Tahmeat, sitkeät, vegaaniset valkosuklaa-kookoslastut
0-
Vegaaniset valkosuklaa-kookoslastut ovat tahmaisia, sitkeitä, erittäin makeita keksejä, jotka valmistuvat alle puolessa tunnissa. Tässä on siis ehdottomasti ohje helppoon ja makeaan pikkuhyvään, jota saa syödäkseen hetkessä makeanhimon yllättäessä!
Nämä keksit ovat vegaanisia, viljattomia, gluteenittomia ja ilman valkoista sokeria valmistettuja – paitsi että valkosuklaassa on toki sokeria jo valmiiksi. Keksit ovat super makeita, karamellimaisia, kookoksisia ja rapsakoita – ihan huippuhyviä keksejä siis! Tykkään erityisesti näiden keksien tahmaisesta ja sitkeästä koostumuksesta, joka vain paranee seuraavaan päivään, etenkin, jos säilytät keksit kylmässä. Siinä makeuden ja sitkeyden yhdistämisessä on aina jotain taikaa, ihan kuin toffeen jauhamisessa.
Tällä ohjeella tulee yksi pellillinen taikinaa, ja voit itse päättää minkä kokoisia ja muotoisia keksejä haluat. Taikina leviää uunissa, joten keksit leikataan paloiksi vasta paistamisen jälkeen. Voit myös käyttää piparimuotteja, jos haluat kuvioituja keksejä.
Ainut mutta näiden keksien leipomisessa on niiden paistaminen, sillä sen kanssa saa olla tarkkana. Keksit paistetaan kuumassa uunissa nopeasti, ja ne on todella helppo polttaa. Joten ole tarkkana. Uuneissa ja niiden paistoajoissa on eroja, ja voin ohjeessa jakaa vain tietoni meidän uunilla paistamisesta. Jos siis näyttää, ettei paistoaika tai -kuumuus sinulla riitä, lisää niitä. Tai vastaavasti ota ihmeessä pelti pois aiemmin, jos taikina meinaa kärähtää. Keksit ovat vielä pehmeitä, kun otat pellin pois uunista, mutta niiden väri on tummunut ja ne ovat paistuneet kiinteiksi. Keksit kovettuvat jäähtyessään, mutta niiden tulisi pysyä silti kasassa jo heti uunista poistamisen jälkeen. Jos taikina meinaa murentua, paista vielä hetki lisää.
vegaaniset Valkosuklaa-kookoslastut
50 g kasvimargariinia
-
160g vegaanista valkosuklaata (2 iChoc-levyä)
-
1/2dl kookosmaitoa tai muuta kasvimaitoa (käytin Alpron kookosjuomaa)
-
3,5dl kookoshiutaleita
-
1 dl kookossokeria
-
1 tl leivinjauhetta
Sulata margariini ja valkosuklaa juoksevaksi. Lisää sekaan loput ainekset, ja sekoita yhtenäiseksi massaksi.
Levitä massa leivinpaperin päälle uunipellille tasapaksuksi levyksi.
Paista keksilevyä 200 asteisessa uunissa 10 minuuttia tai kunnes massa alkaa hieman tummumaan. Taikina on vielä pehmeää kun otat sen uunista pois, mutta se kovettuu ja rapeutuu lisää jäähtyessään.
Tee veitsellä viillot vielä pehmeään taikinaan sopivan kokoisiksi kekseiksi. Anna keksien jäähtyä täysin, jolloin ne kovettuvat vastustamattoman tahmaisiksi, rapsakoiksi suupaloiksi!
Valkosuklaa-kookoslastut säilyvät hyvin huoneenlämmössä pari päivää, mutta jääkaapissa tai pakastimessa vielä pidempään. Itse tykkään näistä kekseistä erityisesti kylminä ja äärimmilleen kohmettuneina, jolloin niiden koostumus ja maku karamellisoituvat ja kekseistä tulee herkullisen sitkeitä.
Vegaaniset valkosuklaa-kookoslastut ovat nopea ja helppo leipomus, joka sopii moneen eri ruokavalioon ja on täten loistava ohje äkilliseen makeanhimoon tai yllättävien vieraiden varalle. Keksejä voi murentaa jäätelöannokseen tai kotitekoisen suklaan sekaan, ja erityisesti nautiskella ihan sellaisenaan. Nämä keksit ovat niin makeita, että niitä teoriassa riittäisi yksi kerrallaan, mutta toisaalta ne ovat aivan liian koukuttavia, jotta sen malttaisi vain yhteen jättää…
SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?
Unilelu vai ei?
Kannattaako lapsella olla unilelu? Meidän reilun vuoden ikäinen tyttömme on nukkunut unilelun kanssa puolivuotiaasta saakka. Jo ennen sitä sängyssä pyöri uniriepu ja muutama pehmolelu, mutta vasta puolivuotislahjaksi saatu unipupu pääsi oikeasti tärkeän unilelun asemaan. Unipupusta tuli lapsen rakkain lelu, joka on kainalossa niin päivä- kuin yöunilla. Lapsi imeskelee pupun käpäliä kuin tuttia. Mutta kannattaako rakas unilelu vai ei?
