Olimme viime viikonloppuna pienellä getawaylla Porvoossa yhdessä kaverini ja kummipoikani kanssa. Meidän lapsemme ovat syntyneet samana vuonna, mutta toinen heti helmikuussa ja omani joulukuussa, joten ikäeroa on silti melkein vuosi. Ihanaa on, että vaikka muiden kavereiden lapset alkoivat koronan eristysajalla unohtua mielestä, tämä kaveri on aina pysynyt mielessä ja tuttuna. Viikonloppu lasten kanssa Porvoossa oli touhukas ja kaikille mukava, mutta jestas että sunnuntaina väsytti!

HerkUttelua ja leluja

Lähdimme ajelemaan paikalle lauantaina heti aamusta. Perjantainahan lapselta tuli itku päiväkodin jälkeen, kun emme vielä olleetkaan lähdössä, ja lauantaina hän oli jo yhdeksältä pukemassa ulkovaatteita ylleen. Saavuimme parkkipaikalle lopulta puoli 11 maissa, ja lähdimme seikkailemaan kohti vanhaa kaupunkia.

Aloitimme päivän sopivasti kohdalle osuneesta Lelumuseosta, mikä olikin lasten kanssa kiva paikka käydä. Hauska yksityiskohta, että siellä sai valita itse pääsylippunsa, joten muistoksi jäi vielä kuvakortti. Tästä matka jatkui parin putiikin kautta ja Skafferista tarttuikin mukaan ihania makukahveja, suklaata ja lapsille tikkarit.

Lounaan jälkeen pikapiipahdus Brunbergilla ja sitten hartaasti odotettu käynti iki-ihanassa Lelukauppa Riimikossa. Olin luvannut lapselle sieltä jotain pientä, ja lisäksi nukkekotiin juttuja, koska sieltä jos mistä niitä löytyy. Ja löysimmekin sängyn, syöttötuolin ja pari ruokatarjotinta tutuilla herkuilla. Lisäksi napero päätyi punaiseen pikkuautoon pitkällisen harkinnan jälkeen, suurelta osin varmasti kaverin vaikutuksesta.

Kaikki tyypit pääsivät heti kotona ruokapöydän ääreen.

Lelujen lataamana kävimme tsekkaamassa itsemme sisään hotelli Sparreen ja jätimme tavarat huoneeseen. Metsästimme välipalalle sopivaa kahvilaa kauan, koska lapset olivat päättäneet saada jäätelöä eikä sitä vaan meinattu myydä enää yhdessäkään kahvilassa.

Lopulta tuttu ja takuuvarma Zum Beispiel lunasti odotukset ja meillekin löytyi pallot herkullista kauramaitoon tehtyä nougata. Matkalla tyyppi kuukahti syliini ja otti pikku torkut ravintolan sohvalla.

Ulkoilua Muumien vauhdissa

Hauska Muumileikkipuisto oli ihan lasten hitti, ja olisivat jaksaneet leikkiä siellä ties kuinka kauan, mutta alkoi hämärtyä ja tulla niin kylmä, että oli aika siirtyä kauppaan hakemaan iltapalaevästä ja hotelliin. Siinä naposteltuin aikamme, käytiin pesulla ja luettiin kirjoja. Lasten nukahdettua juttelimme vielä kaverin kanssa pimeässä huoneessa aikamme, kunnes kävimme itsekin nukkumaan.

Kotiinpäin

Aamulla söimme hotelliaamupalan, mikä oli tällaisille ruokarajoitteisillekin oikein jees, ja pakkasimme rauhassa tavarat. Sää oli koko viikonlopun aivan ihana ja aurinkoinen, vaikka kylmää alkaa olla, joten suuntasimme vielä Muumileikkipuistoon ennen kotiinlähtöä. Napero nukahti takapenkille kotimatkalla ja tosiaan, kyllä olisin mieluusti painunut päiväunille itsekin kotiin päästyämme ellemme olisi olleet kahdestaan kotona.

Porvoo on aina ihana kaupunki käydä ja lasten kanssa Porvoossa on vaikka mitä tekemistä, tämähän nyt oli vain pintaraapaisu. Kaikeksi onneksi se on niin lähellä, että aina pääsee uudestaan. Lapset siinä aamulla totesivatkin, että tulevat hotelliin ihan kahdestaan. Kysyin, että minkä ikäisinä ja oma tyyppi sanoi että viisitoistavuotiaina. Kysyin myös mitä meinaavat sitten tehdä. Kuulemma leikkiä pikkuautoilla.

Voi että, toivotaan että niin tosiaan tapahtuu!

Tässä on tullut uusia seuraajia, joten lienee tarpeen esitellä keitä me oikein olemme! Monesti tuppaan sen vähän unohtamaankin, koska blogi on alkanut puhtaasti ruokablogina ja kehittynyt nykyiseen muotoonsa ajan kanssa. Sitä vaan jakaa juttuja ja ruoka-ohjeita muistamatta, että ei ole lainkaan selvää keneltä ne tulevat.

Minä

Minä olen siis Sara, moi! Täytän ihan juuri 35 vuotta nyt lokakuun lopulla, mutta miksi olo tuntuu vielä kaksvitoselta?! Kummasti ikääntyminen loppuu jossain vaiheessa, ja vaikka keho voi olla eri mieltä, mieli ei ainakaan vanhene samaan tahtiin.

