Gluteeniton ja maidoton lasagne
10Gluteeniton ja maidoton lasagne palautti lasagnen osaksi meidän ruokarepertuaariamme. Lasagne on todellista lohturuokaa, ja kätevä ateria useammallekin päivälle, sillä sen maku vain paranee jääkaapissa muhiessa.
Useampaan vuoteen en lasagneen koskenut, koska tuntui että eihän lasagne ilman juustoa ole lasagne ollenkaan. Lasagnemaisia ruokia kyllä tein, mutta esimerkiksi kesäkurpitsalasagneen en ikinä tykästynyt. Lopputulos oli aina vetinen ja mauton. Kokeilin myös keittobanaaneilla, ja se oli ihan hauska ruoka, mutta ei lasagnea kuitenkaan.
Mutta tällä ohjeella tehty gluteeniton ja maidoton lasagne on ihan super hyvää, ja ennen kaikkea se valmistuu ihan yhtä helposti kuin se perusversio. Tai mielestäni jopa helpommin, koska suurustan valkokastikkeen simppelisti perunajauhoilla.
Gluteenittomia lasagnelevyjä löytyy onneksi ihan lähikaupastakin, joten nykyään lasagnen valmistus onnistuu ilman sen suurempia suunnitteluja ja siitä onkin tullut yksi lemppariruuista.
Myös tämän ohjeen jauheliha on todella helppo korvata jollakin kasviproteiinilla ja tehdä kasvisversio sen pohjalta. Mausteiden kanssa saa ottaa rennosti, tässä määrät eivät todellakaan ole niin justiinsa.
GLUTEENITON JA MAIDOTON LASAGNE
JAUHELIHAKASTIKE
400 g naudan jauhelihaa
400 g herkkusieniä tai muita sieniä
2 sipulia
2 kokonaista paprikaa
400 g tomaattimurskaa tai valmista pastakastiketta, esim. Mutti basilika
3 rkl paprikajauhetta
1 rkl sipulijauhetta
1 rkl valkosipulijauhetta
2 tl meiramia
2 tl basilikaa
1 tl oreganoa
Suolaa, mustapippuria
MAIDOTON Juustokastike
~200 g vegaanista ”fetajuustoa”, esim. Violifen White Block tai Rainbow vegan salaattikuutiot
1 pussi vegaanista juustoraastetta, esim. Oddlygood
7 dl kauramaitoa tai muuta kasvimaitoa
3—4 rkl perunajauhoa + kylmää vettä sekoitettuna
+ paketti gluteenittomia lasagnelevyjä
Valmistus
Aloita pilkkomalla sipulit ja kuullottamalla ne rasvassa pannulla. Lisää jauheliha ja ruskista. Lisää viipaloidut herkkusienet. Laita sekaan tomaattimurska, ja anna hautua miedolla lämmöllä.
Yhdistä juustokastikkeen ainekset kattilassa. Pilko juustoa pienemmäksi jos tarvitsee. Kuumenna seos ja anna kiehua hiljalleen sen aikaa, että juusto ehtii sulaa.
Kun juusto on sulanut, sekoita aineksia huolella ja valuta perunajauho-vesiseos sekaan ohuena nauhana.
Kokoa lasagne kasaamalla aineksia kerroksittain isoon vuokaan. Laita pohjalle jauhelihakastiketta, sen päälle lasagnelevyjä ja päällimmäiseksi juustokastiketta. Toista kunnes kaikki ainekset on käytetty.
Paista uunissa 200 asteessa noin 1—1,5 tuntia.
Gluteeniton ja maidoton lasagne hautuu uunissa herkullisen meheväksi, kun sille malttaa antaa aikaa. Lopussa uunin lämpötilaa voi vielä hieman nostaa, jos haluaa tummuutta lasagnen pintaan.
Lasagneannosta raikastaa mukavasti vihreä salaatti, tuoreyrtit ja lautaselle lisätyt kasvikset.
