Kaksivuotiaan talvivaatteet
4Kaksivuotiaan talvivaatteet ovat lämpimiä, joustavia ja kulutusta kestäviä. Me vietämme todella paljon aikaa ulkona, säällä kuin säällä ja kaikkina vuodenaikoina. Siinä, missä kesällä sisällä käytiin lähinnä vain kääntymässä ja joskus syömässä, ilmojen viiletessä sisäleikeillekin on toki enemmän aikaa. Mutta silti kaikki viihdymme ulkona ja tarvitsemme sitä raitista myös kaatosateella. Ulkona on tilaa juosta ja temmeltää, ja vauhdikkaimman menon saa siellä paremmin purettua. Ulkona saattaa mennä myös pitkä aika hiekkalaatikolla istuessa tai rattaiden kyydissä, jos kävely ja potkupyöräily ei huvita. Siksi pidän todella tärkeänä hankkia kunnon talvivarusteet, jotta ainakaan vaatepuolesta ei jäisi ulkoilun nautinto kiinni.
Suomessa sääolosuhteet voivat olla ihan mitä vain plussakelien kurasta koviin pakkasiin. Vauvavuonna oli super luminen ja kylmäkin talvi, ja vaikka jonkun kerran kirosin sitä vaunujen työntämistä auraamattomilla teillä, oli pienen vauvan kanssa erittäin helppoa. Vauvan pisti vain lämpöpussiin vaunukoppaan ja menoksi. Sisällä pussin sai auki, ja vauva pystyi jatkamaan uniaan ilman läkähtymistä. Viime talvena olikin sitten poikkeuksellisen lämmintä, ja mieleen on jäänyt lähinnä kura, vesisade, hiekka ja pimeys. Mökillä muutaman kerran lunta näki ja pulkkamäessä pääsi käymään. Mutta pelastus oli, ettei viime talvena tarvinnut vielä juuri leikkiä pihalla. Ulkoilu meni rattaissa istuen tai kantorepussa, mikä helpotti myös vaatteiden kanssa. Repussa päällä oli villahaalari ja rattaissa lämpöpussin kanssa toppatakki. Kevättalvella alkoi myös ulkoleikki olla ajankohtaista, ja keväällä piti jo tosiaan miettiä millaista vaatetta lapselle pihalle pukee.
Erityismaininta kengille
Se, mistä olen erityisen tarkka, on kengät. Omat jalkani ovat menneet aika pilalle, ja vasta viime vuosina olen osannut alkaa huomioida oikeanlaisten kenkien valinnan. Siinä meidän kaksivuotiaan talvivaatteet tuottivat eniten päänvaivaa. Lapsen kenkien kanssa olen käyttänyt hirveän määrän aikaa sopivien löytämiseen.
Osa minusta haluaisi vaan valita ne perus Kuomat ja päästä helpolla, mutta kun suurinta osaa kengistä yrittää taivutella ja huomaa etteivät ne jousta yhtään mihinkään, sitä yrittää etsiä parempia vaihtoehtoja, jotta lapsi voisi edelleen juoksennella ja leikkiä luontaisesti ilman jalkojen köyttämistä kankeisiin kenkiin. Huomaahan sen itsekin, että juoksulenkkareilla on aika paljon helpompi mennä kuin korollisilla nilkkureilla. Noin niin kuin vertailumielessä.
Mutta, kun tälle talvelle ulkoiluvaatteita hankin, menin oletuksella. Ainakin toisista kengistä on merkin puolesta jo kokemusta, ja olemme tykänneet, joten luottaisin myös talvimalliin. Toiset ovat ihan uusi juttu, ja kenties jaan niistä kommenttia vielä talven mittaan.
Tällä erää meillä on nyt mahdollisuus kerrospukeutumiseen ja kunnon toppauksiin. Kokojen valinta tuottaa aina päänvaivaa, koska kasvunvaraa on pakko olla, mutta ei kuitenkaan liikaa. Toivon, ettei toppahaalari osoittaudu liian isoksi, vaan lapsi ehtii kasvaa. Toisaalta, tätä menoa toppahaalarille ei juuri tarvetta ole, kun vielä marraskuussa pärjää lenkkareilla.
Mutta joka tapauksessa näillä mennään. Jessus niitä onkin paljon, kun kaikki listaa ylös. Pipoja ja rukkasia on jokunen extraparikin, kun niitä on saanut kavereilta ja siskolta käytettyinä. Osa on sen kokoisia, että menee varmaan vielä ensi vuonnakin.
