Helpot itse tehdyt granolapatukat
0En ole oikeastaan ollut myslipatukoiden suurkuluttaja, mutta välillä sellainen on varsin toimiva eväs. Näitä itse tehtyjä granolapatukoita lähdin kokeilemaan, koska meillä oli purkissa granolaa, jota ei kukaan tullut sellaisenaan syödyksi. Laitan itse aina aamupuuron päälle vähän granolaa, ja joskus satunnaisesti jogurttiin. Lapselle tulee tehtyä jogurttikulhoja granolalla tai myslillä useammin, mutta hän taas ei pidä tästä myslistä kookoksen takia. Joten ajattelin tekaista siitä granolapatukoita, joita saa itse napattua välipalaksi tai kokeilla vaikka lapselle, jos se kookos uppoaisi paremmin pähkinävoilla ja raakasuklaalla höystettynä. Ja kyllä, näistähän tuli oikein mainion makuisia! Menekkiä oli sen verran, että pitää tehdä uutta satsia jo pian – kenties jollain muulla granolalla testattuna.
Jos kookos ei maistu sulle, käytä jotain muuta valmista granolaa tai mysliä. Voit toki käyttää ihan vaikka kaurahiutaleita, mutta näiden granolapatukoiden idea on siinä, että valmiista granolaseoksesta saa heittämällä enemmön makua, koska siihen on mietitty jo maut valmiiksi. Voit siis valita omaa lempparimysliä ja testata vaikka rusinoita, kuivahedelmiä, pähkinöitä tai kaakaota sisältävää seosta – ja totta kai ihan naturellia. Käytin itse nyt kuivattuja vadelmia ja kookoslastuja sisältävää gluteenitonta granolaa, joten näistä patukoista tuli oikeastaan kookos-suklaa granolapatukoita. Mulle se toimii, koska rakastan kookosta!
Ainut vaan, että olin lisännyt tähän granolaan kuivattuja kookoslastuja vielä lisääkin, niin patukoista tuli helposti murenevia. Se kannattaa huomioida aineksia valitessa, sillä isot ja runsaat sattumat voi heikentää sitä massan kasassa pysymistä. Kotona ei haittaa jos murenee lautaselle, mutta eväänä ei toimi yhtä hyvin.
Itse tehdyt granolapatukat
9 dl gluteenitonta valmista mysliä tai granolaa*
4 rkl vaahterasiirappia
3 rkl Virtasalmen viljatuotteen pullajauhoseosta
2 rkl (reilua) maapähkinävoita tai muuta pähkinävoita
1,5 dl kookosöljyä sulana
200 g Foodinin raakasuklaarouhetta
*Käytin Rainbow granolaa
Sulata kookosöljy ja puolet raakasuklaarouheesta erillisissä kulhoissa vesihauteessa (näin niissä säilyy myös ravinteet). Mittaa granola kulhoon, ja lisää sekaan vaahterasiirappi, jauhoseos ja pähkinävoi. Lisää puolet suklaasta sellaisenaan, ja sekoita huolella massa sekaisin. Voit käyttää myös muita jauhoja, mutta valitse sellainen missä tiedät olevan hyvä sitko ja sitä kautta pito, koska jauhon tarkoitus on sitoa massaa napakasti kasaan.
Kun kookosöljy on täysin sulanut, lisää myös se ja sekoita hyvin koko massan sekaan.
Vuoraa uunivuoka tai muu reunallinen astia leivinpaperilla, ja levitä granolaseos tasaiseksi levyksi joka puolelle. Painele vielä käsin mahdollisimman tiiviiksi ja tasaiseksi. Laita vuoka hetkeksi pakastimeen, jotta se jähmettyy nopeammin.
Kun suklaarouhe on sulanut juoksevaksi, ota vuoka pakkasesta ja levitä suklaata noroina levyn pinnalle. Laita uudestaan pakastimeen tai jääkaappiin, kunnes suklaa on jähmettynyt.
Leikkaa levystä haluamasi kokoisia patukoita ja kääri halutessasi voipaperiin. Säilytä granolapatukoita jääkaapissa ja syö viikon aikana. Voit myös pistää niitä pakastimeen, jolloin ne säilyvät pidempään.
Itse tehdyt granolapatukat ovat helppoja ”leivottavia” vaikka koko perheen kesken, ja makuja löytyy yhtä paljon kuin mielikuvitusta!
SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?
Ennen inhosin ja nykyään rakastan x 5
Mieltymykset muuttuu ajan kanssa, enkä ole siinä mikään poikkeus. Vuosien varrella on oppinut tykkäämään monista uusista asioista, ja nyt avaankin muutamia juttuja mitä ennen inhosin ja nykyään rakastan. Samaistuuko joku näihin?
Mitä ennen inhosin ja nykyään rakastan x 5
Marjastaminen
En todellakaan ole ollut aina innokas marjojen kerääjä. Lapsena suorastaan vihasin sitä, eikä marjojen keruu ollut mun juttu ollenkaan ennen kuin olin ehkä 25-vuotias. Se alkoi kenties siitä, kun miehen mökin naapurissa oli mansikkatila ja saimme kerätä sieltä niin paljon mansikkaa kuin ikinä jaksoi. Kun kotona sai pakastimen täyteen marjoja talven varalle, jokin tuolla päässä naksahti kohdilleen. Sitten olinkin jo rämpimässä suolla lakkojen perässä, vadelmapuskassa heti kun silmä vältti ja jopa siellä painajaismaisessa mustikkametsässä. Ja nykyään marjastaminen on ihan kesän kohokohtia. On ihanaa liikkua metsässä, kuunnella samalla vaikka äänikirjaa ja löytää niitä meheviä apajia täynnä vitamiinipommeja, jotka vain odottavat keräämistä. Edes hirvikärpäset tai karmivat hämähäkit ei sitä nautintoa estä, vaikka jonkin kerran naaman takerruttua suoraan seittiin saattoi jonkinlainen parkaisu päästä.
