Meidän napero täyttää tänä vuonna 5. Ei hänellä sinällään ole vielä pakottavaa tarvetta puhelimelle, ja mielellään pidänkin hänet erossa näytöistä niin paljon kuin mahdollista. Hän saa pelata välillä mun padilla ja sielläkin suosittuja on olleet erilaiset aakkosia ja kirjoittamista opettavat pelit. Totta puhuen, en ole muunlaisia nyt etsinytkään. Automatkoilla saa katsella ohjelmia, usein kuuntelee äänikirjoja ja toki puhuu videopuheluita esimerkiksi isovanhempien kanssa. Siinä se sitten onkin. Ja näin on ollut hyvä. Kun hän kuitenkin sai Xploran upea X6Play kellopuhelimen, en voinut vastustaa. Kellopuhelin on ihan mahtava idea ja täydellinen lapsen eka puhelin, jota suositellaan 4 vuotiaasta ylöspäin.

Viisivuotias on vielä pieni, eikä etenkään Helsingissä kaupunkialueella liiku vielä yksinään. Meidän tyyppi on myös vauhdin hurmasta huolimatta varovainen. Luotan täysin, että hän pysyy siinä missä sovitaan eikä lähde omine lupineen kuljeskelemaan. Hän ei myöskään ole halunnut jäädä esimerkiksi sisäpihan leikkipaikalle vielä yksinään, vaikka olisi annettu lupa – paitsi kun tuli lämmintä ja ulos tarvitsi enää vain kengät jalkaan. Siinä vaiheessa taas tuli itselle olo, että pitää kurkkia ikkunoista että siellä varmasti on ja pysyy. Näitä hetkiä on siis varmasti luvassa seuraavan vuoden aikana lisääkin, ja uskon molempien saavan lisää varmuutta ja turvaa siitä, että ranteessa voi olla kellopuhelin millä saa helposti yhteyttä heti kun tarvitsee. Kellopuhelin kertoo vanhemmille myös erikseen ladattavan apin kautta missä napero kulkee (ainakin jos kello pysyy kädessä).

X6Play-kellopuhelimen toiminnot:

• Puhelut. Chat. Ääniviestit.
• GPS turva-alueilla
• Koulutila
• SOS-toiminto
• Askelmittari
• Hälytys ja kamera
• Ei pääsyä nettiin tai sosiaaliseen mediaan
• Huoltajien sovellus – hallitse kellon asetuksia ja rajoituksia
• Lataa uusia kellotauluja ja soittoääniä Xploran aktiviteettialustalta

Me päästiin harjoittelemaan kellopuhelimen käyttöä nyt kesälomalla, mikä onkin loistava aika, kun automatkoilla ehti tutustua kaikkiin toimintoihin ja halutessa soitella mökiltä toiselle miten siellä menee. Serkut innostuikin välillä kokeilemaan millainen soittoääni kellosta lähtee ja soittelemaan toisilleen mökkipihan eri puolilta. Koska kyseessä on myös kello, voidaan opetella myös ajan käsitettä ja tutustua siihen mitä eri numerot näytöllä meinaa. Digitaalinen näyttö ei tietenkään opeta vielä kellotaulusta mitään, mutta jos tyyppi meinaa loman jälkeen alkaa heräämään taas ennen kuutta (kuten lähes koko toukokuun..), diginäytön numerot voikin olla hyvä apuri kertomaan onko vielä aika nousta ylös.

Lempeä lähestyminen ensipuhelimeen

Napero ihastui ikihyviksi kellon pinkkiin väriin. Vähän isohko se vielä pieneen käteen on, mutta missään vaiheessa edes kellopuhelimesta ei pitäisi tulla koko ajan mukana kannettavaa. Xplora mittaa askelia ja ilmeisesti askelia kerryttämällä voi saada ”kolikoita” mitä voi käyttää johonkin apista öytviin peleihin tai vastaavaa – tähän puoleen en ole niinkään vielä tutustunut. Se on kenties ajankohtaista sitten isompana. On se ulkoleikeissä varmasti kyllä hyvä, kun ei tarvitse kannella laukkuja tai varoa taskussa olevaa puhelinta leikkien aikana. Kello pysyy kädessä ihan itsekseen ja kestävyyskin on ilmeisesti korkea. Siihen on kuitenkin vedetty myös raja: kuten puhelin, myös kellot jätetään lomalla pois ellei niitä erikseen tarvita.