Kaksivuotiaan talvivaatteet
Aluskerrastot
– Reima merinovillahaalari
– merinovillapaita ja -housut
– villasukat (kuvassa vielä viime talvelta, eiköhän uudetkin vielä tule)
-lapaset
-P.O.P kypärämyssy
-Reima kauluri
Villahaalarin löysin Tori.fi:stä, mutta se oli vielä täysin uusi ja käyttämätön. Kaksiosaisen villasetin sain kaveriltani. Mietinkin, että kaksi niitä pitää olla, jotta toinen on välillä varaa pestä. Ja joskus ne pissat menevät housuun kuitenkin. Villasukat mahtuvat vielä alkutalven, ja epäilen että uudetkin jossain vaiheessa ilmestyvät taas. Lapaset saa rukkasten alle kovemmalla pakkasella jos tarve, samoin huivin kaulaa lämmittämään. Kypärämyssy tosin ajaa sen asian aika hyvin, ja toisaalta lämpimämmällä säällä menee hyvin ainoana pipona.
Toppavaatteet
– Molo toppahaalari
– Name it kevyttoppahaalari
– Reima toppatakki
– Name it kevyttoppahousut
Toppahousut ja -takin ostin kirpparilta. Ne ovat vähän siinä rajoilla että olisiko tarvittu. Mutta viime talvena tykkäsin kovasti toppatakin helppoudesta, ja kyllä varmaan joskus kauppareissuilla ainakin lämpöpussi ja rattaat ovat helppo ratkaisu, jotta ei tarvitse niin hirveästi pukea. Tykkään myös kaksiosaisista vaatteista, jotta vessassa käyttäminen on helpompaa. Sitten on ihana toppahaalari, jonka ostin uutena, mutta huimalla alennuksella. Haalari tulee varmasti olemaan eniten käytössä, mutta aika näyttää. Onpahan varalta takkikin pyykkipäiviä ja pissavahinkoja varten.
Sitä paitsi, kun vielä marraskuun alussa ulkona on 10 astetta lämmintä, toppahaalari kuulostaa aika kaukaiselta vaihtoehdolta.
Name it haalari on oikeastaan välikausihaalari, mutta ohuella vuorella ja villakerroksella se toimii varmaan nollakelillä ihan hyvin. Ja on sille ainakin nyt syksystä asti ollut käyttöä. On myös sen verran reilu että riittänee vielä keväällä.
Asusteet
– pipo
– rukkaset
-huivit
– lämpöpussi
En tiedä nukkuuko ipana enää päiväunia rattaissa, mutta eiköhän lämpöpussille ole vielä joskus käyttöä. Pipo on siskon lasten vanha ja aivan ihana! Rukkaset on aika kömpelöt ja peräisin viime talvelta, kun nappasin mukaan halvimmat mitä kaupasta löytyy. Ostin tässä kuvan ottamisen jälkeen vielä uudet, kovasti kehutut Hestran Baby zip long – rukkaset ( löytyy täältä), jotka vaikutavat todella hyviltä. Niissä on vahvisteet, jotka menevät myös sormien yli, ne on helppo pukea ja saada tiukasti kiinni. Ja vaikuttavat myös hyvin eristäviltä ja lämpimiltä. Uskon, että ovat talveksi oikein hyvät.
Lämpöpussia en nyt kaivanut kuvaan erikseen, mutta se on Petite Chérien toppapussi.
Kengät
– Froddo talvisaappaat
– Affenzahn winter boots
Froddot ovat olleet meillä käytössä jo välikausikenkinä. Niissä on villavuori, minkä vuoksi niillä pärjää hyvin ilman villasukkia. Affenzahnin bootsit ovat ne varsinaiset talvikengät, joissa pääsee (toivottavasti) kahlaamaan lumihankeen ja pulkkamäkeen. Niiden pitäisi olla lämpimät ja pitää hyvin vettä. Jos nyt ihan kurakeliksi menee, niin kumpparitkin löytyy. Näitä kenkiä voi käyttää vaihdellen sään ja tarpeen mukaan. Froddot ovat aika helpot puettavaksi autoon, kauppareissuille tai kuivan kelin kävelylle. Toisilla taas pärjää ne ulkoleikit, pakkaset ja loskan. Raaskin Froddot ostaa välikauteen juuri sillä ajatuksella, että niitä ehtii käyttää talvellakin. Molemmissa pitäisi olla ihan hyvä kasvunvara.
Lapsi saa molemmat kengät hyvin itse jalkaan, ja pukemisessa pitää auttaa vain kenkien kiristämisessä.
Ah, se vauvavuoden helppous, kun mytyn sai vaan pakattua lämpöpussiin!
Sellaiset olisi meidän kaksivuotiaan talvivaatteet. Tai virallisesti kaksi vuotta tulee täyteen joulukuussa, mutta jokunen viikko sinne tänne. Kääk, ei tässä tosiaan ole enää kuin muutama viikko!
Entä te muut, tuleeko jollekin mieleen vinkkiä mitä olette kokeneet hyödylliseksi ja/tai turhaksi hankinnaksi?
SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?