Ei tulisi mieleenkään jättää väliin. Mansikat ostetaan kyllä nykyään valmiina, mutta keräsin tänä kesänä muun muassa 13 kg pensasvadelmaa, jonkin verran metsävadelmaa ja noin 5 ämpärillistä mustikoita. Enemmänkin olisi voinut, mutta loppui loma ja pakastimesta tila. Onpa ollut ihanaa myös syödä niitä marjoja tuoreena niin paljon kuin napa vetää! Lakkasuolle en ole viime vuosina päässyt, mutta miehen ihanat sukulaiset siellä painaa joka vuosi ja jakelee anteliaasti saalista myös muille. Joten talvi, senkun tulet, meillä on marjaa!
Liikunta
En ollut mikään liikunnallinen lapsi. Enkä sinänsä näe että lapsen tarvitseekaan olla, lapsen kuuluu leikkiä ja se liikunta tulee siinä sivussa. Mutta ehkä omalla kohdalla korostui se, että vähän pakotin itseni liikkumaan myöhemmin. Meni aikaa, että aloin aidosti nauttia liikunnasta ja sen tuomasta euforiasta. Ja vielä pidempään, että opin senkin kohtuudella, koska määrä ei korvaa laatua. Edelleen vähän haen sitä, että usein kevyempi versio on se parempi, mutta sitten taas nautin juoksemisesta tosi paljon. En liiku siksi, että olisi pakko tai koska sitä jotenkin pitäisi tehdä. Liikun, koska se tekee valtavan hyvän olon. Ahdistun nopeasti, jos joutuu olemaan liian pitkään aloillaan. Ja siinä on aika huima muutos.
Helle
En oikeastaan lapsena tykännyt helteestä. Tai nautin toki kesästä ja lämmöstä, mutta muistelen että tietyssä iässä vietin paljon aikaa mökilläkin sisätiloissa lukemassa kirjoja ja nauttimassa viileydestä sen ulkona porottavan auringon sijaan. Nykyään taas helteet ja kunnon kesäkelit on best! En jaksa kuumaa keliä kovin pitkään, mutta kun on tarpeeksi lämmin, niin voikin hyvin viihtyä varjossa ja tuntea silti sitä ihanaa lämpöä. On upeaa herätä aamulla kun tietää, että edessä on taas lämmin päivä ja päälle riittää pelkkä hellemekko. Ei sen puoleen, kaupungissa riittää vähempikin, koska meillä ei ole ilmastointia ja inhoan nukkua liian kuumassa. Mutta kun on ollut kunnon kesä, se syksyn viileys tuntuu helpottavalta ja ilma raittiilta. Neljässä vuodenajassa on taikaa.
Aikaiset aamut
En ollut ennen aamuihminen. Vihasin heräämistä, olin kiukkuinen kuin pieni piru ja menin aina liian myöhään nukkumaan. Nykyään on toisin, ja aamu on mun suosikkiaikaa. Kesällä tuli nukuttua pidempään ja valvottua myöhempään, mutta arjessa tarvitsen aamuun aikaa. En todellakaan ole niitä tyyppejä, jotka pistää kellon soimaan varttia ennen kuin pitää sännätä ovesta ulos. Tykkään aamuista niin paljon, että välistä tulee herättyä naurettavan aikaisin ja sitten toki jossain välissä uuvuttaa. Mutta se rauhallinen aamuhetki kahvin kanssa on sellainen meditaatio ja voiman lähde, etten parempaa tiedä. Myönnän silti, että lomalla taas huomasi miten tärkeää uni on. Kummasti sitä jaksaa paremmin, kun ei kerrytä univelkaa. Vaikka menenkin ajoissa nukkumaan, on esimerkiksi viideltä herääminen keskellä talvea vähän tiukka. Koitan siis malttaa nyt arjessa nukkua pidempään. Edes välillä. On se kahvihetki ihan kiva toimistollakin.
Ruoanlaitto
Toki tykkäsin lapsena joskus leipoa, mutta pääsääntöisesti mitään mielenkiintoa ruoanlaittoon ei ollut. Ei raaka-aineisiin, ei annoksiin, ei edes ruokien ideointiin. Nykyään to do -lista pursuaa erilaisia ruokaohjeita ja -ideoita, joita haluan päästä kokeilemaan. Kimmokkeena mulla toimi oikeastaan ruokavalion muutos maidottomaan ja gluteenittomaan, jolloin niitä ruokia ja leivonnaisia piti alkaa tekemään itse jos mieli teki syödä. Mutta samalla opin hakemaan rauhoittumista leipomisen kautta. Ainesten sekoittaminen ja ylipäätään ainesten yhdistely summan mutikassa vie ajatuksia pois päätä vaivaavista jutuista, ja auttaa keskittymään olennaiseen. Samalla saa käsille vähän tekemistä, jos on liian levoton olo istuskella. Ei se arkiruoan laittaminen mitään kovin inspiroivaa ole, mutta välillä siinäkin pääsee samaan fiilikseen.