Raportoin meidän kokemuksista Xploran kanssa enemmän, kun ehditään tutustua kellopuhelimen käyttöön lisää. Ainakin tässä vaiheessa vaikuttaa näppärältä välineeltä koko perheen kannalta. Vaikka lapsi ei tosiaan yksin liiku, tuntuu olevan hienoa voida soitella muille ihan omalla puhelimella silloin kun haluaa – esimerkiksi autosta kun ajeltiin Porvoosta kotiin. Ja hei, onhan se nyt hieno lapsen eka puhelin.

SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?

Instagram 

Blogit.fi

Facebook

Parhaat ruokablogit

Oltiin lauantaina lapsen kanssa päiväreissulla Tallinnassa. Viime kerran siellä olikin ollut useampi vuosi sitten, ennen koronaa ja naperon ollessa vielä vauva. Olipa kivaa mennä takaisin, ja taas tuli todettua että tuon meidän tyypin kanssa matkustaminen on vaan parhaita juttuja maailmassa. Päiväretki Tallinnaan onnistuu kätevästi milloin vain on vapaapäivä, ja siihen ehtii mahduttaa monenlaista mukavaa. Tämä oli ikään kuin lapsen nimpparilahja. Sovittiin, että pistetään mekot päälle ja vietetään oikein kunnon vapaapäivä. Takana oli aikamoinen viikko ja ylipäätään tämä kevät oli ruljanssi, että pienelle breikille oli todellakin tarvetta.

Aikainen aamulähtö

Me lähdettiin Tallink Megastarilla jo 7.30 aamulla, joten aamu alkoi aikaisin. Nappasin meille Uberin satamaan, ja siitä päästiinkin jo suoraan laivaan. Vähän mietin oliko noin aikaisessa lähdössä mitään järkeä, mutta toisaalta ehdittiin olla kohteessa hyvän aikaa ja päästiin vielä illalla kotiin hyvissä ajoin.

Olin varannut meille aamupala buffan, ja se olikin hyvä, koska tila oli loppuunmyyty. Silti totesin jälleen kerran, ettei tuollainen aamupala vaan ikinä ole hintansa väärti. Napero ei tainnut maksaa mitään, joten sinänsä kokonaisuus vähän edullisempi, mutta joka tapauksessa 18€. Hinta-laatusuhde ihan onneton. Meillä toki jää moni juttu väliin ruokavalionkin takia, mutta ei se nyt kaksinen tarjonta ollut muillekaan. Meille oli pari vakuumipakattua leipää ja siihen päälliset, pekonia ja pari nakkia. No joo, kiva tapa aloittaa reissu ja viettää osa matkasta, mutta paljon parempaa olisi saanut (ja lisäksi edullisempaa!) tekemällä omat eväät mukaan ja syömällä ne laivassa. Ens kerralla siis sillein.

Palloilua kaupungilla

Menomatkalla käytiin kurkkaamassa laivan kauppaa ja ostettiin autokarkkeja ”voimakarkeiksi” mukaan kaupungille. Lapsi touhusi vähän aikaa leikkipaikalla, ja sitten olikin jo aika poistua laivasta. Talsittiin kohti Vanhaa kaupunkia ja pyörähdettiin Viru keskuksessa. Pakollinen visiitti oli tietty Vanhan kaupungin ihana suklaakauppa Karu Talu Šokolaad, jossa on täysin vegaaninen valikoima ja valtaosa myös gluteenitonta. Putiikin omistaja on ihana tyyppi, joka antoi maistiaisia ja lapselle vielä ilmaisen tikkarin matkaan, enkä voi kuin toivoa että tämä kauppa pysyy pystyssä vielä vaikeiden aikojen yli. Ostettiin iso rasia herkkuja mukaan – Snickers, Bounty, Vadelma, Banaani ja Taatelisuklaata.

