Taas on Black Friday. Ei se toisaalta enää tunnu miltään ihme päivältä, koska samaa Black Fridayta, Black Weekendia, Black Weekiä ja Black Monthia on hehkutettu ympäriinsä jo viikkokausia. Vähän sama kuin joulukarkit tuntevat tulevan kauppoihin vuosi vuodelta aiemmin, myös Black Friday alkaa muutaman vuoden päästä varmaan jo loppukesästä. Mutta niin, taas on Black Friday. Miksi ihmeessä?

Hyvät pahat alet

Kyllä mä tykkään alennuksista. Kuka nyt ei tykkäisi? Ilahdun etenkin, jos etsitty tuote löytyy tarjouksesta, ja yleensä googletan tulevat hankinnat etukäteen katsoakseni jos ne löytyisivät edullisemmin jostain tietystä paikasta. Teen myös heräteostoksia, vikaostoksia, ostoksia joihin ei just siinä hetkessä olisi varaa ja joita en oikeasti tarvitse. Mitä siitä voisi sanoa? En ole täydellinen, tiedostan tämän ja yritän aidosti parantaa tapani. Kaikeksi onneksi olen tykästynyt laatuun, haluan tuotteita jotka kestävät ja mieluummin vähemmän kuin enemmän. Ärsyttää kun tykästyy esimerkiksi johonkin vaatteeseen, ja sitten se menee huonoon kuntoon saman tien.

Tykästyisin mieluummin vaatteeseen, jota tiedän käyttäväni monta vuotta. Sellaiseenkin voikin tykästyä. Usein sellainen vaate tuntuu myös paremmalta iholla, hengittää ja istuu nätisti. Paljon hyvää siis. Ulkoiluvaatteissa laatu on todellakin olennaista, ei niillä muuten mitään tee. Ymmärrän kyllä miten uutta haluaa ostaa, miten uusien asioiden saaminen ilahduttaa ja innostaa. Ja samalla kuitenkin sen arvon pitää löytyä jossain muualta. Siitä, miten on säästänyt pidempään ja todella odottanut sitä uutta mekkoa, villapaitaa tai olkkarin mattoa, ja fiiliksestä kun rahat ovat viimein kasassa ja sen saa kotiin. Jokainen varmasti tiedostaa, että mikä tahansa hankinta tuntuu siinä vaiheessa tuhat kertaa paremmalta.

Itselleni tällainen on Papun Travel neuletakki, josta olen haaveillut pitkään. Olen bongannut myös Torista moneen kertaan, mutta aina silloin tuntuu olevan tiukilla eikä extraa siihen hetkeen irtoa. Urheiluvaatteet ovat toinen. Ja viime kesänä kiersin asian ostamalla pari halpistoppia lenkkeilyyn sen sijaan, että olisin säästänyt ja hankkinut myöhemmin ne pari laadukasta ja kestävää mallia.

Ostetaan harkiten, jooko

Nyt on monta asiaa mitä oikeasti tarvitsisin. Ja sitten kuitenkin, tarvitsenko oikeasti? Esimerkiksi talvikengät. Sellaiset siistimmät kaupunkikengät, joilla pärjää pakkasella ja liukkaalla, vedenpitävät, ja kuitenkin tarpeeksi arkiset. Sellaiseen lähden-kaupungille-legginsit-jalassa-käyttöön. Sitten taas mietin, että selviän vielä vähän aikaa. Just nyt ei ole rahaa ylimääräiseen. Olen pärjännyt viime talven, pärjään nytkin. Jospa kuitenkin säästän, ja vuoden päästä ostan just sellaiset mitkä haluan. Saman päätöksen tein syksyllä ulkoilutakin kanssa. Pärjään vielä sillä mikä nyt on.

Black Fridayn ongelma ei mulle ole niinkään alennukset, koska kuten todettu, kyllähän kaikki niistä tykkää. Mun ongelma on se kannustus ostaaostaaostaa ja kuluttaa. Hankkia asioita vain alennusten takia, ei siksi että niille on oikea tarve. Jos todella tarvitsee uuden toppatakin, ja päättää odottaa hankintaa siihen asti että löytää sen alennuksesta, niin hyvä – toivottavasti löytyykin ihana! Tai oma shampoomerkki on hyvällä alella myynnissä – sitähän kannattaakin ottaa pullo jemmaan valmiiksi. Alennuksia on kuitenkin ihan koko ajan. Jokaiseen vuodenaikaan kuuluu omat alennukset, sitten on alkuvuoden alet, juhlapäiväkampanjat, synttäritarjoukset… Tosi harvoin oikeastaan on edes normihinnat. Se räjähdysmäinen alennusten toitottaminen joka puolella menee yli. Se on ylikulutusjuhla, ei positiivinen alennuspäivä. Ja sillä on tosi tuhoisa vaikutus.

Pidän todella peukkua kaikille jotka sulkee kaupan tänään perjantaina tai tuplaa tuotehinnat alennusten sijaan. Se on rohkea ja kunnioitettava veto. Samalla jätän itse tarjoukset väliin, vaikka olisikin niitä juttuja mitä voisi hankkia. Pärjään vielä toistaiseksi ilmankin. Ja ehdin harkita mitä ja millaista oikeasti tarvitsen ja mikä olisi vain mukavaa. Odottaessa se selviää, ei ryntäämällä suin päin alennuksia kohti.

Se tulisi kaikkien muistaa ja opetella. Mun myös.

