Hae
Saran kotikolo

Meidän imetystarinamme

Imetin tytärtäni 1v 1kk ajan. Imetyksen kesto oli aika lailla sama, mitä olin ennen hänen syntymäänsä ajatellutkin. Syksyn mittaan olin tosin tullut toisiin ajatuksiin, ja olisin ihan mielelläni jatkanut vielä muutaman kuukauden. Tyttö sen sijaan päätti, että nyt riitti. Meidän imetystarinamme on täynnä erilaisia vaiheita, hyviä ja huonoja, kauniita ja herkkiä ja ahdistavia hetkiä.

Meidän imetystarinamme

 

Imetystaipaleen alku

Imetin lastani ensimmäisen kerran synnytyssalissa tunnin sisään siitä, kun olin saanut hänet syliini. Kun maailmaan tulemisen ensijärkytys oli laantunut ja vauva oli ensin nukahtanut paitani alle, jonkin ajan kuluttua hän alkoi ryömimään rintaa kohti suu etsien ja hamuillen. Olin kuullut, että vastasyntynytkin osaa ryömiä rinnalle, mutta oli se silti aika uskomatonta huomata. Samalla myös huomasi, että imetyksen aloittaminen on aika vaikeaa. Jotenkin sitä vain mietti, että vauva tarraa kiinni ja alkaa syödä. Mutta alussa oli paljon hapuilua, jonka keskellä välillä tunsin kunnon imaisuja. Olin kuitenkin kovin luottavainen siihen, että kyllä sieltä ruokaa tulee. Vaikka olin kuullut paljon epäonnistuneista imetyksistä, en hetkeäkään ajatellut, että meille kävisi niin. Potilashotellissa hoitaja tarkasti imetysotteen ja korjasi asentoa, jossa vauvaa pitelin, ja siitä se lähti. Tulimme paria päivää myöhemmin kotiin 2,8kg vauvan kanssa ja pelkällä rintamaidolla mentiin seuraavat viisi kuukautta.

Kun vauva alkoi ensimmäisten viikkojen jälkeen kunnolla imeä, häntä oli helppo syöttää samalla kun purki vaikka kauppakasseja. Aluksi tuntui, että rinnasti piti itse pidellä kiinni, jotta se pysyisi lapsen suussa. Meidän tyttö on ollut hyvä syömään. Ensimmäiset kuukaudet hän vaati ruokaa välittömästi heräämisen jälkeen, mutta söi kaiken kaikkiaan aika tehokkaasti. Välillä jopa harmittelin, etten itse kokenut niitä koko illan pituisia imetysmaratoneja, kun olisi voinut hyvällä syyllä pesiytyä sohvan nurkkaan katselemaan elokuvaa. Mutta oli ihanaa, ettei imetys tuntunut niin sitovalta. Vaikka vauva söi joskus jopa tunnin välein, yksi imetyskerta ei välttämättä ollut kovin pitkä. Pyrin syöttämään hänet aina heräämisen jälkeen, jotta uni ei tulisi kesken kaiken. Enimmillään hän söi yössä kahdesti ja 5-10 minuuttia kerrallaan. Muutaman kuukauden iässä hän söi öisin/aamuisin enää 4-6 aikaan. Itse tosin jouduin heräämään usein jo aiemmin pumppaamaan maitoa pois, koska liiaksi pakkaantunut maito teki olosta kivuliaan. Pumpattua maitoa annettiin pullosta, kun olin itse käymässä jossakin tai lapsen isä laittoi hänet nukkumaan.

 

Imetysarkea

Ensimmäiset kuukaudet kamppailin imetysaikojen kanssa. Tiesin, että pieni vauva saattaa ajoittain roikkua rinnalla koko ajan. Silti, kun pienen maha tuntui oikuttelevan ja kerryttävän ilmaa, yritin pidentää syöttövälejä, jotta vatsa saisi välillä lepoaikaa. Välillä se toimi ja välillä ei. Kummasti nuo ajat ovat unohtuneet, vaikka silloin tuntui epätoivoiselta odottaa vatsavaivojen loppumista. Kun niistä päästiin, alkoi maailman ihmettely. Kun aiemmin oli ollut todella helppoa imettää vaikka keskellä ravintolaa, enää siitä ei tullut mitään. Vauvan pää pyöri ympäriinsä kuin pöllön pojalla heti, kun ympärillä tapahtui yhtään mitään. Välillä oli kotonakin pakko piiloutua toiseen huoneeseen. Oli myös rintaraivarikausi, mikä taisi johtua suurelta osin juuri siitä, ettei olisi malttanut syödä. Pahimpaan raivoon auttoi syöttäminen seisaallaan ja keinuttelu. Se vähän itseäni kyrsi, koska imetys oli siihen asti ollut se ihana hetki, kun sai köllötellä rauhassa sohvalla.

En lähtenyt vauva-arkeen täysin tietämättömänä, vaan olin etukäteen lukenut paljon erilaisista vaiheista, imetyksestäkin. Tiesin, että ensimmäisinä päivinä ei tule vielä varsinaista maitoa vaan colostrumia, joka on erityisen ravinnepitoista ja ruokkii vauvaa jo pieninä määrinä. Tiesin myös, että rintaraivarit eivät tarkoita maidon loppumista, tiheän imun kaudet tulevat ajoittain ja kuumalla ilmalla maito muuttuu koostumukseltaan nestemäisemmäksi. Mikään tieto ei silti ole sama kuin käytännön kokemus. Imetysarki opetti yhtä ja toista niin vauvan hoidosta kuin lapsesta persoonana. Se myös vahvisti omaa kokemustani uutena äitinä. Imetys oli meidän oma juttumme, jota muu perhe ja ympäristö ovat meillä hienosti tukeneet.