Unilelu vai ei?
On ollut ihanaa huomata kuinka rakas unilelusta lapselle tuli. Meillä on samanlaisia Bukowskin pupuja nykyään kaksi, sillä ensimmäinen alkoi haista karmealta lapsen imeskeltyä sen käpäliä ja korvia aina nukkuessaan. Se pupu saikin nimen Haisu, ja lapsi oppi pian tuntemaan Haisun nimeltä. Meni aikansa ennen kuin toinen pupu pääsi lainkaan suosioon. Aluksi sitä välillä halailtiin, sitten ilmeisen vahingossa myös sen käpälät alkoivat eksyä suuhun. Nykyään on sitten kaksi tasavertaista pupua, jotka päätyvät illalla kainaloon ja vuoron perään suuhun. Kun nappulaa menee aamulla hakemaan hänen herättyään, siellä hän sängyssä pyörii kahden pupun kanssa ja olenkin alkanut kutsua häntä pupumonsteriksi. Toinen pupu sai nimekseen Helmi, mutta oikeastaan vain Haisu on aktiivisesti käytössä oleva nimi. Kenties meillä tulee olemaan vain Haisu ja Haisun klooni?
Unilelu tuo lapselle turvaa ja lohtua, ja ainakin meillä unilelu on äärimmäisen tärkeä. Unilelu myös pidetään vain unileluna, eli sillä ei leikitä muuten, vaan se pysyy sängyssä odottamassa unille menoa. Poikkeuksena toki vaikka sairastelu, jolloin rakas lelu on tuonut lohtua kurjaan oloon. Muuten unilelua ei ole käytetty lohdutuksena, mutta kun esimerkiksi yöpukua pukiessa lapsi temppuilee ja pistää vastaan, yhteistyön saa sujumaan jo vain sanomalla että tämän jälkeen mennään hakemaan Haisu. Haisu on taikasana, joka rauhoittaa aina.
Voiko unilelusta tulla liian tärkeä?
Meillä lelut on onneksi voinut pestä, ja vaikka se karmea haju on lapselle tuttu, myös puhdas pupu otetaan vastaan. Eikä siinä kauaa mene kun haju on palannut. Tarpeeksi väsyneenä lapsi kyllä nukahtaa myös ilman unilelua, mutta etenkin päiväunilla nukkuu paljon paremmin lelun kanssa. Meillä ei ole koskaan syöty tuttia, mutta pupun käpälien imeskely on kyllä ajanut jonkinlaista tutin asemaa. Sikäli olenkin miettinyt miten tuosta tavasta pääsee eroon ja voiko se olla jossain vaiheessa ongelmallista, sillä kyllähän tutistakin opetellaan eroon. Lopettaako lapsi sitten itse lelun imeskelyn isompana? Saako unilelun ottaa aikanaan mukaan päiväkotiin? Lisäksi olemme totaalisen pulassa jos unilelu joskus katoaa. Uskon, että ilman sitäkin opittaisiin elämään, mutta kun näkee lapsen kasvot ja sen rakkauden mikä niiltä paistaa kun pupun saa kainaloon, en ikinä raaskisi viedä sitä häneltä pois.
Unilelun on tutkittu olevan lapsen kehitykselle tärkeä ja muistuttavan lasta vanhempien tuomasta turvasta ja läheisyydestä. Unilelu on lapselle siirtymäobjekti, jonka avulla siirtyy tilanteesta toiseen, esimerkiksi valvetilasta uneen. Unilelu tuo myös turvaa lapsen ollessa erossa vanhemmista vaikka hoitopäivän aikana. Unilelun avulla lapsi opiskelee omaa erillisyyttään vanhemmista ja saa kokemuksen turvasta ja läheisyydestä myös erillään vanhemmista. Olenkin miettinyt oliko tuo puolen vuoden ikä meidän lapsen kohdalla juuri sellainen herkkä aika, jolloin unilelulle tuli suurin tarve ja juuri silloin saadusta pupusta tuli siksi niin ylivoimaisen tärkeä. Niin tai näin, Haisu on kuitenkin ollut rakkain lelu eikä minulle tulisi mieleenkäön vähätellä sen merkitystä lapselle. Sikäli olen sitä mieltä, että lapsi saa nukkua unipupujensa kanssa juuri niin kauan kuin haluaa. En usko, että hän enää kymmenenvuotiaana nukkuu sen käpälä suussaan. Mutta jos pupu edelleen pyörii kainalossa, niin ainakin osasimme hankkia hänelle maailman parhaimman puolivuotislahjan. Toivonkin, että Haisu saa säilyä lapsen mukana aina rakkaana muistona lapsuudesta. Siitä tuli tärkeämpi kuin osasin ikinä kuvitellakaan.