Lähdin perjantaina aamulla aikaisin kello seitsemän junalla Lappeenrantaan lapsen kanssa. Meillä oli ohjelmassa pikkujoulut lasten kanssa, joita oltiinkin odotettu hartaasti. Joulumieli ollut kateissa vielä, joten tuntuikin että on korkea aika polkaista sesonki käyntiin!

Isäni nappasi meidät kyytiin asemalta ja menimme heidän kämpilleen. Itse aloitin työpäivän ja napero sai aikaa isovanhempien kanssa, joilla oli samalla muuttohässäkät menossa. Varastossa olleista tavaroista löytyi naperolle muun muassa mun vanha nukke ja matkalaukullinen nukenvaatteita, eikä hän oikein tiennyt miten päin menisi kun oli niin innoissaan. Vitsi muistan miten aikanaan itse toivoin sitä nukkea synttärilahjaksi, ja miten ihanalta tuntui avata lahjapaketti ja löytää se.

Herkkuja ja vierailuja

Perjantaina kävimme illalla pienellä iltakävelyllä katsomassa vanhempien uutta asuntoa ja Kirkkopuistossa olevia valoja. Yöllä nukkuminen oli vähän levotonta narisevalla taittosängyllä, mutta aamuyöstä lapsi käpertyi kainaloon ja tuntui ihanalta pidellä häntä kainalossa. Aamulla herättiin hyväntuulisina ja valmiina pikkujoulupäivään!

Menimme Makea Coffeen ihanalle brunssille vanhempien kanssa, ja vaikka kaikki oli super hyvää, niin oli turhan paljon makeaa heti aamusta. Oma vika toki kun makeaa lähinnä tilattiin. Otettiin makea vohveli (ois kanssinut ehkä ottaa suolainen…), suklaakakkua, pumpkin spice latte ja ainoana suolaisena vegaanisella porkkalamössöllä päällystetty leipä. Se oli muuten älyttömän hyvää! Porkkala on hyvää myös, mutta tämä maistui ihan samalta kuin sellainen kylmäsavulohimössö. En olisi osannut erottaa niitä toisistaan.

Lapsi alkoi aamupäivällä mennä itkuiseksi, ja ajattelin että on väsynyt. Oli ollut vähän nuhainen taas viikon verran, mutta what else is new. Lauantaina alkoi myös sanoa että korvaan sattuu. Sitä on ollut joskus ennenkin tukkoisena, joten hain apteekista nenäsuihketta ja buranaa. Lähdimme ajamaan Imatralle mummoni luokse ja lapsi nukahti matkalla. Isomummon luona oli pirteä ja iloinen tyyppi. Jatkoimme siis suoraan Lappeenrantaan palattua kaverini luokse aloittamaan lasten pikkujoulut.

pikkujoulut lasten kanssa

Mukana siis mun ja lapsen kummitädin lisäksi kummipoikani ja hänen syyskuussa syntynyt pikkuveljensä. Oi että se vauva! Sydän sulaa siitä hampaattomasta hymystä ja pyöreistä poskista.

Pikkujoulut lasten kanssa oli hyvin simppelit ja iisit. Joululaulut soimaan ja tonttulakit päähän. Leivottiin ja koristeltiin pipareita, lapsille oli pieni tonttupolku minkä varrelta löytyi lahjapussit yllätyksellä (Lindtin vegaaniset suklaapukit, lumiukkomukit kaakaota varten ja karkkirannekorut). Katsottiin Joulupukki ja noitarumpu ja lapset ehtivät vähän leikkiä. Täytin myös kummipojan joulukalenterin valmiiksi.

Ja sitten saikulle

Illalla lapsi heräsi vielä vaille 11 ja kipuili taas korvaa. Kävimme ottamassa buranaa ja hän nukkui lopulta yön ihan hyvin. Sunnuntaina aamulla olo vaikutti hyvältä, mutta aamupäivän aikana meni taas itkuiseksi ja silmätkin alkoi näyttää kipeältä. Korvaan myös sattui. Jätimme siis suosiolla menot väliin ja hän sai lepäillä kämpillä junan lähtöön asti. Varasin heti illaksi kotiin lääkäriajan. Ja löäkärihän sanoi heti että toinen korva pahasti tulehtunut ja antibiootit. Hittolainen että ahdisti. Ihana että saa apua ja kipu lähti heti helpottamaan, mutta tänne asti selvittiin ilman antibioottia. Kun ei vaan ala nyt mikään kierre. Itse olen syönyt tässä niin monta kuuria keuhkokuumeiden takia, että haluan todella säästää hänet siltä.

Nyt on sitten ainakin pari päivää ilman päiväkotia. Kotona oli satanut ihanasti lunta ja tuli heti jouluisempi olo, mutta kurjaa ettei napero päässyt vielä nauttimaan lumesta kavereiden kanssa. Tässä on kuitenkin synttärit ja kaikki tulossa, joten koitetaan saada hänet täyteen terään. Olohan helpotti jo heti ekan lääkesatsin jälkeen, eikä korvakipua mainittu sen jälkeen kertaakaan.

Nyt viikonloppuna olisi toiset lasten pikkujoulut, mutta katsotaan mennäänkö sinne. Ensi viikolla olisi nimittäin myös lapselle erityinen synttäriyllätys, jota en malta odottaa. Nyt vaan jännitetään viimeiseen asti että se oikeasti onnistuu. Joka tapauksessa serkut on tulossa yökylään, ja saamme vietettyä omat pikkujoulut myös heidän kanssaan. Monella tapaa sellainen yhteinen ilta peiton alla joululeffaa katsellen kuulostaisi myös aika ihanalta.