3v neuvola – mitä siellä tapahtui?
2Kävimme juuri 3v neuvolassa, missä sai huomata lapsen pärjäävän hienosti ja kasvavan kovaa vauhtia. Miten reipas ja itsenäinen tyyppi hän onkaan! Istuin itse vaan sivummalla lapsen käydessä hoitajan kanssa läpi erilaisia tehtäviä ja temppuja. Uusi neuvola onkin huomattavasti vaikeamman matkan päässä kuin vanha, kun siirryimme Laaksosta vastikään avattuun Kampin perhekeskukseen. Ihan mukavan näköiset tilat, ja onneksi sinne ei tarvitse raahautua enää samaan tahtiin kuin vauvaiässä, joten samapa tuo vaikka olisi pidempi reissu.
Tämä oli pisin ja selkeästi eniten lasta ”testaava” neuvolakäynti. Tuon ikäinen pääsee jo itse ääneen ihan eri tavalla ja osaa kertoa ja näyttää kaikkea mitä osaa. Käyntiin kuului hieno- ja karkeamotorisia tehtäviä sekä kielen kehitystä mittaavia tehtäviä. Myös mukana ollut Pikku-Peppi (nukke) piti mitata ja punnita. Hauska sattuma, että napero on itse syntymästään kasvanut saman verran pituutta kuin nuken on pitkä.
Kolmevuotiaan neuvolakäynti
Napero aloitti kovaäänisen pölötyksen jo odotusaulassa toiselle hoitajalle, ja selitti kaiken tulevista synttäreistä ja nukeistaan lähtien. Huoneessa homma jatkui aika lailla samoin. Hoitaja kyseli perusjuttuna nukkumisesta sun muusta, ja lapsi selitti nukkuvansa omassa huoneessa, eikä kuulemma koskaan herää öisin. Noh, siinä joutui toki vähän korjaamaan. Oli hauska etten saanut oikein itse puheenvuoroa, kun napero itse vastasi jokaiseen kysymykseen vaikka osa oli osoitettu minulle.
Lapselta testattiin motoriikkaa, ja hoitaja sanoi sen olevan erinomainen. Kuulemma monet jutuista ovat vasta neljävuotiaan tasoisia, mitä vähän ihmettelin, koska uskoisin suurimman osan kolmevuotiaista hallitsevan ne jo ihan täysin. Tasajalkaa hyppiminen, varvaskävely, kantakävely, viivan yli hyppääminen ja viivaa pitkin kävely. Kaikki meni hienosti ja lapsesta oli selvästi hauskaa temppuilla. Mutta hänellä tosi hyvä fysiikka – sen näkee jo ponin selässä miten rennosti siellä istuu ja tasapaino pysyy.
Kuvatehtäviä ja näöntarkastus
Oli myös kuvatehtäviä. Hoitaja nimesi sormella osoittamalla muutaman kuvan ja kysyi sitten, missä se ja se on. Esimerkiksi ”tässä on pallo, talo ja koira. Missä on pallo?” Sitten perusjuttuja, kumpi kuvista on suurempi ja kumpi pienempi. Hän tykkää oppia ja tehdä ajattelua vaativia tehtäviä, kuten palapelejä, ja se on ihana huomata. Halu oppia ja imeä tietoa on minusta hurjan tärkeä.
Lisäksi testattiin näköä, mikä oli jutuista ainoa vähän ahdistusta herättävä. Siinä hoitajan äänikin nousi vähän painostavaksi. Lapsen piti nimetä itse muutama kuva, joissa oli talo, ympyrä, neliö ja sydän. Neliötä hän muun muassa sanoi ikkunaksi. Sitten etenkin yhdellä silmällä katsoessa sanoi usein ”en tiedä”, ja minusta vaikutti ettei vain muistanut minkä niminen sen kuvion piti olla. Sitten esimerkiksi sydämen samalta viivalta näki kuitenkin hyvin.
