Juhannus oli eheyttävä

Juhannus vietettiin mun perheen mökillä, kuten olen useimmat elämäni juhannukset viettänyt. Ajettiin mökille torstai iltana, ja siskon perhe odotti jo paikan päällä. Ehdin nähdä naperon vilaukselta, kun hän jo viiletti pitkin pihoja serkkujen kanssa. Ja sille tielle vähän jäikin. Serkut lähtivät sunnuntaina, ja siihen asti hädin tuskin lastani näin. Napero meni jopa serkkujen kanssa nukkumaan aittaan parin ekan yön jälkeen, ja oi että oli ihana katsoa miten hän kipitti isompien perässä paljain jaloin pyjama päällä nukkumaan. Ja kaikki meni hyvin. Juhannus teki tosi hyvää.

Pitkästä aikaa mökillä

Ei me tehty ihmeempiä, mutta miksi olisi pitänyt. Pari päivää oli alkuun vielä töitä, ja kun se on aika lailla pelkkää koneella istumista, kävin molempina päivinä lenkillä. Näin käärmeitä ja hikoilin ihan kunnolla. Sää olikin melko lailla mainio, etenkin kun meitä oli taas kokoontunut yhteen aika paljon. Perjantaina illalla ja lauantaina syötiin yhdessä sedän perheen kanssa ja päästiin onneksi levittäytymään isolle terassille ulos. Napero sai pitkästä aikaa sipulisilliä, ja söikin sitä sellaiset määrät että ihme kun ei juonut vettä koko seuraavaa yötä.

Oli melkein vuosi viime kerrasta mökillä. Ja kaikki oli niin tuttua. Niin omaa. Aivan ihanaa päästä takaisin. Ja toista kertaa en anna tällaista väliä tulla.

Sunnuntai oli vähän sadekuuron värittämä, ja itsekin jotenkin haahuili ympäriinsä osaamatta kunnolla keskittyä mihinkään. Melkein kaikki muut lähtivät, ja lapsikin tuntui olevan vähän ymmällään kun leikkikavereita ei enää ollut. Käytiin vähän syömässä metsämansikoita ja yhdessä saunassa. Luettiin pitkään ja juteltiin sängyssä, ja samalla sanottiin heipat, koska lähdin itse aamulla jo kuuden aikaan Mikkeliin ja junalle. Siitä kotiin suoraan töihin vielä täksi viikoksi.

Yksin kotona

Kotona sitä aina miettii että olisipa hetki omaa aikaa ja saisi olla ihan yksin. En kuitenkaan oikeastaan koskaan kaipaa aikaa erossa lapsesta. Toki arvostan hetkiä, jolloin ei tarvitse olla pyyhkimässä pöytää ja naamaa tai väkisin leikkimässä pikkuhahmoilla kun tekisi vaan mieli ottaa torkut, mutta koti on tosi tyhjä ilman lasta. En oikein osaa edes nauttia siitä. Töissähän viikko tosiaan menee ja hommaa riittääkin aika lailla ennen lomaa, mutta välillä iskee tyhjyys. Hiljaisuus. Huomaa, että meillä on tarkoitus olla enemmän ääntä. Että on ihanaa kun on se lapsi. En tiedä kumpi tässä toisin sanoen treenaa erossa oloa sitten enemmän, kun luulen että mulle se suurempi ikävä tulee.

Joten ehkä koitan nauttia nyt muutaman päivän siitä, että pääsen töiden jälkeen vielä kävelylle tai mihin tahansa haluan ilman, että joku odottaisi kotona tai joutuisin missaamaan jotain. Tiedän, että lapsella on siellä hauska lomaviikko isovanhempien kanssa, ja viikonloppuna ollaan taas koko perhe yhdessä. Lomalla!

SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?

Instagram 

Blogit.fi

Facebook

Parhaat ruokablogit