Saakeli kun väsyttää
0Olen yleensä aika energinen tyyppi. Herään aikaisin ja toiminkin tehokkaimmin heti aamusta, hyytyen iltaa kohden ja päätyen ajoissa nukkumaan. On ihan yleinen vitsi, että meillä eletään kuin eläkeläiset ja yhden leffan katsomiseen menee ainakin kolme iltaa, kun ei sitä ikinä ehdi kerralla katsoa loppuun. Ja se on ihan ookoo. Mutta sitten on välillä tällaisia päiviä kun todella väsyttää. Ja sairastelun lomassa niitä on ollut alkuvuodesta ihan riittävästi.
Väsymyksestä seuraa lyhyt pinna, tehottomuus ja napostelu. Makea tuntuu olevan elinehto, ja pieniä herkkuja tulee napsittua koko ajan. Ja se ei varsinaisesti paranna jaksamista.
Aikainen herääjä
Pitäisi malttaa nukkua edes välillä aamuisin pidempään, mutta kummasti sitä pinkaisee aina ylös super aikaisin. Vaikka väsyttäisi heräämisen hetkelläkin, ja hetken sängyssä miettisi jospa kuitenkin olisi vielä parempi jatkaa unia. Sitten miettii sitä ihanaa hetkeä kahvikupin kanssa omassa rauhassa, rentoa alkua päivälle ja hiljaisuutta ihan yksin. Ja nousee ylös. Vaikka väsyttäisi.
Olen kirjoittanut aiemmin omista aamuista täällä.
Kevät on itselleni helposti väsyneempää aikaa kuin syksy. Kumma juttu, että valoisuus piristää, mutta samalla kevätväsymystä on ilmassa joka vuosi. Katupöly osaltaan vaikuttaa siihen, ja sitä on tänä vuo kaiken liukkauden ja hiekotuksen jälkeen paljon. Ja kohta vielä kellojen siirto, mikä vaan pahentaa asiaa.
Vielä toipilas
Olen alkanut toipua paremmin edellisestä keuhkokuumeesta ja huomaan jaksavani jo paremmin, mutta samalla olen varovainen etten rasittaisi itseäni liikaa. Tutkimukset ovat kesken, yskä vaivaa ja hengitys rohisee, joten lenkille ei ole vielä asiaa. Joogaa ja kävelyä sen sijaan olen harrastanut, ja ihana aurinkoinen ilma jos mikä piristää! Samalla se uni olisi ihan super tärkeää, ja sitä pitäisi saada enemmän. Kun ei kuitenkaan ole ihan täysissä voimissaan, väsymystä ei pitäisi päästä kertymään ja levon tulisi olla tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä.
Miten siis malttaa oikeasti nukkua aamuisin? Inhoan sitä kun tulee kiire, ja aamut ovat hektisiä. Tykkään siitä, että pääsen aloittamaan heräämisen kaikessa rauhassa ja saan lapsen kanssa yhteisen mukavan aamuhetken hänen herättyään. Viikonloppuisin nukun yleensä ainakin vähän pidempään, koska silloin ei kiirettä mihinkään ole. Kun pitää aloittaa työt ja kiikuttaa lapsi päiväkotiin, aamuissa on vähän enemmän hommaa. Ja heräämällä aikaisin saan varmistettua, ettei niihin kuulu turhaa kiirettä. Ja se osaltaan auttaa jaksamaan hirmu paljon paremmin, koska saa pehmeän laskun päivään. Mutta sitten välillä väsyttää niin pirukseen.