Kielen kehityksestä
Puheen kehityksestä toivoisin, että pääsemme puheterapeutille treenaamaan. Lapsen ymmärrys on valtavan hyvä ja sanavarasto massiivinen. Hän puhuu paljon. Siis höpöttää ihan koko ajan, pitkillä lauseilla, jotka menevät kieliopillisesti ihan oikein. Hän myös ilmaisee hurjan hienoja ajatuksia puheellaan ja kysyy mahtavia kysymyksiä. Esimerkiksi juuri yhtenä iltana keskusteli isänsä kanssa iltapalalla ja kyseli mitä isi söi iltapalaksi kun oli pieni poika, nukkuiko hän päiväunia, mitä isi pienenä poikana söi lounaaksi ja entä sitten millä isi tykkäsi leikkiä. Naureskelin sivummalla. Hän on välillä aika pikkuvanha.
Lausunta on vielä melko epäselvää. Me ymmärrämme oikeastaan kaiken, jotain yksittäisiä sanoja lukuun ottamatta. Me olemme keskustelleet aina. Jo silloin ihan pienenä vauvana hän katsoi tiukasti minua silmiin ja kuunteli, kun puhuin. Alkoi hyvin varhain reagoida sanomalla namnamnam kun puhuin ruuasta tai syömisestä. Tehdä asioita ohjeiden mukaan, eli ymmärtää selkeästi puhetta ja sanojen merkitystä. Ymmärrys on hänellä ollut erinomainen jo kovin pienestä. Se näkyy myös omassa puheessa ja siinä, että keskustelu ja asioiden selittäminen on hänelle todella tärkeää. Puhuminen siitä, miksi jotain asioita tehdään ja jotain ei tai miksi nyt toimitaan tällä tavalla. Kun hänelle selittää asioiden syyt, se rauhoittaa.
Joten puhe ja keskustelu ovat hänelle todella tärkeitä, ja koska me ymmärrämme häntä hyvin, keskustelemme ihan mainiosti. Päiväkodissa on myös alettu ymmärtää hyvin alun jälkeen, ja toki lausunta on tässä melkein vuoden aikana ehtinyt kehittyäkin. Paljon on myös kiinni siitä kenen kanssa keskustelee. Junamatkoilla mökkireissulla hän jutteli vieraiden aikuisten kanssa kovin reippaasti, ja hyvin tuntuivat kaikki ymmärtävän mitä hän puhui. Kunhan keskittyy kuuntelemaan. Silti, koska hän muuten puhuu niin älyttömän hyvin, haluaisin saada lausuntaan tukea nyt tässä varhaisessa vaiheessa ja antaa hänelle kaikki edellytykset ilmaista itseään ja tulla ymmärretyksi kaikkien kanssa.
SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?
Muutosten joulukuu
Niin ihana kuin kesä onkin, tämä aika vuodesta on aina täynnä taikaa ja tunnelmaa mikä nostaa sen kuitenkin suosikki ajakseni vuodesta. Joulukuu on alkanut ja se vasta on ihanaa! Tämä on todellinen muutosten joulukuu, johon kuuluu paljon uutta.
Vuoden päätös
Meillä joulukuu tuntui alkavan oikeastaan heti, kun palasimme mökiltä kotiin. Kävimme heti marraskuun viimeisenä lauantaina katsomassa Kansallisteatterin Hölmölän joulun ja sen jälkeen kiertelemässä Tuomaan markkinoilla. Ihanaa, että joulumarkkinoita ja -tapahtumia järjestetään taas pitkästä aikaa. Toisaalta taas tämän hetkinen tilanne tekee todella levottomaksi. Ja turhauttaa myös. Tämän piti vihdoin olla se huolettomampi joulukuu, kun voi rauhassa käydä paikoissa ja tehdä asioita. Nyt taustalla on koko ajan huoli ja varovaisuus. Tähän alkaa tosiaan väsyä.
