Saakeli kun väsyttää
0
Olen yleensä aika energinen tyyppi. Herään aikaisin ja toiminkin tehokkaimmin heti aamusta, hyytyen iltaa kohden ja päätyen ajoissa nukkumaan. On ihan yleinen vitsi, että meillä eletään kuin eläkeläiset ja yhden leffan katsomiseen menee ainakin kolme iltaa, kun ei sitä ikinä ehdi kerralla katsoa loppuun. Ja se on ihan ookoo. Mutta sitten on välillä tällaisia päiviä kun todella väsyttää. Ja sairastelun lomassa niitä on ollut alkuvuodesta ihan riittävästi.
Väsymyksestä seuraa lyhyt pinna, tehottomuus ja napostelu. Makea tuntuu olevan elinehto, ja pieniä herkkuja tulee napsittua koko ajan. Ja se ei varsinaisesti paranna jaksamista.
Aikainen herääjä
Pitäisi malttaa nukkua edes välillä aamuisin pidempään, mutta kummasti sitä pinkaisee aina ylös super aikaisin. Vaikka väsyttäisi heräämisen hetkelläkin, ja hetken sängyssä miettisi jospa kuitenkin olisi vielä parempi jatkaa unia. Sitten miettii sitä ihanaa hetkeä kahvikupin kanssa omassa rauhassa, rentoa alkua päivälle ja hiljaisuutta ihan yksin. Ja nousee ylös. Vaikka väsyttäisi.
Olen kirjoittanut aiemmin omista aamuista täällä.
Kevät on itselleni helposti väsyneempää aikaa kuin syksy. Kumma juttu, että valoisuus piristää, mutta samalla kevätväsymystä on ilmassa joka vuosi. Katupöly osaltaan vaikuttaa siihen, ja sitä on tänä vuo kaiken liukkauden ja hiekotuksen jälkeen paljon. Ja kohta vielä kellojen siirto, mikä vaan pahentaa asiaa.
Vielä toipilas
Olen alkanut toipua paremmin edellisestä keuhkokuumeesta ja huomaan jaksavani jo paremmin, mutta samalla olen varovainen etten rasittaisi itseäni liikaa. Tutkimukset ovat kesken, yskä vaivaa ja hengitys rohisee, joten lenkille ei ole vielä asiaa. Joogaa ja kävelyä sen sijaan olen harrastanut, ja ihana aurinkoinen ilma jos mikä piristää! Samalla se uni olisi ihan super tärkeää, ja sitä pitäisi saada enemmän. Kun ei kuitenkaan ole ihan täysissä voimissaan, väsymystä ei pitäisi päästä kertymään ja levon tulisi olla tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä.
Miten siis malttaa oikeasti nukkua aamuisin? Inhoan sitä kun tulee kiire, ja aamut ovat hektisiä. Tykkään siitä, että pääsen aloittamaan heräämisen kaikessa rauhassa ja saan lapsen kanssa yhteisen mukavan aamuhetken hänen herättyään. Viikonloppuisin nukun yleensä ainakin vähän pidempään, koska silloin ei kiirettä mihinkään ole. Kun pitää aloittaa työt ja kiikuttaa lapsi päiväkotiin, aamuissa on vähän enemmän hommaa. Ja heräämällä aikaisin saan varmistettua, ettei niihin kuulu turhaa kiirettä. Ja se osaltaan auttaa jaksamaan hirmu paljon paremmin, koska saa pehmeän laskun päivään. Mutta sitten välillä väsyttää niin pirukseen.
Olenkin ajatellut koittaa ihan kylmästi pakottaa itseni nukkumaan. Pysymään siellä sängyssä vähän pidempään, vaikka olisi hereillä. Jospa sitä sitten rauhoittuisi nukkumaankin pidempään. Ainakin pari lisäaamua viikosta, ei kerralla koko viikkoa. Sitten saisi vielä niitä aamuhetkiä ja toisaalta myös useammin pidemmät unet. Niille päiville voisi koittaa löytää muita henkireikiä. Esimerkiksi nyt kevään tullen iltapäiväkahvit ulkona auringon paistaessa terassille? Niitä etätyön etuja, että voi ottaa hetken happea vaikka omalla pihalla. Mutta mitä tahansa se olisikaan, uskoisin että siitäkin voisi löytyä uusi ihana rutiini, vaikka se ei olisikaan heti se aamun ensimmäinen hetki.
