Reilu viikko sitten se koitti, kauan odotettu lapsen synttärilahja ja reissu Rovaniemelle Joulupukkia tapaamaan. Lapselle reissu oli täysi yllätys, ja kerroimme lähdöstä vasta samana aamuna. Osin siksi että se on tosiaan yllätys, ja osin siksi ettei lapsen tarvitse pettyä jos reissu jouduttaisiin perumaan. Koska tuntuu että tauteja leviää nyt ovista ja ikkunoista ja metsäpoluiltakin, ei matkaan pääsy ollut mikään itsestäänselvyys. Mutta pääsimme, menimme, nautimme ❤️

Joulupukin pajakylä

Olimme Rovaniemellä puoli kahden maissa iltapäivällä, ja suuntasimme suoraan taksilla Joulupukin pajakylään. Päivä oli pilvinen ja hämärä, ja voi että miten kauniisti ne Pajakylän valot pääsivät esiin! Aivan ihanan satumaan näköinen paikka. Etenkin, kun kaikki puut olivat lumoavan näköisiä lumipeitteen alla, vaikka lumi oli muuten vielä vähäistä. Tuli todellakin Lappi-fiilis välittömästi.

Itse Pajakylässä ei ole ihmeitä, ellei ole valmis maksamaan maltaita poro- tai huskyajeluista. Lunta oli vielä niin vähän, että rekien alla oli pyörät. Me katselimme vähän ympäristöä ja kävimme pikaisesti syömässä sellaisessa lähinnä rinnebaaria muistuttavassa pisteessä. Ei ihan viihtyisin, mutta ajoi siinä hetkessä asiansa. Kylässä oli tietysti itse tarinan päähenkilö eli Joulupukki itse, ja pukin toimistoon saikin hetken jonottaa. Paikalla oli onneksi vauhdikas tonttu viihdyttämässä lapsia. Itse vierailu pukin luona oli pikainen, mutta ainakin meni täydestä. Paikalla ei saanut itse ottaa kuvia, mutta tonttu nappasi muutaman koko porukalla ja pukista ja lapsesta erikseen. Kuten varmaan arvaatte, hinnat olivatkin sitten aikamoisia jos kuvat olisi halunnut ostaa. Jäätiin siis miettimään asiaa.

Ihana lapin henkeä tulviva hotelli

Paikassa olisi ollut kotieläinpihan tyyppinen paikka lisämaksusta, mutta ajattelimme skipata sen ja mennä seuraavana päivänä, jos ehtisi. Napero oli tosi väsynyt ja lähdimme taksilla kohti hotellia. Tyyppi nukahti taksiin hetkessä, ja nukkui vielä hyvän aikaa huoneessa kun sain hänet sinne kannettua.

Yövyimme Lapland Hotel Sky Ounasvaarassa, upealla paikalla Ounasvaaran huipulla. Ja huone oli super hieno kahden makuuhuoneen, olohuoneen ja huoneessa olevan saunan kombo. Sänky näytti niin muhkealta että teki heti mieli sukeltaa lakanoihin! Kun napero heräsi, kävimme heti kaikki yhdessä saunassa ja valmistauduimme illalliselle hotellin ravintolassa.

Ravintolan miljöö oli yhtä upea kuin koko hotelli. Olemme yöpyneet aiemmin Lapland Hotel Bulevardilla, joten osasimme toki odottaa hyvää, mutta siellä Lapin tunnelmissa kokonaisuus nousi vielä ihan uudelle tasolle. Ne ikkunoiden takana kohoavat lumiset puut, hämärässä loistavat valot, pöytien kynttilät…kaikki oli ihan maagista. Hotellin ja Pajakylän välillä oli vähän matkaa ja taksille tuli vähän enemmän hintaa, mutta majoituspaikka oli kerrassaan täydellinen. Ainut miinus että huoneessa oli tosi kylmä. En tiedä onko aina vai onko ihan säästösyistä.

Söin illallisella ceasarsalaatin ja mies poron sisäfilettä (vai oliko se ulko?). Lapselle löytyi riistalihapullia ja ranskalaisia, mikä olikin ollut toiveissa. Kun mies ja lapsi kävivät välissä vessassa, tarjoilija tuli kysymään oliko kyseessä tosiaan synttärimatka (lapsi saattoi sitä kaikille onnessaan kailottaa) ja laitetaanko hänelle kakkupala kynttilällä jälkiruuaksi. Kun pöytään sitten saapui jälkiruualla pala suklaakakkua ja sen päällä palava kynttilä, toisen naama loisti kuin aurinko. Erittäin onnistunut ilta siis, ja erinomaista palvelua. Koko hotellin osalta kaiken kaikkiaan, homma toimi kuin unelma.

Huoneessa vielä jonkin aikaa hengattiin hereillä, ennen kuin napero meni sänkyyn ja katselin miehen kanssa toisessa makkarissa hetken telkkaria. Nukuin lapsen kanssa toisessa makuuhuoneessa, ja oi että se sänky ja tyynyt ja peitot oli juuriniin ihanan muhkeita kuin miltä näyttivät! Täydellinen sänky. Välillä kurkin vielä illalla ikkunasta verhojen takaa, koska ne lumiset puut vaan näyttivät niin mielettömän hienoilta.

Toinen päivä huviteltiin SantaParkissa

Aamupalan jälkeen (joka oli myös erinomainen) vietettiin vielä rauhassa aikaa huoneessa puolille päivin. Lapsi touhusi värityskirjan kanssa ja itse katselin jotain telkkarista sattumalta tulevaa joululeffaa. Oltiin kaikki käpertyneenä samaan sänkyyn. Sitten tsekattiin ulos hotellista ja ajettiin taksilla SantaParkiin – Joulupukin kotiluolaan. Mikä on ihan kirjaimellisesti luola.

Se oli enemmän huvipuistotyylinen paikka, missä oli jääveistoluola, tonttujuna, esityksiä, piparien koristelua, askartelupaja ja kyllä, myös se itse Joulupukki. Tonttujuna oli selkeästi lapsen suosikki, ja se junakyyti taidettiin ajaa viitisen kertaa. Se olikin ihana satujuna, mikä vei muun muassa läpi lumisen talvimaiseman ja tonttujen  leluverstaan.

Lapsi sai matkamuistoksi pehmoleluhuskyn, mikä pääsisikin sen jälkeen kunniapaikalle ykkösunileluksi. Joulupukin tapaamiseen sai taas jonkin aikaa jonottaa, vaikka jono ei ollut pitkä. Mutta tällä kertaa siellä sai olla paremmin rauhassa. Ja tonttu nappasi kuvat myös meidän omalle puhelimelle, mikä oli ihan super. Onneksi ei siis ostettu niitä kalliita kuvia muualta. Askartelupajassa syntyi pari tekelettä, jotka päätyivät kotona joulukuusen oksille. Katsoimme myös tonttuesityksen, jossa tontut temppuilivat mm. trampoliinilla varsin hienosti.

Lapsi toisteli väsyneenäkin moneen otteeseen että tämä oli paras synttärilahja ikinä ja voidaanko myös ensi vuonna antaa hänelle jokin synttärireissu. En tiedä reissusta, mutta tekemistä ainakin. Tästä jäi aivan ihania muistoja, ja on upeaa katsoa miten se joulun taika ja Joulupukin näkeminen on lapselle ihan taianomaista. Lapsen synttärilahja meni sikäli ihan nappiin. Keräsin muistoksi vielä kuvat kuvakirjaan, mistä napero pääsee niitä katsomaan aina halutessaan.

Taas on Black Friday. Ei se toisaalta enää tunnu miltään ihme päivältä, koska samaa Black Fridayta, Black Weekendia, Black Weekiä ja Black Monthia on hehkutettu ympäriinsä jo viikkokausia. Vähän sama kuin joulukarkit tuntevat tulevan kauppoihin vuosi vuodelta aiemmin, myös Black Friday alkaa muutaman vuoden päästä varmaan jo loppukesästä. Mutta niin, taas on Black Friday. Miksi ihmeessä?

Hyvät pahat alet

Kyllä mä tykkään alennuksista. Kuka nyt ei tykkäisi? Ilahdun etenkin, jos etsitty tuote löytyy tarjouksesta, ja yleensä googletan tulevat hankinnat etukäteen katsoakseni jos ne löytyisivät edullisemmin jostain tietystä paikasta. Teen myös heräteostoksia, vikaostoksia, ostoksia joihin ei just siinä hetkessä olisi varaa ja joita en oikeasti tarvitse. Mitä siitä voisi sanoa? En ole täydellinen, tiedostan tämän ja yritän aidosti parantaa tapani. Kaikeksi onneksi olen tykästynyt laatuun, haluan tuotteita jotka kestävät ja mieluummin vähemmän kuin enemmän. Ärsyttää kun tykästyy esimerkiksi johonkin vaatteeseen, ja sitten se menee huonoon kuntoon saman tien.

