Herkulliset vegaaniset valkosuklaapiparit
2En voi ottaa tästä ohjeesta tai ideasta mitään kunniaa, koska törmäsin kuvaan ohimennen Facebookissa ja se jäi kummittelemaan mieleen. Sellaisella veden kielelle tuovalla tavalla! En tiedä oliko mukana valmista ohjetta tai mitään, mutta koska idea on niin ihanan simppeli, ei siihen kummempaa ohjetta edes tarvita. Eli vegaaniset valkosuklaapiparit on joulun uusi herkku, josta kiitän suuresti tätä kuvan Facebookissa jakanutta! Pahoittelen, etten tiedä enempää, koska hyppäsin juuri siinä samassa bussista pois enkä ehtinyt lukea enempää.
Tykkään kovasti itse tehdystä piparitaikinasta, eikä se ole edes vaikeaa tai kovin aikaa vievää. Samalla taikinan mausteisuutta ja tummuutta saa helposti säädeltyä oman maun mukaan. Nyt kuitenkin halusin tehdä helpoimman mahdollisen ohjeen, joten tähän ei tarvita kuin kaksi ainesta kaupasta valmiina ja hitunen aikaa pyörittelyyn. Joululaulut siis soimaan ja suu makeaksi! Eikä ole yhtään liian aikaista.
Paitsi vegaanisia, nämä piparit ovat myös gluteenittomia.
Vegaaniset valkosuklaapiparit
1 paketti Moilaksen pakastepiparitaikinaa
1 levy iChoc vegaanista valkosuklaata (tai muuta merkkiä)
Anna piparitaikinan sulaa hetki huoneenlämmössä. Leipominen on helpompaa, kun taikina on vähän kohmeinen, joten sen ei tarvitse odotella kauaa. Nappaa nokare taikinaa ja piilota pala valkosuklaata taikinapallon sisään. Paina pallo kevyesti leivinpaperille uunipellin päälle hieman littanaksi, mutta kuitenkin niin, että suklaapala jää taikinan sisälle piiloon. Toista, kunnes kaikki ainekset on käytetty.
Paista keksejä uunissa 200 asteessa 5-10 minuuttia sen mukaan miten paksuja ne ovat. Anna keksien jäähtyä hetki, jotta ne ehtivät jähmettyä eivätkä hajoa syödessä.
Omasta mielestä vegaaniset valkosuklaapiparit ovat parhaimmillaan suoraan jääkaapista, jolloin valkosuklaa taikinan sisällä on ehtinyt kovettua kokonaan. Ja samalla piparitaikinastakin tulee sitkeämpi ja sen maku vaan tiivistyy paremmaksi.
Mitä te tykkäätte? Meinaatteko kokeilla?
Valkosuklaan tilalla voi kokeilla myös muuta suklaata. Jos haluat tehdä piparitaikinan itse, voit kokeilla seuraavilla ohjeilla:
Gluteenittomat ja maidottomat piparkakut
Vegaaniset ja gluteenittomat piparkakut
Vauvan piparkakut (suklaan tilalle ehkä jotain muuta)
Jouluntuoksuista leipomista!
SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?
Puolivuotias koiranpentu — miten menee?
Meidän karvapallo on sulautunut arkeen varsin mallikkaasti. Siinä, missä kesällä pentu oli jatkuvasti hampaineen kiinni housunlahkeessa ja lirautti pissat sisälle heti kun silmä vältti, nyt päivät pyörivät rennolla rytmillä. Puolivuotias koiranpentu on hauska, rakastava ja velmuileva perheenjäsen, ja tämän ajan jälkeen onkin mahdotonta ajatella ettei se olisi osa meidän elämää. Ja sama kuin lapsen kanssa, jestas että aika juoksee.
Jes, se on sisäsiisti!
Kyllä nyt uskaltaisin sanoa että sisäsiisteys on saavutettu. Lomien jälkeen kotona kaupungissa käytin koiraa alkuun ulkona parin tunnin välein, sitten aikaa saattoi vähitellen alkaa pidentämään. Nyt se pärjää hienosti työpäivien ajat, joskin sitten kotiin palatessa virtaa riittää ja illaksi on syytä varata enemmän aikaa ulkoiluun.
