TriplaDays perjantai
0Triplan kauppakeskuksessa on tällä viikolla omat hullarit eli TriplaDays-alennuspäivät. Sen suuremmin en ole lähtenyt sinne kiertelemään, mutta perus viikottaisella kauppatilauksella kerättiin tuplabonukset Prismasta. Bongasin myös huikean edulliset 4 € leffaliput Triplan Biorexiin, joten perjantain kunniaksi vein jälkikasvuni elokuviin.
Perjantain leffa
Haettiin Prismasta halpoja irtokarkkeja 90 senttiä per pussi (edelleen huvittaa että minä, joka aikoinaan ostin kevyesti kilon irttareita kerralla). Mulla on ollut lapsen kanssa monesti linja että saa ottaa yhtä monta karkkia kuin on vanha, mutta tällä kertaa tuli muutama enemmän.
Leffa ei mennyt sikäli ihan putkeen, että vasta sen alkaessa tajusin leffan olevan englanniksi. Oon joskus miettinyt milloin näin käy, ja näköjään nyt. Kysyin lapselta haluaako hän lähteä, mutta vastaus oli tiukka ei. Ja siinähän se sit meni, karkit viihdytti sen aikaa kun niitä oli ja välillä kuiskin korvaan mitä siinä puhutaan. Napero ilahtui suuresti kun ymmärsi muutaman sanan (esimerkiksi thank youn, jota reissuilla on harjoiteltu). Ja kuulemma aika hyvin ymmärsi mitä tapahtuu, vaikka vieraalla kielellä olikin. Sinällään siis ihan positiivinen kokemus. Elokuvana oli uusi Paddington, ja se oli itse asiassa tosi mukava lastenelokuva muutenkin.
Mukana myös parhaimpiinsa puettu pehmolelu oranki Pongo, joka kulkee matkassa mukana vähän joka paikassa.
TriplaDays löytöjä
Lähtiessä piipahdin ihan tosi pikaisesti Kekäleellä, ja kappas kun sieltä tarttui mukaan 169 € Makian kevättakki 129 € hintaan. Se oli löytö, koska oon tarvinnut uuden takin tähän (toivottavasti pian jatkuvaan) kevätsesonkiin. Kunnon alet ilahduttaa aina!
Ja tää takki on ihana! Jotain muuta kuin mustaa ja loistava väri mulle kevääseen ja syksyyn. Oon luottanut Makian vaatteisiin jo pidempään, ja tyylillisesti ne on tosi mun näköisiä ja oloisia.
Naperolle tarttui matkaan uusi pehmolelukoira ja sille hihna. Sillä diilillä, että viikonloppuna käydään kaikki lelut, vaatteet ja varusteet läpi, ja kerätään kirppikselle menevä satsi valmiiksi.
Leffasta sit illaksi kotiin aloittamaan vapaa viikonloppu. Ja harvinainen sellainen, kun suunnitelmissa ei ole mitään. On oltu niin paljon menossa jatkuvasti varmaan marraskuusta lähtien, että välillä on ihana hypätä viikonloppuun ilman mitään suunnitelmia ja odotuksia. No, lapsella yhdet kaverisynttärit, mutta se on vaan pari tuntia. Oli puhetta eväsretkestä metsään, kuten viime viikolla. Se olikin varsin mainio tapa viettää aurinkoista vapaapäivää.
Napero lähti uudella pyörällä ja mä kävellen. Syötiin keittolounas metsässä ja kotimatkalla pysähdyttiin vielä Maunulan majalle jälkkärille. Tarkeni syödä ilman hanskoja ja kaikkialla oli ihan sulaa ja keväistä. Nyt tuli vähän takapakkia tällä viikolla, mut hei nyt on vasta maaliskuu. Kyl se siitä. Plus lumisade auttoi katupölyyn, joten siitä oli hyötyäkin. Nyt se on koettu joten kevät saa tulla täysillä!
SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?