Tykästyisin mieluummin vaatteeseen, jota tiedän käyttäväni monta vuotta. Sellaiseenkin voikin tykästyä. Usein sellainen vaate tuntuu myös paremmalta iholla, hengittää ja istuu nätisti. Paljon hyvää siis. Ulkoiluvaatteissa laatu on todellakin olennaista, ei niillä muuten mitään tee. Ymmärrän kyllä miten uutta haluaa ostaa, miten uusien asioiden saaminen ilahduttaa ja innostaa. Ja samalla kuitenkin sen arvon pitää löytyä jossain muualta. Siitä, miten on säästänyt pidempään ja todella odottanut sitä uutta mekkoa, villapaitaa tai olkkarin mattoa, ja fiiliksestä kun rahat ovat viimein kasassa ja sen saa kotiin. Jokainen varmasti tiedostaa, että mikä tahansa hankinta tuntuu siinä vaiheessa tuhat kertaa paremmalta.

Itselleni tällainen on Papun Travel neuletakki, josta olen haaveillut pitkään. Olen bongannut myös Torista moneen kertaan, mutta aina silloin tuntuu olevan tiukilla eikä extraa siihen hetkeen irtoa. Urheiluvaatteet ovat toinen. Ja viime kesänä kiersin asian ostamalla pari halpistoppia lenkkeilyyn sen sijaan, että olisin säästänyt ja hankkinut myöhemmin ne pari laadukasta ja kestävää mallia.

Ostetaan harkiten, jooko

Nyt on monta asiaa mitä oikeasti tarvitsisin. Ja sitten kuitenkin, tarvitsenko oikeasti? Esimerkiksi talvikengät. Sellaiset siistimmät kaupunkikengät, joilla pärjää pakkasella ja liukkaalla, vedenpitävät, ja kuitenkin tarpeeksi arkiset. Sellaiseen lähden-kaupungille-legginsit-jalassa-käyttöön. Sitten taas mietin, että selviän vielä vähän aikaa. Just nyt ei ole rahaa ylimääräiseen. Olen pärjännyt viime talven, pärjään nytkin. Jospa kuitenkin säästän, ja vuoden päästä ostan just sellaiset mitkä haluan. Saman päätöksen tein syksyllä ulkoilutakin kanssa. Pärjään vielä sillä mikä nyt on.

Black Fridayn ongelma ei mulle ole niinkään alennukset, koska kuten todettu, kyllähän kaikki niistä tykkää. Mun ongelma on se kannustus ostaaostaaostaa ja kuluttaa. Hankkia asioita vain alennusten takia, ei siksi että niille on oikea tarve. Jos todella tarvitsee uuden toppatakin, ja päättää odottaa hankintaa siihen asti että löytää sen alennuksesta, niin hyvä – toivottavasti löytyykin ihana! Tai oma shampoomerkki on hyvällä alella myynnissä – sitähän kannattaakin ottaa pullo jemmaan valmiiksi. Alennuksia on kuitenkin ihan koko ajan. Jokaiseen vuodenaikaan kuuluu omat alennukset, sitten on alkuvuoden alet, juhlapäiväkampanjat, synttäritarjoukset… Tosi harvoin oikeastaan on edes normihinnat. Se räjähdysmäinen alennusten toitottaminen joka puolella menee yli. Se on ylikulutusjuhla, ei positiivinen alennuspäivä. Ja sillä on tosi tuhoisa vaikutus.

Pidän todella peukkua kaikille jotka sulkee kaupan tänään perjantaina tai tuplaa tuotehinnat alennusten sijaan. Se on rohkea ja kunnioitettava veto. Samalla jätän itse tarjoukset väliin, vaikka olisikin niitä juttuja mitä voisi hankkia. Pärjään vielä toistaiseksi ilmankin. Ja ehdin harkita mitä ja millaista oikeasti tarvitsen ja mikä olisi vain mukavaa. Odottaessa se selviää, ei ryntäämällä suin päin alennuksia kohti.

Se tulisi kaikkien muistaa ja opetella. Mun myös.