Lapsi menee kouluun — mitkä hetket ovat jääneet eniten mieleen
0Miten nopeasti aika juoksee. Kaikki sanovat niin, mutta jestas miten totta se on. Vasta lapsi aloitti päiväkodin, ja nyt eskarivuosi on jo ohi ja pian lapsi menee kouluun. Sanotaan, että haikeudesta huolimatta onnekkaimmat vanhemmat saavat seurata miten lapsi kasvaa, ja voi miten totta se on. Näistä kuudesta vuodesta on kertynyt valtavasti muistoja, ja jotkut niistä ovat jääneet erityisen voimakkaina mieleen.
1. Yhteiset kävelyt, etenkin päiväkotimatkoilla
Meillä oli päiväkotiin vähän pidempi matka, ja etenkin naperon ollessa pienempi matkaan meni helposti 20—30 minuuttia hitaasti tallustellen. Miten loistavia keskusteluja noilla matkoilla käytiinkään! Oli aamuja, jolloin koko matka oli yhtä huutoa, oli kiire ja itselläni pinna kireällä. Ja sitten ne aamut, kun käveltiin käsi kädessä ja juteltiin ihan tavallisista asioista. Kavereista, leikeistä, avaruudesta, dinosauruksista. Kukaan ei osaa olla yhtä filosofinen kuin pikkulapsi.
2. Lukuhetket
Toivon, että yhteiset lukuhetket jatkuvat vielä pitkään sittenkin, kun lapsi alkaa lukemaan itse. Meillä on luettu joka ilta iltasatu siitä asti, kun napero oli parin kuukauden ikäinen. Jossain kohtaa alettiin lukea myös arkiaamuisin samalla, kun hän juo smoothien kotona. Eiköhän tapa jatkuu vielä kouluaamuinakin ainakin alkuun. Välillä on tehty lukupesä meidän sänkyyn, otettu iso kasa kirjoja ja käperretty peiton alle. Parasta läsnäoloa hetkessä. Ehkä jossain kohtaa tehdään lukupesä missä molemmat lukee omia kirjojaan?
3. Ensimmäiset kerrat
Näitä on monia. Ensimmäisiä askeleita, ensimmäinen ruoka, ensimmäinen nauru. Ensimmäiset vaatteet. Ensimmäinen pehmolelu, eka kerta mökillä, eka pyörä. Voisi jatkaa loputtomiin. Ja isompana ensimmäinen kerta elokuvissa (Lemmikkien salattu elämä 2), ensimmäinen täyspitkä teatteriesitys (Pieni merenneito musikaali), ensimmäinen kerta mökillä (parikuisena), ensimmäinen lempiohjelma (Franklin ja ystävät)… Mikä parasta, näitä tulee vain lisää sitä mukaa kun lapsi kasvaa. Pian on edessä eka koulupäivä.
4. Värittäminen
Värityskirja ja yhdessä värittäminen on ollut usein meidän juttu. Sitä on tehty kotona olkkarin lattialla, yöllä lentokoneessa, uikkareissa rannalla ja keittiön pöydän ääressä missä milloinkin. Värittäminen on itse asiassa aika terapeuttista ja rauhoittavaa. Hyvää tekemistä ja yhteinen hetki, ja loistava hetki jutella kaikesta mahdollisesta.
5. Pongo
Joku tässä pehmolelu orangissa sai aikaan sen, että Pongosta tuli meidän perheen vankka jäsen. Se puhuu mun äänellä rasittavuuteen asti (koska sitä puhumista saa tehdä aika kyllikseen) ja kulkee matkassa mukana aina viikonlopun ulkoiluista ulkomaanmatkoille, mökille ja kevätjuhlanäytöksiin. Siitä tuli tärkeä, ja en totta puhuen muista mistä se alkoi. Mutta Pongon tulen kyllä muistamaan.
SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?