Olen asunut Helsingissä nyt reippaat 14 vuotta, mutta olen alunperin kotoisin Lappeenrannasta, tarkemmin sanoen vielä pikkukylästä nimeltä Kuukanniemi. Siellä asuin ikävuodet 3-16. Lukion jälkeen asuin vuoden Yhdysvalloissa työskennellen paikallisen perheen aupairina, ja ja noin vuosi sen jälkeen suunnaksi tuli Helsinki mikä on on niin minun kotini kuin vain olla voi. Ihana kaupunki, jossa on kaikki mitä voisi tarvita.

Olen ennen käynyt paljon ryhmäliikuntatunneilla, mutta nykyään tulee lähinnä käytyä juoksemassa ja joskus joogattua. Korona vei salilla käynninkin pois, mutta kenties sen saa tässä vielä elvytettyä. Haluaisin harrastaa vaeltamista ihan kunnolla, mutta jotenkin se on vielä hyvin amatööritasolla. Ajattelin tuosta lapsesta koulia vaelluskaverin, joten katsotaan miten sinne saisi jatkossa seuraa paremmin!

Tunnen olevani ennen kaikkea kirjoittaja, ja sanojen pistäminen ylös on minulle paras tapa ajatella ja prosessoida asioita. Tykkään kovasti leipomisesta, mutta olen vähän huono seuraamaan ohjeita ja monesti tulos on aika fiasko. Omiin ohjeisiin koitan pistää ohjeita tarkasti ylös, jotta ne onnistuneet jutut voisivat onnistua myös uudestaan. Kuitenkin olen huomannut, että gluteenittomissa jauhoissa on melkoisesti eroja, ja lopputulos riippuu täysin siitä millaista jauhoseosta päätyy käyttämään.

Työt

Olen valmistunut filosofian maisteriksi ja opiskelin pääaineenani yleistä kirjallisuustiedettä ja sivuaineena kirjoittamista. Tysökentelin pitkään opiskelun ohessa ja sen jälkeen kaupan alalla, ensin puhtaasti ruokakaupassa ja sen jälkeen kirjakaupassa. Sieltä jäin äitiyslomalle, ja samalla myymälän toiminta lopetettiin (ajoitus sattumaa, ei minusta johtuvaa?).

Äitiysloman lähestyessä loppuaan oli sitten aika etsiä uutta työtä. Vaikka se on raskasta ja stressaavaa, se oli myös erittäin hyvä asia, sillä päädyin tekemään aidosti sellaista työtä, jota rakastan. Parin pätkähomman kautta päädyin nykyiseen työhöni uuteen pikkufirmaan, jossa meillä on loistava kolmen hengen tiimi ja mielettömän jännitävät ajat edessä kaiken ollessa vasta aluillaan. Työskentelen itse pääasiassa markkinoinnin ja viestinnän parissa, mutta tosiaan hommat tehdään yhdessä toisiamme auttaen.

Tässä työssä saan tosiaan tehdä juuri niitä asioita, joista nautin eniten, ja työ on täydellisen joustavaa osaksi lapsiperhearkea. Teen suurimman osan ajasta töitä kotona, joten työmatkoihin ei kulu ylimääräistä aikaa eikä päiväkotiin viemisten kanssa tarvitse hosua.

Perhe

Asun yhdessä avomieheni ja meidän tyttäremme kanssa, joka täyttää joulukuun alussa kolme vuotta. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä kolmetoista vuotta – tapasimme itse asiassa minun 22v synttäripäivänäni ihan puhtaasti baarissa. Yhdessäoloajastamme ehdimme elää ns. normaalia elämää vain joitakin vuosia, kun mies sairastui. Vaikka tilanteeseen on vuosien aikana monin tavoin sopeutunut, on se luonnollisesti suuri arkeamme ja elämäämme määrittävä tekijä.

Muusta perheestä vietämme paljon aikaa lähellä asuvien miehen vanhempien kanssa. Myös minun siskoni perheineen asuu ihan vain Keskuspuiston toisella puolella vartin matkan päässä, ja hänen 6- ja 10-vuotiaat lapsensa ovat oman lapseni silmissä parasta ikinä. Käymme mahdollisimman paljon myös minun vanhempieni mökillä, josta viikonloppuisin löytyy yleensä myös isoveljeni. Minä olen perheemme nuorin siskoni ollessa neljä ja veljeni 11 vuotta vanhempia. Mies on ainoa lapsi, mutta hänen puoleltaan suku on varsin tiivis ja serkkujen järjestämiä lasten synttäreitä sun muuta piisaa mukavasti.

Meidän tyttö on parasta elämässäni ja varsinkin miehen sairastamisen keskellä todellinen valopilkku. Hän aloitti päiväkodissa reilu parivuotiaana, ja tuntuu että nyt on juuri se oikea aika myös tälle vaiheelle elämässä. Saan itse hurjasti virtaa työstäni ja lapsi oppii päiväkodissa valtavasti asioita. Koitamme järjestää myös vapaapäiviä mummon hoidossa tai esimerkiksi etäviikolla mökillä, koska kyllähän se arki väsyttää. Arkipäivät viuhahtavat aika nopeasti, ja se vauhti millä vauvavuosi mentiin on väkisinkin rauhoittunut. Silti tykkään napata lapsen mukaan ja käydä tekemässä erilaisia asioita, suurin osa hänelle suunnattuja. Ihanaa, että tänä vuonna pääsee taas jouluesityksiin ja -tapahtumiin ja voi tuoda kulttuurielämyksiä osaksi lapsen elämää!

Sellaisia me. Toivottavasti tämä auttoi tuomaan parempaa käsitystä tyypistä, joka täällä kirjoittelee.