Käytiin Balti Jaama Turg -kauppahallissa ja tuoksuteltiin ihania ruokia ja ihasteltiin pieniä kojuja. Ostettiin vihersmoothie jaettavaksi, ja tallusteltiin lisää ympäriinsä. Oli ihanaa katsella paikkoja, nauttia kesäisestä lämmöstä ja fiilistellä toisen kaupungin tunnelmaa. Hiljaista siellä kyllä on. Ihan eri meininki kuin muutama vuosi sitten – jopa vanhan kaupungin turistikadut olivat näin high seasonin aikaan ihan tyhjillään! Juttelin suklaakaupan pitäjän kanssa jonkin aikaa, ja kuulemma yrityksiä kaatuu jatkuvasti lisää. Tallinna on vielä ollut sellainen helmi etenkin ravintola- ja erikoisliike skenen puolesta, että on valtava sääli nähdä sen hiljalleen kuihtuvan. Olihan tämä itsellekin eka reissu sinne vuosiin, kun koronan aikaan ei ollut mahdollista tai ei muuten vaan tullut mieleenkään lähteä täyteen pakattuun laivaan ja toiseen maahan matkustelemaan.

Mutta nyt pidetään siitä kiinni. Puhuinkin naperon kanssa miten päiväretki Tallinnaan olisi ihana joulun aikaan, ja miten sinne voisi mennä myös yöksi ja viettämään pidemmän ajan kerralla. Sitten onkin vuorossa museot, näyttelyt, ravintolat ja muu ei-ulko tekeminen.

Odotettu leluhetki

Huippuhetki lapselle taisi olla vierailu Kaubamajan leluosastolla. Koko kerros täynnä leluja, kaikkea mitä kuvitella saattaa, ja (melkein täysi) vapaus valita mitä haluaa. Aika siistiä, eikö? Lelukaupassa vierähtikin tovi, ja annoin lapselle aikaa kierrellä ja katsella juuri niin kauan kuin haluaa. Ja lopulta hän valitsi mukaan jälleen kerran pehmolelun. Tyyppi ei kohta mahdu itse sänkyynsä kaikkien niiden lelujen sekaan, mutta hän vaan rakastaa pehmoleluja. Ja leikkii niillä myös. Tällä kertaa löytyi pieni kirahvi, joka kuulemma oli joutunut eroon vanhemmistaan ja joutunut melkein leijonan syömäksi, joten ”meidän piti pelastaa se”. Ja tämä kirahvi onkin kulkenut kainalossa mukana siitä hetkestä asti.

Kummallakaan ei isomman aamupalan ja lämpimän kelin vuoksi ollut juurikaan nälkä, joten päivällä ei syöty kummemmin lounasta vaan mentiin välipaloilla. Kaupasta ostettiin herneitä ja vadelmia, mitä syötiin kaupungilla rappusilla istuen. Välillä suuhun upposi pari karkkia. Laivaan palattiin neljäksi, ja mentiin heti laivan ravintolaan syömään. Oli ihana istua rauhassa ravintolassa eikä juosta buffasta hakemassa kiireellä mitä sattuu. Söin itse Caesar-salaatin ja lapselle löytyi minuuttipihvi ja ranskalaisia (mikä oli annoksena sen verran iso että minäkin sain reippaan osan). Lopuksi tehtiin vähän herkkuostoksia laivan kaupasta ja vietettiin aikaa leikkipaikalla.

Parasta matkaseuraa

Ei voi muuta sanoa kuin että tuo meidän tyyppi on ihan parasta matkaseuraa. Koko reissu meni niin sujuvasti, ja miten hienosti hän jaksoi koko pitkän päivän. Hirveästi kävelyä, siis omat jalat oli vielä seuraavana aamunakin hellänä, eikä hän valittanut tippaakaan vaikka näki että alkoi väsyttää. Välillä kannoin pieniä pätkiä, mutta muuten käveltiin hänen tahdissaan tuntikausia. Ja siis ne hetket kun itse istuin, hän muun muassa veteli täysillä leikkipaikalla, joten meno oli vielä paljon vauhdikkaampaa kuin oma. Vitsi että olin taas ylpeä. Hän on vaan älyttömän fiksu ja sosiaalisesti taitava lapsi, ja mieletön tsemppari.

Oli super kiva päivä, ja vaikka sinänsä ei tehty ihmeitä, heti virkisti päästä muihin maisemiin ja saada matkustamisen tuntua päivään. Otin meille kotiinpäin vielä kyydin Boltilla, niin vältettiin pitkä pätkä ruuhkaisessa ratikassa ja päästiin nopeammin kotiin nukkumaan. Napero on selkeästi syntynyt matkustamaan, niin tyytyväisenä hän aina reissun päällä on. Kun illalla pistin hänet meidän sänkyyn nukkumaan ja kysyin mikä päivässä oli parasta, hän sanoi että ”ihan kaikki!”.

SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?

Instagram 

Blogit.fi

Facebook

Parhaat ruokablogit