Jos on vapaapäivä tai teen kotona töitä, yritän käyttää sitä ulkona valoisaan aikaan, mutta työpäivinä ei ole meinannut viime aikoina ehtiä. Viikonloppuisin sitten senkin edestä. Tyypillisesti arkipäivänä käytän koiraa ulkona aamulla 7—8 aikaan, uudestaan töiden jälkeen 16—17 aikaan (joko pikaisesti ennen varsinaista lenkkiä tai sitten siinä kohtaa jo pitkällä lenkillä) ja vielä ennen nukkumaanmenoa 9—10 välillä.
Ruokahalu ennallaan
Tämä tyyppi se tykkää syödä. Sen lisäksi että se on useamman kerran onnistunut varastamaan iltapalaa lautaselta, ulkoa tuntuu löytyvän jatkuvasti jotain syötävää pupun papanoista kadulle heitettyyn pizzapalaan. Saa olla tarkkana.
Pentu syö pääasiassa raakaruokaa, mihin on helppoja vaihtoehtoja. Lähinnä käytän eläinkauppojen valmiita lihapullia, ja välillä annan osan meille ostetusta jauhelihasta tai vastaavaa. Kananmunia menee ja nappuloita tulee annettua lähinnä koulutusnameina tai virikkeenä. Ruoan ohessa saa jotain vihanneksia, kuten porkkanaa, kurkkua ja paprikaa pieninä paloina, sekä marjoja ja hedelmiä. Kaikki maistuu. Hampaat on vaihtuneet yläkulmureita lukuun ottamatta, mutta puruluut maistuu yhtä lailla.
Ulkoilu
Tämä tyyppi on energinen ja tarvitsee enemmän ulkoilua kuin odotin. Olemme liikkuneet alusta asti arjen menoissa, kuten viedessä lasta harrastuksiin, ja välillä on menty reilusti suosituksia enemmän. Väkisin ei ole ikinä tarvinnut perässä vetää (paitsi kun pysähtyy ihmettelemään vaikka muita koiria) ja enemmän opettelua on ollut oikealla puolella tietä pysymisessä. Alkuun en koirapuistoihin uskaltanut mennä ettei siellä satu mitään, mutta nykyään ne ovat ihan pelastus. Tyyppi rakastaa muiden koirien kanssa peuhaamista, ja kun samaan aikaan paikalle sattuu toinen leikeistä ja juoksemisesta innostunut yksilö, niin virtaa kuluu tehokkaasti.
Kun on oltu tarpeeksi ulkona, kotona on rauhallista. Jos taas ei, alkaa lapsen lelut, omat tossut ja kuivumassa olevat pyykit lennellä ympäriinsä.
Matkustaminen
Autoiluun oli alussa totuttelemista. Kesäksi ostettu kuljetuskassi oli aivan liian pieni, ja ostin syksyn alussa ihan ison laukun missä koira mahtuu seisomaan. Se vie myös takapenkistä puolet, joten syyslomalle koira matkusti mökille kontissa. Kesällä autossa meni helposti ulinaksi, mutta nyt se nukkuu matkat ihan tyytyväisenä.
Tehtiin myös eka pidempi junamatka ja mentiin kerralla Joensuuhun asti. Se meni erinomaisesti, ja karvapallosta onkin tullut mainio matkustuskaveri. Se sopeutuu hyvin eri paikkoihin — kunhan saa tarpeeksi purkaa energiaa ulkona. Jouluna se pääsee taas juoksentelemaan mökille ja jääkin sitten sinne hoitoon lomareissun ajaksi.
Ihanaa arkea koiran kanssa
Musta on ihanaa että meillä on taas koira. Tekee niin hyvää ulkoilla sen kanssa työpäivän päälle ja oon alkanut tykkäämään aamulenkeistä heti heräämisen jälkeen. Joskus ehdin käyttää vain vartin, ja joskus yli tunnin riippuen mihin aikaan herään.
Lapsi ja koira on löytäneet yhteisen sävelen kun pureminen alkoi helpottaa, ja he ovat ajoittain kuin majakka ja perävaunu. Kaikki lapsen tekemiset kiinnostaa ja kovin paikka koiralle on kun naperon huoneeseen ei pääse pöllimään leluja. Usein he köllöttelevät yhdessä lattialla ja hipsuttelevat toisiaan — toinen nuolee naamaa ja syö hiuksia kun toinen rapsuttelee.
Nyt odottelen kovasti että tulisi vihdoin pakkasta ja lunta, niin saisi ulkoiluun vähän valoa ja ei aina olisi kaikki rapaisena kotiin tullessa. Mutta onpa tullut pentu tottuneeksi myös suihkussa käymiseen.
