Mitä meidän jouluumme on tänä vuonna odotettavissa? Viime vuonna olimme kotona ja vietimme joulua miehen vanhempien kanssa, ja meillä oli todella mukavat ja rentouttavat joulun pyhät. Joulupukki vieraili rappukäytävässä ja olin itse työpaikkojen välissä vapaalla. Muistelen lapsen päiväunien aikaan keränneeni pienen suklaakipon ja köllötelleeni sängyllä lukemassa. Ihania päiviä! Tänä vuonna meidän joulun suunnitelmat ovat vähän erilaisia, mutta yhtä lailla ihanaa ja nautinnollista joulun aikaa on odotettavissa.

Tänä vuonna on mökkijoulu

Vietämme joulua vuorovuosin molempien perheiden kanssa, ja tänä jouluna on minun perheeni vuoro. Suunnaksi tulee siis mökki Puumalassa, missä odottavat isot lumikinokset, äidin korkea joulukuusi ja kaikki lapsuuden jouluista tutut herkut. Eipä sinänsä, miehen vanhemmilla syödään myös samanlaisia jouluruokia, mutta ehkä pienillä eroilla. Viimeeksi olimme mökillä jouluna lapsen ollessa vuoden ikäinen, joten tänä vuonna hänkin ymmärtää juhlan päälle ihan eri tavalla.

Aikanaan mietin, etten haluaisi viettää joulua missään muualla kuin oman perheen luona, mutta kyllä se on yhtä ihana molemmissa paikoissa. On kiva, että perinteissä ja tavoissa viettää joulua on vähän eroja, ja vuosiin saa täten vaihtelua. Joskus myös haluamme lähteä jouluksi matkoille, kun se on taas mahdollista. Olen ollut poissa Suomesta neljä joulua – yhden perheeni kanssa Kanadassa ja Meksikossa, yhden aupairvuotena, yhden miehen kanssa Kanadassa sukulaisten luona ja yhden Thaimaassa. Sukulaisilla joulu tuntui ihan joululta, koska kyllähän sitä siellä vietettiin. Mutta Thaimaassa ollessa olo oli aattona vähän haikea ja tuntui, että joulu jäi tyystin välistä. En kadu sitäkään reissua ja haluan ehdottomasti perheen kanssa reissuun joskus, mutta fakta on, ettei se joululta silloin oikein tunnu.

Joulupukki tavattiin sattumalta Triplassa jo etukäteen

Kaikki yhdessä

Mökille meitä on tulossa meidän lisäksi siskon perhe ja veljeni, sekä tietysti siellä pääosin asuvat vanhempani. Me lähdemme ajelemaan keskiviikkona, ja teen tänään torstaina vielä etäpäivän mökiltä. Kotiin palaamme sitten joskus joulun ja uuden vuoden välissä, en tiedä vielä mikä päivä. Fiiliksen mukaan. Pidämme siskon kanssa omaehtoisen karanteenin ennen lähtöä, eivätkä kummankaan lapset ole tällä viikolla enää olleet päiväkodissa tai koulussa. Omani oli alkuviikon ennen lähtöä miehen vanhempien hoidossa, ja näin hekin saivat vielä yhteistä aikaa ennen joulua. Mummo on myös luvannut hoitaa lasta kun palaamme kotiin, sillä naperolla on ruhtinaallinen kolmen viikon loma ja päiväkoti jatkuu vasta loppiaisen jälkeisenä maanantaina. Ihanaa, että hänelle on mahdollista tarjota kunnon loma. Lisäksi vielä koronan keskellä tuntuu todella hyvältä ajatella, että hän on poissa päiväkodista seuraavat viikot.

Päiväkodissa on menty tonttulakki päässä koko joulukuu

Me nukumme joulun aikaan setäni mökissä, jotta mahdumme kaikki paikalle, kun aittoja ei voi talvella käyttää. Pukki on tulossa aattoiltana, mikä onkin ihan super, koska viime vuonna mökille ei oltu pukkia saatu ja siskon lapset odottavat tätä kovasti myös. Lahjoja ei ole hankittu määrällisesti monta, mutta jestas ne ovat paketteina isoja. Hankin mieluummin jonkin isomman ja laadukkaan lahjan, josta toivottavasti riittää iloa pitkäksi aikaa, kuin paljon pientä. Vähän tuntuuhassulta raahata ne mökille ja takaisin, mutta niinhän se pitää. Meillä on kyllä ihan tiedossa, että muutkin antavat lahjoja kuin Joulupukki, mutta ei kaikkia paketteja tarvitse silti nähdä etukäteen. Onneksi rattaita ei tarvitse pakata enää mukaan.

Ulkoilua, elokuvia ja rantasaunaa

Mökille on ennustettu ihan reipasta pakkasta, joten ulkovaatetta pitää ottaa kunnolla mukaan. Tavoitteena on käydä tietysti paljon pulkkamäessä ja lapsi pääsee myös kokeilemaan hiihtämistä. Viime talvena hän kokeili sitä myös jäällä, mutta kiinnostus loppui aika lyhyeen. Katsotaan miten tänä vuonna. Itse en hiihtokamoja pakkaa nyt erikseen, lainaan sitten äitini suksia jos sille päälle sattuu. Mietin vaan pakkasen määrääkin, että kävely saattaa olla minulle ihan riittävää, ettei keuhkoja tule rasitettua kylmällä liikaa.

Kaikista eniten odotan joululta yhteisiä joululeffahetkiä kaikkien kolmen lapsen kanssa, tietysti Joulupukin vierailua sekä sitä ihanaa lumista maisemaa, joka Helsingistä vielä puuttui. Rantasaunassa on myös talvella ihan oma tunnelmansa, kun ulkona on pimeää ja kylmää. Silloin todella tuntuu, että tonttuja voisi piileskellä saunan pimeissä nurkissa.

Pitäisi olla aika täydellisen näköinen joulu! Vapaat ovat tänä vuonna valitettavan lyhyet, mutta onneksi töitä pystyy tekemään etänä ja napero saa nauttia vapaapäivistä yhdessä serkkujensa kanssa. Olemme lisäksi fiilistelleet joulua jo kunnolla etukäteen leipomalla pipareita, kuuntelemalla joululauluja ja lukemalla joulukirjoja, joista erityisesti synttärilahjaksi saatu Tatu ja Patu on ollut suuri suosikki. Se pidentää myös lyhyiden joulupyhien kestoa, kun odotukseen on liittynyt jo mukavaa joulutunnelmaa.

Toivottavasti päiviin kuuluu myös kaikilla teillä runsaasti suklaata ja muuta hyvää, iloinen tunnelma sekä tuntuma pieneen lomaan, vaikka vapaita ei enempää olisikaan.

Nyt on kuutisen viikkoa siitä, kun sairastuin kolmannen kerran keuhkokuumeeseen. Keuhkokuumeesta toipuminen on pitkä prosessi, jossa ei auta kiirehtiä – sen muistan jo aiemmilta kerroilta. En tiedä mistä tauti tällä kertaa yhtäkkiä pukkasia, yleensähän keuhkokuume on jälkitauti, mutta toisaalta en ole sitö jälkitautina itse sairastanut koskaan. Miten keuhkokuumeesta toipuminen tässä vaiheessa etenee?

Kolme erilaista kokemusta

Monella tapaa tunnen päässeeni tällä kertaa helpolla. Sairastuin keskiviikkona illalla, ja sain täyden annoksen antibiootteja jo perjantaina, joten parantuminen käynnistyi ennen kuin tilanne pääsi liian rajuksi.

Ensimmäisellä kerralla kuume huiteli liki 40 asteessa, eikä ensimmäisestä antibiootista ollut apua, joten parin päivän jälkeen rinnalle tuli vielä toinen merkki, ennen kuin ne alkoivat tehota. Eivätkä keuhkot kunnolla toipuneet, koska siitä asti on ollut kroonista yskää. Se talvi meni aika heikosti, ja kunto oli kehno. Toisella kerralla tunsin voivani paremmin, mutta tulehdusarvot olivat yli 200 ja antibioottia piti laittaa suoraan suoneen. Pääsin onneksi kotisairaanhoitoon ja hoitaja tuli antamaan pistokset 3 kertaa vuorokaudessa, enkä siten joutunut sairaalaan.

Tilanne oli sikäli vakavampi, mutta itseään piti muistuttaa ottamaan rauhallisesti, koska olo ei muuten ollut yhtä sairas ja pelkkä makoilu ärsytti. Kunto oli jo valmiiksi huono, eikä tilanne tietenkään sitä parantanut. Mutta onneksi tuli kesä, loma ja lämmintä, mikä edesauttoi toipumista huimasti. Aloin pystyä taas lenkkeilemään ja vähitellen saamaan fyysistä kuntoa paremmaksi. Seuraavana talvena jumpissa alkoi jaksaa paremmin ja tuntui, että kyllä se siitä.

Kärsivällisyyttä toipumiseen

Keuhkokuume vie keuhkokapasiteetin varsin alas. Nytkin, vaikka muuten en tuntenut olevani niin sairas, sellainen syvä keuhkoista asti kumpuava yskä on seurannut siitä asti. Hengitys rohisee ja naksuu, ja esimerkiksi nauraessa alkaa helposti yskittää. Silti tilanne tuntuu paljon helpommalta kuin edellisillä kerroilla, varmasti suurelta osin koska sain lääkkeet niin nopeasti. Vaikeinta olikin malttaa mieli tarpeeksi pitkään ja todella ottaa rauhallisesti.

Varasin myös aikaa keuhkolääkärille ja hän ohjasi erilaisiin tutkimuksiin, joista juuri sain pef-seurannan tehtyä. En usko, että tässä mitään astmaa on taustalla, mutta ymmärrän että tutkimuksia tehdään sulkemalla asioita pois. Labrakokeita otettiin laajalla skaalalla ja seuraavaksi lienee vuorossa keuhkojen tietokonekuvaus. Katsotaan miten asia etenee. Lähinnä vain haluan saada selvyyttä siihen, miksi se yskä ei ole koskaan loppunut ja miksi minulle keuhkokuume helposti iskee. Puhelimessa keuhkolääkäri mietti, että kyseessä voi olla jonkinlainen arpikudos tai laajentuma, mikä ensimmäisestä kerrasta on jäänyt.

Liikuntaa vähitellen mukaan

Lääkäri sanoi, että marraskuun aikana ei saanut hengästyä eikä missään nimessä harrastaa liikuntaa. Tein vähän rauhallista kävelyä ja otin kyllä iisisti, mutta yritä nyt saada lapsi aamulla päiväkotiin hengästymättä. Monesti tuli vähän kiire. Kävely teki hyvää ja kun kovat pakkaset iskivät, oli aika helppoa ottaa rauhassa, kun kylmä ilma sai yskimään kiivaammin. Sikäli oli kiva, että hetkeksi lämpeni, vaikka ei tuo märkä plussakeli muuten mukava olekaan.

Pääsimme yhdessä vihdoin ratsastamaan ja kyllä löytyikin taas uusia lihaksia. Nyt olen käynyt nyt pari kertaa lenkillä, ja ilokseni huomasin että se sujuu todella hyvin. Siitäkin kyllä sai reisilihakset helläksi. Ensimmäisen kerran kävin naperon kanssa juoksurattailla, ja toisen kerran itsekseni jäisillä teillä luisuen. Rauhallista vauhtia ja ihan ilman suorittamista sillä mielellä, että menee sen aikaa kun hyvältä tuntuu. Ja jestas että on tehnyt hyvää! Heti paljon skarpimpi ja pirteämpi olo.

Nyt näyttää taas ensi viikolla pakastuvan aika lailla, joten juokseminen jäänee. Toivottavasti kova pakkanen ei jatku kovin kauaa, mutta jouluna olemme muutenkin mökillä eikä siellä lumisillä mökkiteillä oikein juosta, kun hangessa joutuu kahlaamaan. Kävelylle siis sielläkin, ja toki pulkkamäkeen, ja jospa sitten taas vähän lauhtuisi. Mutta onhan tämä talvi otettava varovaisesti. Moneltakin kantilta. En todellakaan halua juuri nyt kokeilla miten koronaan sairastuminen vaikuttaisi, kun keuhkot muutenkin toipumassa. Joten pitää iloita siitä mihin nyt pystyy ja ajatella pitkällä tähtäimellä, että kesään mennessä toipuminen on jo paljon pidemmällä ja kenties taustalla olevia syitä saatu myös selvitettyä.

Tässä vaiheessa olemme nauttineet joulujutuista ja muun muassa leiponeet, askarrelleet, paketoineet lahjoja ja katselleet jouluelokuvia. Joskus tekee todella hyvää joutua pakon edessä pysähtymään ja laskemaan irti rutiineista. Sitten on taas helpompi erotella onko kyse silkasta rutiinien hoitamisesta vai asioista, joista ihan aidosti nauttii ja joita haluaa osaksi arkeaan.