Olenkin ajatellut koittaa ihan kylmästi pakottaa itseni nukkumaan. Pysymään siellä sängyssä vähän pidempään, vaikka olisi hereillä. Jospa sitä sitten rauhoittuisi nukkumaankin pidempään. Ainakin pari lisäaamua viikosta, ei kerralla koko viikkoa. Sitten saisi vielä niitä aamuhetkiä ja toisaalta myös useammin pidemmät unet. Niille päiville voisi koittaa löytää muita henkireikiä. Esimerkiksi nyt kevään tullen iltapäiväkahvit ulkona auringon paistaessa terassille? Niitä etätyön etuja, että voi ottaa hetken happea vaikka omalla pihalla. Mutta mitä tahansa se olisikaan, uskoisin että siitäkin voisi löytyä uusi ihana rutiini, vaikka se ei olisikaan heti se aamun ensimmäinen hetki.
SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?
Överi leffailta ja kummijuttuja – meidän viikonloppu
Edelliseltä viikonlopulta kauan odotettu serkkujen yökyläily piti perua, koska meidän napero oli perjantain kuumeessa. Mutta se onneksi järjestyi nyt. Siskontytöille oli luvattu yökyläily, leffailta ja todelliset hyper dyper herkut oheen, ja sellaista tosiaan oli! Meidän viikonloppu oli maustettu sokerilla ja hyvällä seuralla, ja oli ihan tosi hauskaa.
Kummijuttuja
Lauantaina teimme ensin kaverini kanssa lapsivaihdot, ja saimme kumpikin kahdenkeskistä aikaa kummilapsien kanssa. Kaverini meni minun naperoni kanssa katsomaan Peacockiin Prinsessa Pikkiriikkiä, ja minä vein kummipoikani Luonnontieteelliseen museoon. Molemmilla seurueilla oli hauskaa, ja olikin ihana saada olla ihan kaksin kummipojan kanssa. Hän on aika mainio tyyppi, ja vaikka on vain vajaan vuoden omaani vanhempi, tuntuu monella tapaa niin isolta jo!
Omien ohjelmien jälkeen tapasimme lounaalla, ja söimme lapsen kanssa puoliksi niin ison annoksen Phad Thaita, että siitä jäi vielä reilu satsi mukaan kotiin otettavaksi. Ravintolasta jatkoimme kävellen Ruskeasuolle odottamaan siskontyttöjä sirkuskoulusta. Ilma oli aivan ihana taas, aurinkoa on nyt riittänyt! Ulkoilimme reilut pari tuntia kunnes molempien lasten sirkustunnit päättyivät, ja suuntasimme meille.
Kaikkien leffailtojen äiti
Olin tilannut pizzat valmiiksi, ja kun sain muut herkut tarjolle, alkoi leffailta. Katsoimme ihanan Kotia kohti, jossa kolme lemmikkiä yrittää löytää erämaan läpi takaisin kotiin.
Leffan jälkeen iltapesut ja nukkumaan. Siskontytöistä vanhempi luki omalle tytölleni iltasadun, ja minä puolestaan nuoremmalle siskontytölle. He nukkuivat yhdessä työhuoneen vuodesohvalla, ja oma tyyppi kömpi viereeni kaikkine leluineen puolenyön aikaan.
Aamulla oli vohveleita ja kaakaota, ja hitaan aamun jälkeen suuntasimme siskon uudelle asunnolle. He muuttivat pari viikkoa aiemmin ja kävimme ensi kertaa katsomassa kivaa uutta kotia, jossa lapset olivat saaneet omat huoneet. ”Tupaantuliaisiksi” vein kolmen litran lasipurkin täynnä herkkuja, muun muassa leffaillasta jääneet karkit.
Söimme tortilloita ja jätskiä, kävimme yhdessä leikkipuistossa ja suuntasimme kotiin päin. Napero nukahti kotimatkalla, mutta kovin väsynyt ilta oli silti, kuten koko viime viikko. Meidän viikonloppu oli aika touhukas, ja itselläkin kyllä sunnuntaina tuntui. Samalla se antoi kuitenkin ihanasti virtaa uuteen viikkoon.
Kun kysyin mikä viikonlopussa oli parasta, niin kuulemma se kun serkut olivat yötä. Ihanaa, että he ovat niin läheisiä ja välittävät toisistaan niin paljon.