Lasagnen parhaita puolia on, että siitä riittää useammalle päivälle, ja, jos mahdollista, maku vain paranee päivästä toiseen!
Nauti siis tämä ihana kermainen, tuhti ruoka tuoreen basilikan ja tomaattien kera.
SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?
Seinäjoen kaupunginteatterin Veljeni Leijonamieli hurmasi
Me tehtiin naperon kanssa viikonloppureissu Seinäjoelle katsomaan Seinäjoen kaupunginteatterin Veljeni Leijonamieli. Näytös oli lauantaina klo 13, ja sinne ehti mukavasti aamujunalla Helsingistä.
Kuva: Seinäjoen kaupunginteatteri
Ihana Veljeni Leijonamieli
Seinäjoen kaupunginteatterin Veljeni Leijonamieli on sanalla sanoen hieno. Odotin jotain erityistä heti, kun astuimme saliin, sillä Nangijalan karttaa esittävä maagisesti liikkuva tausta teki välittömästi vaikutuksen. Sama lumoava efekti jatkui läpi esityksen. Lavasteita käytettiin keksiliäästi, ja ne todella herättivät tapahtumat ja paikat eloon moniulotteisesti. Tarina oli alkuperäisteokselle hyvin uskollinen, jopa siinä määrin, että se alkoi täsmälleen samoilla vuorosanoilla kuin itse kirja. Siitäkös lapsi ilahtui, koska muistaa nuo sanat ulkoa. Huomasin saman tien, että nyt osui ja upposi – hänen suosikki tarinansa näyteltiin eloon suoraan hänen silmiensä edessä.
Kuva: Seinäjoen kaupunginteatteri
Julius Suomisen Joonatan ja Jussi Jätinvuoren Korppu ovat osuvia rooleissaan. Korppu on arka ja epävarma pieni poika, josta kasvaa urhea ja leijonasydäminen nuorukainen. Joonatan on varma ja lempeä, periaatteellinen. Veljekset toimivat hienosti yhteen, ja etenkin alkukohtaus sairaan Korpun ja häntä surusilmäisenä lohduttavan Joonatanin välillä on kaunis ja koskettava. Tulipalo, joka Joonatanin surmaa, on erittäin elävä ja taidokkaasti toteutettu. Saliin tulvii näyttämösavua, ja lieskat tuntuvat todellisilta. Omaakin lasta pelotti, ja ainakin yksi itki. Se toi tapahtumat heti iholle ja teki Nangijalaan hyppäämisestä aidon.
Kuva: Seinäjoen kaupunginteatteri
Lavalla elävä tarina
Nangijalassa tanssittiin Kultakukossa Kirsikkalaakson asukkaiden kanssa ja ratsastettiin Rimman ja Fjalarin selässä seikkailuun. Nangijalan rauha ei saanut kestää kauaa, kun Korppu löysi itsensä jo Ruusulaaksosta Tengilin vastaisesta eturintamasta. Alussa nähty Nangijalan kartta siirtyi kauniisti lavalle onnistuneiden siirtymien kautta, jossa hyödynnettiin taustakankaita ja valoja. Lavalla nähtiin ulottuvuuksia ja liikettä, jotka edistivät tarinaa aina kohti huimaa lopputaistelua. Näyttämöllä nähtiin julmat mutta hönöt Tengilin soturit, kaikessa hiljaisuudessaan uhkaava Tengil itse ja vaikuttavasti toteutettu lohikäärme Katla, jota olisi mielellään katsonut pidempäänkin.
Kuva: Seinäjoen kaupunginteatteri
Minähän en voi lukea tai katsoa Veljeni Leijonamieltä ilman, että liikutun sen loppusanoista. Tästä on minun ja lapsen kohdalla tullut jo vitsi: hän katsoi nytkin kasvojani lopun koittaessa. Mutta voiko kauniimpia ja merkityksellisempiä sanoja ollakaan. Kun veljekset samalla ottavat viimeisen hypyn yhdessä, kohti valoa, rauhaa ja turvaa, väkisinkin sitä liikuttuu.