Maailmanlopun musikaali Uusi Eden
Kuva: Helsingin kaupunginteatteri
Ydintuhon keskellä syntynyt uusi yhteiskunta
Helsingin kaupunginteatterin ja Q-teatterin yhteistuotanto Uusi Eden on ainutlaatuinen ja ennenkokematon musikaali. Se sijoittuu pieneen teatteriin Pasilassa, joka on ihmeen kaupalla säilynyt ydintuhon keskellä. Ydinpommit ovat tuhonneet maailman, ja vain muutama teatterin työntekijä on selvinnyt. Heidän joukossaan on Shakespeare-fanaatikko näyttelijä, entinen lipuntarkastaja, käsikirjoittaja ja puvustaja. Yhdessä he ovat rakentaneet uuden yhteiskunnan – Uuden Edenin, joka perustuu rakkauteen ja harmoniaan.
Kuva: Helsingin kaupunginteatteri
Uusi tulokas horjuttaa tasapainoa
Yhteisön johtajaksi on valittu Äiti, joka eräällä tiedustelu- ja tarvikkeidenhakuretkellä löytää Triplan raunioista eloonjääneen. Hän tuo mukanaan pizzalähetti Petterin, ja siitä hetkestä lähtien mikään ei ole enää ennallaan. Petteri rakastuu päätä pahkaa näyttelijä Sonjaan, joka kipuilee menettämänsä tähtihetken ja teatteria vastustavan yhteisön ristipaineessa. Aluksi idylliseltä vaikuttava yhteiselo alkaa pian paljastaa synkempiä sävyjä: kokin valmistama mehevä Edenin pata onkin maailmanlopun ruokaa, ja yhteisön hymyilevien kasvojen takaa alkaa kuultaa ihmiskunnan perimmäinen luonto – se sama, joka ajoi maailman tuhoon alun perinkin.
Kuva: Helsingin kaupunginteatteri
Vahvat näyttelijäsuoritukset
Uusi Eden tarjoaa herkullisen kattauksen kiehtovia henkilöhahmoja. Miiko Toiviaisen koomisesti hämmentynyt Petteri ja Anna-Sofia Tuomisen teatteriin intohimoisesti suhtautuva Sonja luovat vahvan parin. Tiina Peltosen voimakas Äiti, Ushma Olavan Kokki, Leenamari Unhon Puvustaja, Mikko Vihman Roudari ja Unto Nuoran Kylän vanhin muodostavat kokonaisuuden, josta voisi tosiaan syntyä uudenlainen yhteiskunta.
Kuva: Helsingin kaupunginteatteri
Erityisesti Niki Rauténin roolisuoritus Tuiskuna, Äidin lapsena, on jälleen mieletön (kuten Rautén missä tahansa roolissa): hän on ydinsodan raunioihin jämähtänyt pikkupoika, joka kaipaa Äidin syliä ja itkee öisin nallekarhu kainalossaan. Rautén tuo hahmoonsa käsittämättömän vaivattomasti osuvaa karismaa ja tilannekomiikkaa, eikä hän ole suinkaan ainoa – koko näyttelijäkaarti pelaa saumattomasti yhteen. On selvää, että tätä esitystä on ollut ilo tehdä.
Kuva: Helsingin kaupunginteatteri
Tragikomedian taidonnäyte
Vaikka Uusi Eden käsittelee traagista aihetta, se on ennen kaikkea hauska. Yleisöstä irtoaa jatkuvasti naurua, bravo-huudahduksia ja väliaplodeita. Laulunumerot ovat taidokkaita ja täynnä huumoria, ja henkilöhahmot juuri sopivan yliampuvia. Tragikomedian keinoin etenevä tarina kulkee määrätietoisesti kohti yllättävää loppuhuipennusta. Mitä lopussa tapahtuu, sitä en tietenkään paljasta, mutta voin sanoa, että farssin, komedian, naiiviuden ja ironian elementit kietoutuvat yhteen napakasti yhteen.
Kuva: Helsingin kaupunginteatteri
Hemmetin hienoa teatteria
Tässä on teatteria, jollaista ei ole ennen nähty. Uusi Eden yhdistää Disney-musikaalin ja dystooppisen fiktion, komedian, tragedian ja ajankuvan kriittisen tarkastelun. Kaikki tämä on paketoitu revittelevän musiikin, äärettömän taitavan työryhmän ja Studio Pasilan intiimin näyttämön ympärille. Uusi Eden on hemmetin hienoa teatteria – ja se kannattaa ehdottomasti nähdä.
Kuva: Helsingin kaupunginteatteri
SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?