Kevään ärsytykset: katupölyä, kuraa ja likaa

Kukapa ei tykkäisi siitä kesän lupauksesta, mikä tulee kun ilma alkaa lämmetä ja linnut laulaa. Onhan se ihanaa. Varsinkin tällaisen talven jälkeen, kun ulkona sai palella monta viikkoa putkeen vaikka olisi hautautunut millaisiin toppauksiin tahansa. Mutta kevään ärsytykset nostaa päätään samaa tahtia kun ilma lämpenee.

No, itselleni kevät ei kuitenkaan ole pelkkää autuutta – koska katupöly. Pyh. Monta viikkoa tuntuu että kevään katupöly saa silmät, nenän, suun ja ennen kaikkea keuhkot täyteen saasteita, eikä se helpota ennen kuin maa alkaa vihertää. Nyt ollaan vielä siinä rajoilla, että metsässä on märkää ja ilma pysyy parempana. Mutta heti kun kuivaa, alkaa pöly lentää. Ja sitten vielä vaihtuu kesäaika, mikä tuo arkeen aivan turhaa lisärasitetta. Siltä osin joka vuosi on vaan ihana, kamala kevät.

Kevään ärsytykset unohtuu ja parhaat hetket löytyy metsästä

Metsässä on edelleen tosiaan ihanaa, ja viikonloppuna ulkoiltiinkin keskuspuistossa pitkän aikaa. Napero rakastaa metsäpolkuja, ja nyt kun maata on tullut esiin, sieltä löytyy joka paikasta tutkittavaa. Ja missä lapsi, siellä koira. Saman lätäkön äärellä he viihtyisivät varmaan tunteja, ellen minä pakottaisi välillä eteenpäin. Metsäretki lapsen kanssa on mitä helpointa ja ihaninta ohjelmaa.

Metsäteillä on silkkaa kuraa ja mutaa, ja jokaisen ulkoilun jälkeen onkin taas koiran suihkutushetki. Siihen havahtuneena varasin viimein ekan ammattitrimmauksen, että saadaan tuo pörrö kunnolla lyhyeksi. Ja samalla eläinlääkärin pian koittavaa 1 v. tarkastusta varten, jossa voidaan tuikata myös koiran punkki-injektio antamaan vuoden suojan punkkeja vastaan. Senkin vuoksi karvat lyhyeksi, etteivät ne pirulaiset pääse yhtä hyvin piiloon, jos turkkiin tarttuvat. Punkkirokotteesta ei ole aiempaa kokemusta, mutta punkkisuoja koiralle pitää miettiä joka vuosi, joten tällainen 12 kk suoja kuulostaa varsin hyvältä.

Välikausi on yhtä hikoilua, ainakin itselleni. En osaa vähentää vaatteita kovin nopeasti, enkä sinänsä siihen kannustakaan, koska kevät on petollisen kylmää lämpiminäkin päivinä maan ollessa vielä jäässä. Mutta kun aurinko paistaa, on samantien hiki pinnassa. Eipä se lenkkeillessä haittaa, koska liikkuessa saakin hikoilla, mutta esimerkiksi työmatkalla tämä on vähemmän kivaa.

Ulkona on hemmetin rumaa, anteeksi vain. Likaista, rapaista, kuraista ja synkkää – tosin se aurinko saa kaiken näyttämään hurjan paljon kivemmalta. Näin koiranomistajana vihaan kuollakseni sitä, ettei porukka viitsi kerätä omien eläintensä jätöksiä, ja nyt niitä valuu sitten lumen alta esiin ihan joka paikassa. Lähes mahdotonta liikkua missään ilman, että on riskinä tallata läjään. Pistää vihaiseksi. Ihan kuten sekin, että roskia päätyy kaduille ja luontoon, vaikka roskiksia kyllä ulkoakin löytyy.

Silti keväässä on jotain, mikä lopulta voittaa nämä kevään ärsytykset. Päivä pitenee ihan huomaamatta, valo lisääntyy ja joka viikko näyttää vähän edellistä vihreämmältä. Yhtenä aamuna huomaa, että puihin on ilmestynyt ensimmäiset silmut ja että linnunlaulu kuuluu jo ikkunasta sisälle asti. Silloin muistaa taas, miksi tätä välikauden kuraa jaksaa sietää: kesä on oikeasti tulossa, askel kerrallaan. 🌱