Joulukuu alkaa meillä malttamattomalla synttäreiden odotuksella, sillä lapsi täyttää kolme vuotta tänään 6.päivä ja synttärijuhlia vietettiin sunnuntaina. Ihan mahtavaa miten hän vuosi vuodelta osaa odottaa enemmän ja innostua suunnitelmista. Myös joulun kohdalla. Se tuo juhlamieltä itsellekin ihan uudella tavalla, kun lapsen välitön into tarttuu.
Juhlakuukausi ja muutoksia
Joulukuun ensimmäinen viikko on siis valmistauduttu synttäreihin ja samalla lapsen siirtymiseen isompien ryhmäön päiväkodissa. Siirtymä tulee heti synttäreiden jälkeen tiistaina, mikä tuntuu vähän hassulta juuri ennen pitkää joululomaa. Mutta toisaalta ehtiipä tottua paikkaan ennen taukoa, ja päiväkodissa on ihanasti huomioitu siirtymäön totutteleminen viemällä lasta alakertaan isompien kanssa jo etukäteen. Hän on kovin tarkka rutiineista ja siitä, että asiat tehdään tietyllä tavalla, joten tällaiset muutokset ovat hänen kohdallaan isoja.
Valitettavasti myös alakerran aikuisissa tapahtuu nyt paljon vaihtoja. Siitä olen vähän huolissani, että hän loisi nopeasti suhteen uusiin hoitajiin ja heidän välillään vallitsisi sama luottamus kuin nykyisten kanssa. Hän on nimittäin kova tsemppaamaan, mutta sitten taas pitääkin surun ja epävarmuuden itsellään, ja se on kovin kuormittavaa. Että uskaltaa esimerkiksi vessahädästä kertoa uusille ihmisille. Mutta kyllä se siitä. Hän on hurjan sosiaalinen ja reipas uusien ihmisten kanssa.
Näen tämän kuitenkin positiivisena muutoksena, sillä isompien kanssa lapsi saa enemmän tasoonsa sopivaa virikettä ja leikkikavereita, jotka osaavat leikkiä esimerkiksi nukkekodilla ja eri hahmoilla paremmin kuin ihan pikkuiset. Kyllä siihen tottuu eikä pidä itse olla liian herkkis, vaikka toki lapsensa haluaisi aina säästää kaikelta pahalta mieleltä, ikävältä ja harmitukselta. En onneksi usko, että niitä tästä asiasta juuri tulee.
Vihdoinkin ohjelmaa
Odotin joulukuuta valtavasti, koska vihdoin edessä oli paljon kaikkea kivaa ohjelmaa. Koronatilanne pisti vähän jarruja peliin taas ja on pitänyt miettiä mitä voi lopulta tehdä, mutta on tässä onneksi ollut ihania juttuja. Kävimme Kansallisteatterin Hömölän joulu – esityksessä jo ennen kuun vaihtumista, yhdessä ratsastamassa ja Musiikkitalossa Mauri Kunnaksen Joulutarinat – konsertissa. Musiikkitaloa mietin vähän ahdistuneena, mutta oli kiva konsertti ja paikan päällä mielikin vähän rauhoittui. Käytössä oli koronapassi, maskit näkyivät olevan hyvin naamoilla ja omakin lapsi piti maskia koko esityksen ajan. Se oli upeaa huomata, sillä ei hän ole maskia aiemmin käyttänyt. Ja näytti se totta puhuen niin väärältä noin pienellä, että toivottavasti elämä tästä palaa normaalimpaan lopulta eikä tarvitsekaan pitää.
Edessä on vielä yksi jouluesitys ja haluan ehdottomasti myös piipahtaa joillakin joulumarkkinoilla. Tuomaan markkinoilla on jo käyty, mutta onhan niitä muitakin lyhytkestoisia vielä tulossa esimerkiksi Teurastamolle.
Ihana, ihana joulukuu❤️