 

Kiinteiden aloitus

Imetystarinamme suurin muutos tapahtui, kun aloimme antamaan vauvalle muutakin ruokaa hänen ollessaan 5kk 2viikkoa vanha. Olin odottanut, että saisin neuvolasta vihreää valoa syöttötuolissa istuttamiselle. Katso vauvan ensimmäisen viikon ruokalista täältä. Imetystä jatkettiin täysillä ohessa. Kun ruokakertoja alkoi tulla mukaan päiviin, oli imetyskin helppo rytmittää ruoka-aikojen ympärille. Aamuisin kertoja saattoi olla useampi, kun pitkän paaston jälkeen nälkä oli jäätävä.

En enää muista missä vaiheessa aloimme antamaan viisi ateriaa päivässä, mutta kai se joskus kesällä tapahtui. Aamupala ei kiinnostanut pitkään aikaan, mutta on nykyään suosittu ruoka. Kesän yli imetin aina ennen ruokaa, mutta se taisi olla elokuuta ja vauva 8kk vanha, kun käänsin homman toisinpäin. Samaan aikaan vauva itse lopetti sen yhden aamuyön syötön. Aamupala oli usein vähän kriisin paikka, kun ruoka ei niin maistunut mutta nälkä oli kova. Noihin aikoihin en edes yrittänyt puuroa, vaan annoin hedelmää ja marjoja ihan vain pitääkseni rutiinia yllä. Aamumaito oli kuitenkin todella tärkeä aina 11kk ikään saakka, vaikka myös aamiainen oli alkanut maistua jo aiemmin. Nykyään puuroa menee samanlainen satsi kuin itselläni!

Syksyn mittaan jätin iltapäivästä yhden imetyskerran pois, ja imetin pidemmän aikaa neljä kertaa päivässä. Väliin mahtui lyhyt jakso, kun vauva kieltäytyi muutaman päivän rinnasta melkein kokonaan. Se oli itselleni vaikeaa, kun en ymmärtänyt ongelmaa ja vauvan kieltäytyminen tuntui minusta henkilökohtaiselta torjunnalta. Pelkäsin imetyksen loppuvan, enkä halunnut lopettaa sitä vielä kymmenkuisella vauvalla. Vaihe meni kuitenkin ohi, minkä jälkeen oma reaktio tuntui liioitellulta. Huomasi jälleen, kuinka vahvasti hormonit ovat mukana imetyksessä! Oli myös entistä vahvemmin selvää, että meidän imetystarinamme läheni loppuaan.

 

Imetyksen vÄhentäminen

Välipalan yhteydessä ollut imetys loppui oikeastaan siksi, ettei vauva malttanut enää silloin syödä. Sama kävi myöhemmin päivällisen jälkeisen imetyksen kanssa, joka taisi loppua vauvan ollessa 11kk. Ajattelin, että lounaskerta olisi vaikea jättää pois, koska silloin vauva söi aina pitkään ja hartaasti. Se oli tarkoitus lopettaa lapsen täyttäessä vuoden, mutta koska hän oli silloin kipeänä, yritin vielä jatkaa. Hän ei tosin kipeänä ollessaan ottanut maitoa muutamaan päivään, mutta kun olo helpotti, jatkoin vielä kolmella imetyskerralla joitakin päiviä. Kun jätin lounaskerran pois, se vain jäi, eikä lapsi sen perään pyydellyt.

Jatkoin loppuun asti kahdella imetyskerralla päivässä. Jos olin esimerkiksi illalla poissa, imetys jäi väliin ja isä tai muu hoitaja antoi ihan normaalisti muuta ruokaa. Maitotuotteista lapsi on syönyt juustoa, mutta muuten käytössä ovat kasvipohjaiset maidot ja jogurtit. Joinakin iltoina maitoa ei iltapalan päälle enää jaksanut, ja aamuisinkin määrä jäi aika pieneksi. Lopulta hän vain lopetti maidon haluamisen kokonaan. Kun yritin sitä tarjota, hän vain veti paitani takaisin ylös ja poistui paikalta. Totesin, että ok, se oli sitten siinä. Eikä hän ole osoittanut sen jälkeen minkäänlaista kiinnostusta maidon perään.

Muistoja

Viimeiseen kuukauteen mahtui kerrassaan hellyyttäviä imetyshetkiä, kun lapsi istui sylissäni, kurotti välillä halaamaan ja jatkoi syömistä. Muistelen myös sitä pientä vauvaa, joka käpertyi syliin ja sai kaiken tarvitsemansa turvan siinä paidan alla ihoa vasten nukkuessaan. Yksittäisiä haastavia vaiheita lukuun ottamatta imetys oli helppoa ja ihanaa, ja hyvin tavallinen osa vauva-arkea. Meidän imetystarinamme on myös helppo, sillä maitoa riitti ja imetys loppui luonnollisesti itsestään ilman minkäänlaisia ongelmia. Ruokkiminen onnistui missä tahansa tien päällä, ja tiesin, että annan vauvalleni hyvää ravintoa. Vuoden tullessa täyteen olin myös valmis päästämään irti. Kuten sanoin, olisin voinut vielä jonkin aikaa myös jatkaa, mutta tällä hetkellä meillä on oikein hyvä näin. Imetys loppui lapsen omasta aloitteesta hänen ollessaan valmis, ilman draamaa tai pakottamista. Ja itse osaan nyt nauttia siitä vapaudesta, joka minulla on oman kehoni suhteen. Imetystarinamme oli pitkä ja täynnä erilaisia tunteita niin hyvässä kuin pahassa.

Ryhtyisinkö siihen uudelleen? Ehdottomasti, ilman epäilystäkään.

 

 

 

SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?

Instagram

Blogit.fi  

Facebook

Parhaat ruokablogit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *