Ihanat Marianne-suklaakeksit joka lähtöön
0
Tässä on ohje herkkuun, joka toimii aina. Juhlissa, arjessa, aamulla ja illalla. Itse syön tällaisen oikeastaan joka aamu kahvin kanssa (ellen sitten ole kokeillut jotain muuta versiota), ja kylläpä lähtee päivä herkullisesti käyntiin. Keksien koon voi päättää aika vapaasti itse, mutta huomiona sen verran, että ne leviävät hieman uunissa. Marianne-suklaakeksit voi paistaa heti taikinan valmistuttua, tai laittaa jääkaappiin kylmettynään 30—60 minuutiksi ja paistaa vasta sitten. Voi pitää jääkaapissa pidempäänkin, jos haluat tehdä taikinan valmiiksi etukäteen.
Nämä ihanat Marianne-suklaakeksit valmistuvat aineksista, joita meillä on yleensä jemmassa, ja sen vuoksi niistä onkin tullut niin suosittuja. Joskus Marianne jää ohjeesta pois ja tilalle tulee muuta rouhittua suklaata, mutta jotain suklaata meillä aina on.
Jos kaipaat vähän extraa kesäaamuihin kahvin oheen, suklaista makeaa päiväkahveille tai ihania herkkuja keksipurkkiin, leivo näitä. Sopii mainiosti yhdessä leivottavaksi isommallakin porukalla.
PARHAAT Marianne-SUKLAAKEKSIT
150 g Eleplant-kasvirasvaa
1,5 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
Sekoita sulatettu rasva ja sokerit yhteen.
1/2 dl kaakaojauhetta
150 g Marianne-rouhetta
3,5 dl kaurajauhoa
1 tl leivinjauhetta
Lisää loput ainekset rasva-sokeriseokseen yksi kerrallaan, ja sekoita hyvin taikinakoukuilla tai haarukalla. Lisää jauhoja pieni määrä kerrallaan, jotta saat ainekset helpommin sekoitettua.
Laita taikinakulho jääkaappiin kylmettymään, jos paistamisella ei ole kiire. Kun taikina on vähän jähmettynyttä, lusikoi siitä jäätelökauhalla tai ihan lusikalla pieniä palloja pellille leivinpaperin päälle.
Paista keksejä uunissa 200 asteessa noin 15 minuuttia. Keksit ovat valmiita, kun niiden reunat ovat paistuneen näköiset ja keskusta vielä pehmeä. Anna keksien jähmettyä huoneenlämmössä, kunnes ne saa helposti nostettua pois pelliltä.
Itse säilytän keksejä huoneenlämmössä keksipurkissa, jotta ne pysyvät pehmeämpinä. Jääkaapissa kovettuvat täysin. Mutta jos haluat nimenomaan kovia ja rapsakoita versioita, jääkaappi on hyvä ratkaisu.
Tuo valmis Marianne-rouhe on kyllä loistava keksintö, sillä se sopii aika lailla mihin vain leivontaan ja on heti valmista käytettäväksi. Ja Marianne maistuu kekseissä mielettömän hyvältä, eikö?
SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?
Lapsi menee kouluun — mitkä hetket ovat jääneet eniten mieleen
Miten nopeasti aika juoksee. Kaikki sanovat niin, mutta jestas miten totta se on. Vasta lapsi aloitti päiväkodin, ja nyt eskarivuosi on jo ohi ja pian lapsi menee kouluun. Sanotaan, että haikeudesta huolimatta onnekkaimmat vanhemmat saavat seurata miten lapsi kasvaa, ja voi miten totta se on. Näistä kuudesta vuodesta on kertynyt valtavasti muistoja, ja jotkut niistä ovat jääneet erityisen voimakkaina mieleen.
1. Yhteiset kävelyt, etenkin päiväkotimatkoilla
Meillä oli päiväkotiin vähän pidempi matka, ja etenkin naperon ollessa pienempi matkaan meni helposti 20—30 minuuttia hitaasti tallustellen. Miten loistavia keskusteluja noilla matkoilla käytiinkään! Oli aamuja, jolloin koko matka oli yhtä huutoa, oli kiire ja itselläni pinna kireällä. Ja sitten ne aamut, kun käveltiin käsi kädessä ja juteltiin ihan tavallisista asioista. Kavereista, leikeistä, avaruudesta, dinosauruksista. Kukaan ei osaa olla yhtä filosofinen kuin pikkulapsi.
2. Lukuhetket
Toivon, että yhteiset lukuhetket jatkuvat vielä pitkään sittenkin, kun lapsi alkaa lukemaan itse. Meillä on luettu joka ilta iltasatu siitä asti, kun napero oli parin kuukauden ikäinen. Jossain kohtaa alettiin lukea myös arkiaamuisin samalla, kun hän juo smoothien kotona. Eiköhän tapa jatkuu vielä kouluaamuinakin ainakin alkuun. Välillä on tehty lukupesä meidän sänkyyn, otettu iso kasa kirjoja ja käperretty peiton alle. Parasta läsnäoloa hetkessä. Ehkä jossain kohtaa tehdään lukupesä missä molemmat lukee omia kirjojaan?
3. Ensimmäiset kerrat
Näitä on monia. Ensimmäisiä askeleita, ensimmäinen ruoka, ensimmäinen nauru. Ensimmäiset vaatteet. Ensimmäinen pehmolelu, eka kerta mökillä, eka pyörä. Voisi jatkaa loputtomiin. Ja isompana ensimmäinen kerta elokuvissa (Lemmikkien salattu elämä 2), ensimmäinen täyspitkä teatteriesitys (Pieni merenneito musikaali), ensimmäinen kerta mökillä (parikuisena), ensimmäinen lempiohjelma (Franklin ja ystävät)… Mikä parasta, näitä tulee vain lisää sitä mukaa kun lapsi kasvaa. Pian on edessä eka koulupäivä.
4. Värittäminen
Värityskirja ja yhdessä värittäminen on ollut usein meidän juttu. Sitä on tehty kotona olkkarin lattialla, yöllä lentokoneessa, uikkareissa rannalla ja keittiön pöydän ääressä missä milloinkin. Värittäminen on itse asiassa aika terapeuttista ja rauhoittavaa. Hyvää tekemistä ja yhteinen hetki, ja loistava hetki jutella kaikesta mahdollisesta.
5. Pongo
Joku tässä pehmolelu orangissa sai aikaan sen, että Pongosta tuli meidän perheen vankka jäsen. Se puhuu mun äänellä rasittavuuteen asti (koska sitä puhumista saa tehdä aika kyllikseen) ja kulkee matkassa mukana aina viikonlopun ulkoiluista ulkomaanmatkoille, mökille ja kevätjuhlanäytöksiin. Siitä tuli tärkeä, ja en totta puhuen muista mistä se alkoi. Mutta Pongon tulen kyllä muistamaan.
