3v omat suosikkikirjat
0
Olen kirjoitellut aiemminkin meidän lukutoukan suosikkikirjoista, mutta tähän on aina välillä hyvä tehdä päivitystä ja muutenkin jakaa kirjavinkkejä. Pyysin nyt että napero valitsee hyllystä viisi omaa suosikkiaan, jotta nähdään mitkä ovat 3v omat suosikkikirjat. Meillä luetaan edelleen tosi paljon, ja nyt mukana ovat myös äänikirjat, joista on tullut päiväunet näköjään skipanneelle lapselle hyvä keino rauhoittua muun tekemisen lomassa.
Tsekkaa Taaperon suosikkikirjat.
Äänikirjoja kuunnellaan usein juuri keskellä päivää sohvalla köllötellen, illalla väsyneenä päiväkodin jälkeen ja välillä myös kylvyn tai iltapalan aikana. Kirjoja taas luetaan aina aamuisin ennen päiväkotia smoothien kanssa (ellei tule nukuttua liian myöhään – silloin lähdetäänkin hirveällä huudolla kun kirja jää väliin) ja joka ilta ennen nukkumaanmenoa. Näistä rutiineista on tullut todella tärkeitä. Sen lisäksi luemme paljon viikonloppuisin ja usein myös päiväkodin jälkeen. Erikoisuutena joskus sohvalla syöty iltapala samalla, kun minä luen.
Naperon valinnoissa ei ollut merkittäviä yllätyksiä. Kaikki olivat nyt tällä hetkellä kirjastosta lainassa olevia, joten luetaanhan sitä paljon muutakin ja aikanaan kirjaston valikoimakin käydään vaihtamassa. Mutta hauskasti näissä valinnoissa näkyy lapsen omat intressit tällä hetkellä muutenkin.
3V OMAT SUOSIKKIKIRJAT
Pieni yksisarvinen. Joku fanittaa ihan täysillä kaikkea yksisarvisiin liittyvää. Kirjana aika harmiton ja vähän lässynlässyn, mutta jos hää nyt tykkää niin luetaan sitten… Sopii hyvin hetkiin kun ei ole niin kauaa aikaa vaikka kiireisinä aamuina. Ideana siis pieni yksisarvinen joka eksyy metsään ja osoittautuu urheaksi. Naperoa ilahduttavat tässä lähinnä satumaiset kuvat ja se yksisarvisen varsa.
Tatu ja Patu päiväkodissa. Tämä on hauska, kuten kaikki Tatu patut. Kaikkia ei vaan ole helppo lukea toiselle, koska teksti on kuvien seassa sarjakuvamaisesti. Tämä on kuitenkin ihan peruskirjan malliin luettava, ja aikuisellekin viihdyttävä. Opettaa mainiosti kieltä ja sen koukeroita! Tatu ja Patu, ne outolaiset, ovat siis menossa kylpylään, mutta päätyvätkin vahingossa päiväkotiin. Ei hyvää päivää.
Pekka Töpöhäntä ja Pikku-Mai. Klassikko. Pekalla onkin perhe ja poikasia, joista Pikku-Mai päätyy Monnin juonien seurauksena hukkaan. Antaa Monnin pahuudelle ihan uuden ulottuvuuden. Tarinallisesti hieno ja näitä lukee mielellään aina vaan uusille sukupolville, vaikka osin vanhentuneita ajatuksia ovatkin. Ei kuitenkaan pahimmasta päästä.
Mitä kuuluu Franklin? Aah, lemppareita! Franklineita on luettu niin pitkään ja niin paljon, että muistan kaikki kohta ulkoa. Mutta nämä on ihania satuja. Kilpikonna Franklin ja kamut. Tekemässä ties mitä. Tässä kirjassa on neljä eri satua, joten voi lukea yhden kerrallaan tai, kuten yleensä meillä, vähintäänkin kaksi. Opettavat lempeitä asioita elämästä ja ystävyydestä. Välillä Franklinista oli vähän taukoa, mutta nyt se on palannut vahvasti. Aikanaan oli niin ehdoton lemppari, että etsin vaivalla ja työllä Etsystä lapselle ihan ylihintaan pehmo-Franklinin. Ja se kulkeekin nyt usein päiväkotimatkoilla mukana.
Leijonakaarti: Savannin sankarit. Noh, ei taas ihan omin suosikki, mutta tyyppi on nauttinut. Tässäkin on pari satua. Leijonakuninkaan inspiroimat hahmot seikkailevat Jylhämaassa. Itsessä ei herätä oikein mitään tunteita, mutta värikkäät kuvat ja vauhdikkaat tapahtumat viihdyttävät lasta. Joten menköön. Leijonakuningas noin niinkuin yleensä on ollut suosittu.
Sellaisia tällä hetkellä.
Äänikirjoissa jyrää Prinsessa Pikkiriikki, ja Siirit ovat myös suosittuja. Molempia hahmoja kannatan itsekin suuresti, sillä nehän on tyttöenergiaa parhaimmillaan ja haistattavat pitkät perinteisille sukupuolirooleille.