Pro Dance Gaala 2025
En ole käynyt katsomassa tanssia siinä määrin kuin pitäisi. En ole missään nimessä tanssin asiantuntija, mutta jestas miten upeaa on katsoa ammattitanssijoiden kehonkieltä, kykyä liikuttaa itseään ja yleisöä. Tanssilla pystyy kertomaan suunnattoman voimakkaita tarinoita ja jakamaan tunteita, ja vaikka se taiteen lajina on minulle vieraampi kuin esimerkiksi teatteri, se onnistuu lumoamaan kerta toisensa jälkeen. Osallistuin ensimmäistä kertaa vuosittain järjestettävään Pro Dance gaalaan, jossa eri tanssilajien esiintyjät tuovat taitonsa lavalle ja osoittavat, että tanssi kuuluu kaikille (kuten Jorma tunnetusti sanoo).
Pro Dance gaala järjestettiin Aleksanterin teatterissa, ja noin 2,5 tuntinen gaala oli herkullinen kattaus eri ikäisiä ja tasoisia tanssijoita aina musiikaaleista balettiin, flamencoon ja freestyleen. Huikean lahjakkaita lapsia ja nuoria (siis 14-vuotiaita tanssimassa omaa sooloa suvereenisti täydelle katsomolle!), 50+ ikäisiä taitureita ja pyörätuolitanssijakin. Harvoin pääsee näkemään näin monipuolista ja eri tanssilajeja yhdistävää kokonaisuutta yhdessä näytöksessä. Loistava tilaisuus tutustua eri tanssilajeihin ja saada katsaus tanssin monipuolisiin mahdollisuuksiin.
Omiksi suosikeiksi nousivat Vantaan tanssiopiston Baletin extraluokkien nykytanssia ja balettia yhdistelevä Time Zone, huikea Tango de la vía lactea – Linnunradan tango Janne Marja-ahon ja Katja Lundénin esittämänä, sekä Skene musiikkiteatterikoulun Hypedance musiikaalista HYPE. Prinsessa Ruusunen -baletista napattu Haltiattarien tanssi oli ihastuttava, ja Romeosta ja Juliasta esitetty Pas de deux -kohtaus oli erittäin vaikuttava. Avecina mukana ollut napero ihastui etenkin ensimmäisenä nähtyyn Porojen tanssiin, jossa esiintyivät Espoon tanssiopiston nuoret tanssijat ensimmäisessä varvastossunumerossaan. Kyllä näitä riittäisi – oli nimittäin herkullinen kattaus tanssia kuin karkkikaupassa!
Pro Dance
Pro Dance – tanssiyleisön yhteisö. Pro Dance -yhdistys on perustettu vuonna 1972 tukemaan klassista ja modernia tanssitaidetta. Yhdistys on vuosien varrella kerännyt lukuisia stipendejä tanssijoille, pedagogeille, tanssin parissa muuten työskenteleville sekä nuorille lupauksille. Pro Dance -yhdistys
Illan ohjelmaan kuului Pro Dancen stipendien jako, ja oli ihanaa seurata etenkin nuorten tanssijoiden uralleen saamaa kannustusta ja tukea. Pari tanssijaa sai muun muassa stipendin Bostoniin kesäkurssille. Varmasti unohtumattomia hetkiä edessä. Ja jo näissä yläasteikäisissä nuorissa on sellaista lahjakkuutta, että tanssin tulevaisuus näyttää ainakin kykyjen puolesta turvatulta ja vakaalta. Sitäkin tärkeämpää on saada Pro Dancen kaltaisten yhdistysten tukea, jotta tanssijoiden on mahdollista kehittää jatkossakin osaamistaan, tuoda tanssia yleisön eteen ja kertoa niitä lumoavan kauniita tarinoita, joita tanssiva keho voi välittää.
Pitäkää mielessä Pro Dance gaala ensi vuotta varten. Tilaisuuden tuotto menee kokonaisuudessaan Pro Dancen stipendirahastoon, jonka varat käytetään tanssitaiteen edistämiseen ja sen tekijöiden kannustamiseen Suomessa.