Lempisuklaistani yksi on aina ollut se toffeetäytteinen. Kovan suklaakuorrutteen alta paljastuva pehmeä, suussa sulava toffee on vain yksi parhaista herkuista mitä tiedän. Ne tuli syötyä joulun suklaarasioista aina ensimmäisenä. Niitä on onneksi helppo valmistaa myös itse maidottomina versioina! Suklaatoffeet vaativat vähän näpertelyä, mutta usko pois, että ne ovat sen arvoisia!

Itse tehdyistä suklaatoffeista tuli nimittäin aivan ihania. Suklaa on tässä oikeastaan täysin toissijainen juttu, sillä juuri toffee on se elämyksen aikaansaava luomus. Suklaakuorrutteen voit valmistaa itse, mutta yhtä hyvin käyttää valmista kaupan raakasuklaata, jos haluat suoristaa pari mutkaa. Toffeetäytteen kanssa näpertelyä kyllä riittää muutenkin.

Lähdin liikkeelle ihan originaaleista, mutta seuraavaksi aion lisätä toffeeseen himpun verran lakritsijauhetta!

Toffeesta tuli muuten niin hyvää, että sitä on pakko laittaa joskus lähiaikoina myös jäätelöön!

 

SUUSSA SULAVAT SUKLAATOFFEET

Toffee

Sekoita kaikki ainekset kattilassa ja kuumenna kiehuvaksi koko ajan sekoittaen. Madalla hieman lämpöä, mutta anna seoksen edelleen kuplia noin 20-30 minuuttia, kunnes vaahto pinnalla on laskenut ja kattilassa on paksuuntunutta toffeekastikkeen näköistä seosta.

 

Suklaakuorrute

Sulata kaakaovoi ja kookossokeri vesihauteessa. Lisää muut ainekset, ja sekoita huolella tasaiseksi. Halutessasi temperoi seos lämmittämällä se ensin vesihauteessa noin 41 asteiseksi, sitten jäähdyttämällä kylmässä vesihauteessa 27 asteiseksi, ja lopuksi lämmittämällä vielä uudelleen kuumassa vesihauteessa noin 31 asteiseksi. Itse en ole kovin hyvä temperoija, vaikka ohjeita noudatankin. Temperointi tekee suklaan pinnasta kyllä kauniin kiiltävän ja rakenteesta rouskuvamman, mutta tuntuu, että itselläni se jää kuitenkin vähän vajaaksi. Aina en sitä jaksa tehdä, mutta useimmiten yritän. Harjoittelun kautta, niinhän sitä sanotaan.

 

Näissä suklaissa on makea ja tahmainen toffeesydän

Kaada suklaata pieni tippa käyttämäsi muotin pohjalle. Pilko jähmettyneestä toffeesta pieni pala ja tiputa se suklaan keskelle. Mikäli et saa toffeeta leikattua paloiksi (riippuu siitä miten hyvin se on jähmettynyt – pakastaminen toki auttaa tässä), käytä apuna kahta lusikkaa ja tiputa nokare suklaan sekaan. Kaada toffeen päälle lisää suklaata sen verran, että se peittyy ja muotti täyttyy. Toista, kunnes kaikki ainekset on käytetty.

Toffee muuttuu uudelleen juoksevammaksi, jos säilytät suklaita huoneenlämmössä tai jääkaapissa. Pakastimesta otettaessa täyte on luonnollisestikin kovempaa.

 

Laita muotit jääkaappiin tai pakastimeen jähmettymään. Suklaatoffeet ovat valmiita, kun saat irrotettua ne muotista ehjinä ja kiinteinä.

 

Meidän napero, joka täyttää vajaan kuukauden päästä kolme vuotta, harrastaa tällä hetkellä varsinaisesti yhtä lajia. Sitä on kerran viikossa, säännöllisesti, ja sen lisäksi teemme muita harrastusmaisia juttuja silloin kun ehtii ja huvittaa. Millaisia ovat meidän melkein kolmevuotiaan harrastukset ja miten niissä viihdytään?

Harrastusten alkuna vauvauinti

Harrastuspolku alkoi sikäli aikaisin, että aloitimme perheenä vauvauinnissa käymisen lapsen ollessa päivää vaille 3kk vanha. Se oli tarkoitus lopettaa ensimmäisen vuoden jälkeen, mutta siinä oli sitten koronaa päällä ja menot muuten niin vähissä, että mahdollisuus päästä uimaan yhdessä oli erityisen arvokasta. Sitä jatkuikin sitten viime kevääseen asti, kun lapsi oli 2v 5kk vanha.

Ja uinti on edelleen super hauskaa. Kesällä tietty uitiin paljon, niin järvissä, meressä kuin kylpylöissäkin. Kellukkeet kädessä tuo tyyppi painaa menemään kuin mikäkin vesipeto. Kävimme vähän aikaa sitten uimahallissa ja mietin näinköhän vesi jännittää tauon jälkeen, mutta mitä vielä. Nappula kipitti pukuhuoneesta sellaista vauhtia altaaseen, ettei perässä meinannut pysyä.

Uiminen on siis niitä juttuja, joiden parissa harrastetaan ihan just silloin kun huvittaa.

Lue lisää vauvauintikokemuksista täältä.

Tämäkin on heppatyttö

Olen itse harrastanut lapsena ratsastusta, ja odotin aika malttamattomana oman lapsen tutustuttamista hevosiin. Asumme Keskustallin lähellä ja olemme käyneet moikkaamassa hevosia varsin usein. Napero aloitti myös talutusratsastuksen Keskustallilla reilu vuosi sitten noin 1v 8kk ikäisenä.

Siinä oli välillä vähän pidempi tauko, ennen kuin löysin aivan ihanan Annalan tallin ja aloimmekin käydä siellä. Se on kuin pieni satutalli keskellä kaupunkia! Mitä suloisin paikka, jossa ankkoja vilistää pitkin pihaa ja pikku ponit asustavat. Lapsi on saanut taluttaa poneja aitaukseen ja harjata ja hoitaa niitä ihan itse. Siellä on sitten käyty melko säännöllisesti, kerran pari kuussa. Kerran myös kärryajelulla. Ratsastus on ehdottomasti laji, jota haluan harrastaa yhdessä lapsen kasvettua. Omalta osaltani se on jäänyt viime vuosina vähiin, mutta sitten totutellaan siihen taas yhdessä.

Ratsastus ja hevoset ovat niitä juttuja, joiden kohdalla olen miettinyt olenko tuputtanut lapselle omia mieltymyksiäni liikaa. En kuitenkaan usko, sillä hän on itse niistä kovin innoissaan. En vie ratsastamaan väkisin, vaan kysyn etukäteen haluaisiko hän mennä jos varaan ajan. Mutta olenhan tietysti erittäin innoissani, jos hänkin niistä pitää!

Täällä vähän ensimmäisistä ratsastuskerroista.

Muusta heppailusta täällä.

Ja vihdoin tanssitunneille

Kävimme vauva-aikana tanssitunneilla, missä lähinnä äidit pyörivät ja heiluivat vauvat sylissä. Se oli kyllä ihan hauskaa, ja kivaa tekemistä yhdessä. Tanssitunneille oli tarkoitus mennä aiemminkin, mutta korona. Tunnit peruttiin ja napero oli vielä sen verran pieni, että hänelle ei ollut tarjolla moista. Ja kun jatkoimme vauvauinnissa, se vähän jäi.

Tunnit ovat maanantaisin, ja niissä on useampi ryhmä eri ikäisille. Meidän ryhmämme 2-4 vuotiaille on ensimmäisenä, ja toivon, että alkuvuodesta tulee vielä yksi pienempien ryhmä joka alkaisi jo neljän jälkeen. Sitten sinne voisi mennä suoraan päiväkodista ja välttää sen kotona käytävän taiston, kun lapsi on juuri alkanut leikkimään eikä haluaisi lähteä enää mihinkään.

Tanssitunnit ovat lapsen ensimmäinen ”oikea” harrastus, jonne hän menee yksin ilman vanhempia. Se tuntui alkuun aika hurjalta, katsoa miten se pieni 2-vuotias meni yksin tanssisaliin iso tyllihame yllään ja itse jäi ulkopuolelle! Mutta on mennyt tosi hienosti, ja voi että miten sydän sulaa kun olen kurkkinut heitä ikkunasta tullessani hakemaan?

Kolmevuotiaan harrastukset

Meillä kolmevuotiaalla on siis yksi harrastus tällä hetkellä. Tanssi toimii mainiosti, se on joustavaa ja siitä maksetaan ne kerrat kun paikalla ollaan. Toki siihen sitoudutaan niin, että säännöllisesti mennään eikä jätetä väliin koska ei malttaisi leikkejä lopettaa kotona, mutta esimerkiksi mökkiviikon tai sairastamisen takia ei tarvitse maksaa turhasta. Se on ihan paras systeemi mikä voi olla, kun miettii miten kehnosti lasten harrastuksissa yleensä joustetaan. Mikä on älytöntä, kun miettii että ihan varmasti kauden aikana sairastumisia tulee.

Harrastusten kannalta pidän tosi tärkeänä lapsen kuuntelua. Hän harrastaa, hän saa siis päättää. Vanhempana koen, että minun tehtäväni on tuoda esiin millaisia vaihtoehtoja on ja mahdollisuuksien mukaan tarjota hänelle mahdollisuus niiden kokeilemiseen, ja sitten tukea niitä mistä hän itse innostuu.

Luulen, että meillä yksi harrastus viikossa systeemillä mennään aika pitkään. En halua tappaa intoa harrastamisesta raahaamalla häntä joka ilta eri lajin pariin. Kyllä harrastaa ehtii isompanakin. Tällä kaudella se on tanssi, ja ensi vuodeksi mietitään yhdessä mitä silloin haluaa kokeilla. Muuten arjessa saa olla aktiivisuuttakin ja mielellään käydään tekemässä asioita. Mutta niissä voi sitten mennä juuri sen hetkisen fiiliksen mukaan.

SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?

Instagram

Blogit.fi  

Facebook

Parhaat ruokablogit