Lapsi sairastuu ja matka peruuntuu
0
Meidän piti lähteä tänään kovasti odotetulle mökkilomalle. Tai itselleni kyseessä työloma, kun tarkoitus oli pitää etäviikko mökillä, mutta aika luksusta sekin olisi ollut. Mökillä maltan aina nukkua pidempäänja saan akut kunnolla ladattua, ja onhan se syksyinen mökkiympäristö ihan ainutlaatuisen ihana. Saa saunoa rantasaunassa, kun ulkona on kylmää ja pimeää. Juoda kahvit tai kaakaot viltin sisälle kääriytyneenä takkatulen ääressä. Antaa lapselle vähän lomaa, kun päiväkotiarki väsyttää. Mutta niinhän siinä käy, että kun lapsi sairastuu, matka peruuntuu.
Suunnitelmat stop
Meidän oli tarkoitus hypätä junaan tänään aikaisin aamulla, mutta kun mies toi naperon eilen päiväkodista kotiin, tämä käyttäytyi ihan omituisesti. Jaksoi hädin tuskin kävellä, vikisi vain ja alkoi illan mittaan tuntua lämpöiseltä. Ei ollut nukkunut päiväunia ja oli ihan uuvuksissa. En tiedä iskikö sitten yhtäkkiä, kun eivät päiväkodista olleet ilmoitelleet mistään poikkeavasta. Aamulla oli kyllä myös ihan kunnossa ja normaalisti potkupyörällä sinne viiletti. Mitatessa lämpöä oli vasta 37,8, joten ei mikään raju kuume, mutta olihan se heti selvää että junalle ei olla lähdössä. Sen sijaan soittelin VR:lle vaihtaakseni lipun toiselle päivälle ja varasin aamuksi ajan koronatestiin.
Loppuilta menikin ihan kaaoksessa, kun näytti että lapselta lähtee taju ja jonkinmoisen neuvottelun jälkeen saimme hänet nielaisemaan lääkkeen. Sellaisen lasten tabletin, joka on koostumukseltaan jauhoinen ja hajoaa suuhun. Siitä seurasi uupuneen ja sairaan lapsen älytön huuto, koska se maistui pahalta. Pyjama päälle ja sänkyyn jo ennen puoli kahdeksaa, minne sammui saman tien. Yöllä heräili useamman kerran, mutta aina jotenkin todella reippaana ja positiivisena. Aamullakin meni hyvin, ja toivottu lettu aamiainen maistui hyvin, vaikka lämpöä edelleen oli.
Eka saikkupäivä
Mies oli kahden aikaan lähdössä yöksi pois, joten hyödynsin aamupäivän ja kävin kävelyllä sekä hankkimassa lapselle samalla reissulla rukkaset ja lisää merinovillaa. Koska hemmetti tuo keli, niin hyytävän kylmä koko ajan. Ja se vielä tuli ihan yhtäkkiä.
Tänään on sitten kuume tuntunut nousevan pitkin iltapäivää. Tyyppi yritti todistaa olevansa ihan kunnossa ja hyppeli matolla, kunnes alahuuli alkoi väpättää ja tulikin itku. Ei sitten niin kunnossa kuitenkaan. Ruoka ei maistu, joten sovelletaan. Mansikoita, smoothieta, kurkkua ja tikkaria sohvalla samalla, kun telkkarissa on pyörinyt kaikki mahdollinen Peppi Pitkätossusta Ryhmä Hauhun ja johonkin ihme hevosohjelmiin. Ihanaa että telkkari kelpaa, se on paras viihdyttäjä kun leikkimiseen ei riitä virtaa. Välillä on luettu kirjoja ja valittu netistä uutta toppahaalaria. Koska, tuo keli. Kohtahan tässä tarvitsee jo toppaa päälle.
Ollaan kaksin melkein huomiseen iltaan, joten veikkaan tuon maanantain työpäivän tuntuvan aika erityisen ihanalta. En tiedä saako lapsen viedä päiväkotiin, kun on ilmoitettu lomaviikoksi, mutta pitää soitella sinne maanantaina. Mummo on lupautunut hätiin joka tapauksessa, mikä on taas ihanaa. Selvitään siis ensi viikkokin hyvin. Mummo tulee myös huomisaamuna laskemaan minut lenkille. Siihen mennessä pitäisi testituloksenkin olla selvillä.
Ja mökki sekä siellä odottavat isovanhemmat ovat vuorossa sitten toivottavasti parin viikon päästä, kun ensin on sairasteltu taudit pois alta. Se ei onneksi katoa sieltä mihinkään. Ja vaikka sinänsä kurjaa, että mökille ei nyt päästy ja sitäkin kurjempaa, että toinen on kipeänä, kotona on sittenkin parempi sairastaa.