Kuva: Seinäjoen kaupunginteatteri
Näytelmä sisälsi musiikkia, joka ei ominut tilaa itselleen, vaan kuljetti tunnelmaa jälleennäkemisen ja vapauden riemusta tragediaan, ikävään ja rakkauteen.
2 x Veljeni Leijonamieli
Seinäjoen Veljeni Leijonamieltä ei voi olla vertaamatta vastikään viime syksynä nähtyyn Helsingin kaupunginteatterin Veljeni Leijonamieleen. Minä rakastin Helsingissä nähtyä versiota, joka oli unenomainen, pelkistetty, tunnelmaltaan välitilassa tapahtuva. Minä rakastin myös tätä versiota, joka seuraa tarkasti kirjan kaarta ja tapahtumia, herättää sen tutun ja rakastetun tekstin eloon ja näytti lavalla lukuisia kohtauksia, joita olemme moneen kertaan lukeneet.
Vaikka mieli väkisin vertailee, se on varsin turhaa, sillä molemmat näytelmät ovat omanlaisiaan ja sellaisinaan valtavan hienoja. Mitä herkkua onkaan ollut saada kokea tämä tarina teatterin lavalla nyt kahdesti, juuri niinä vuosina, kun se on etenkin lapselle se kaikista rakkain.
Lapsi piti Seinäjoen versiosta jopa enemmän, ja uskon sen johtuvan juuri tästä tunnistettavuudesta. Hän halusi nähdä tuon rakkaan kirjan elävänä edessään, ja sen hän juuri sai. Seinäjoen Veljeni Leijonamieli ottaa kohdeyleisönsä täydellisesti haltuun, mutta ei tee kokemusta liian helpoksi. Tematiikka on monin osin synkkää ja raskasta, ja aihepiiri kulkee haastavia reittejä. Tarina on sikäli erittäin ajankohtainen, ja samalla kaunis ja lempeä tapa käsitellä vaikeita asioita. Siinä on valoa, siinä on rakkautta, ja siinä on ennen kaikkea toivoa, jota tarvitaan. Vilkuilin välillä lapsen suuntaan ja seurasin miten hänen ilmeensä elivät tapahtumien mukana. Silmät suurina, valtavan leveä hymy kasvoilla ja välillä kädet korvilla (mitä hän tekee kun jännittää). Reaktioita, joita parhaat kokemukset saavat aikaan.
Mainio viikonloppureissu
Oltiin yötä Sokos Hotel Vaakunassa, ja se olikin kaikin puolin oikein hyvä hotellivalinta. Hyvä sijainti, herkullinen ja runsas aamupala ja kiva leikkipaikkakin. Napero ehti kylpeä huoneessa niin illalla kuin aamulla ja leikkiä leikkipaikalla viime hetkeen asti ennen lähtöä. Illalla syötiin iltapalaa sängyssä ja katseltiin Voice of Finlandia.
Meillä oli ihana viikonloppu. Teatteriretki ja yö hotellissa, en keksi parempaa laatuaikaa.
Jos satutte Seinäjoelle, niin suosittelen lämpimästi Veljeni Leijonamielen kokemista. Parempi vielä, että järjestätte retken sinne ihan varta vasten tätä esitystä varten. Seinäjoelle pääsee mukavasti junalla, teatteri ja lukuisia hotelleja on lyhyen kävelymatkan päässä juna-asemalta, ihmiset joka puolella kaupunkia olivat äärettömän ystävällisiä ja erityisesti lapsen ihanasti huomioivia (siis oikeasti, en ole kohdannut tällaista sitten Sri Lankan reissun, jossa lapsi sai vastaavaa huomiointia osakseen) ja tunnelma kaikin puolin vastaanottava. Tästä minireissusta jäi erityisen kiva fiilis, ja lapselle kaiken lisäksi muistoksi ”Joonatanin” nimikirjoituksella varustettu käsiohjelma. Sitä hän on varjellut kuin aarretta.