Ensimmäinen viikko takaisin töissä
Nyt on takana ensimmäinen viikko töissä. Sain tosiaan synttäriviikolla uuden työpaikan (lue täältä) ja työt alkoivatkin heti seuraavalla viikolla. Innoissani ryhdyin hommiin, vaikka alkuun tuntui ettei pää ihan ehtinyt äkilliseen muutokseen mukaan. Uusi työpaikka on Lahdessa, ja pari ensimmäistä päivää kuluivatkin siellä toimistolla. Lahteen on onneksi hyvät yhteydet ja kun otin vielä pyörän junaan mukaan, pääsi toimistolle ja takaisin tosi näppärästi. Pääosin tulen tekemään töitä etänä, mutta Lahti päiviäkin kertyy. Matka-aikoineen niistä tulee pidempiä, mutta se tuo hyvää vaihtelua etänä tekemiseen.
Ensimmäinen viikko töissä Ja uusi arki
Meidän napero on loppuvuoden pääosin mummon hoidossa. Isovanhemmat ovat onneksi hyvin tuttuja ja mieluista seuraa, ja ovat hoitaneet lasta paljon myös aiemmin. Rutiinit (ne mitä meillä nyt on…) ja tavat ovat siis tuttuja, ja siitä on helppo jatkaa. Mielestäni on myös todella hyvä, että lapselle tulee pehmeä lasku uuteen arkeen. Itse en tee ihan täyttä työviikkoa vielä tämän vuoden puolella, ja kun hoitajana on nyt alkuun tuttu perheenjäsen, oppii hän olemaan erossa minusta ja kuitenkin saa hoivaa läheiseltä ihmiseltä. Kun päiväkoti sitten alkaa, on jo opittu molemmat olemaan enemmän erossa toisistamme ennen kuin täysin uudet ihmiset astuvat mukaan kuvioihin. Lisäksi itse on vähän ehtinyt päästä uuteen työhön sisälle, eivätkä päiväkotiarki ja uusi työ ala samanaikaisesti. Muutoksia tulee nyt vähän kerrallaan, ja se on kaikkien kannalta todella hyvä.
Entä sitten se uusi työ? Ensimmäinen viikko töissä meni tosiaan hyvin. Paljon uutta, mutta töihin pääsi heti kiinni ja tekemällä sitä parhaiten oppii. Lisää asioita tulee ajan kanssa. Tykkään siitä, että heti oli selkeästi esillä omat päävastuualueeni ja pääsin saman tien töihin niiden parissa. Parin ensimmäisen toimistopäivän jälkeen olinkin loppuviikon etänä ja tein vähän lyhyemmät päivät.
Työmatkustaminen näyttää tätä nykyä kovin erilaiselta kuin sillon pari vuotta sitten.
Etätöiden edut ja haasteet
Varasin parille päivälle kirjastosta työtilan, jonne pääsin rauhassa tekemään töitä. Yhden päivän tein töitä kotona. Uskon, että siinä vaihtelu virkistää. Etätöiden mahdollisuus on etenkin korona-aikana todella hyvä lisä, ja se myös auttaa työn ja perheen yhdistämisessä. Minun työni on pääasiassa päivätyötä, mutta tarvittaessa siihen on helppo tarttua vaikka illalla tai viikonloppuna. Joustavuus on todella hyvä. Paikan vaihtaminen piristää ja tuo arkeen kaivattua vaihtelua. Välillä on ihana jäädä kotiin ja naputella päätettä verkkarit jalassa. Sitten taas tekee hyvää lähteä liikkeelle ja siirtää työpiste toisaalle. Luulen, että tulen käyttämään kirjastoja paljon. Normaalisti hyödyntäisin varmasti myös kahviloita ja muita julkisia tiloja, mutta näin koronan keskellä varmaan en. On kuitenkin tärkeää poistua välillä kotoa ja lähteä varta vasten muualle työskentelemään – on se sitten toimisto, kirjasto tai mikä vaan.
Etätyössä on myös riskinsä. Toimistolta tulee lähdettyä joskus kotiin ja siinä vaiheessa työpäivä on pulkassa, yleensä. Etätöissä työajan rajaaminen selkeään työpäivään on huomattavasti haastavampaa. Uskon, että lapsi kuitenkin auttaa suuresti työn ja vapaan erottamisessa. Vaikka itselläni olisi olo, että työpäivä on vaikea lopettaa, lasta se ei kiinnosta pätkääkään. Siinä vaiheessa kun yhdessä ollaan kotona, sitä myös ollaan yhdessä kotona. Sitten tehdään hiekkakakkuja tai rakennetaan legoja. Oma pää tyhjenee töistä ja seuraavana päivänä konetta avatessa saa uudestaan työmoodin päälle. Työt tehdään kun lapsi on hoidossa, vaikka kone kotona kummittelisi ja huutelisi tekemään lisää. Työthän eivät lopu, joten työajan rajaaminen selkeisiin työpäiviin on tarpeen. Luulen, että ilman lasta töiden lopettaminen tiettyyn pisteeseen olisi paljon vaikeampaa.
Takana hyvä viikko
Ensimmäinen viikko töissä tuntui todella hyvältä ja voi että, olenkin kaivannut töihin! On ollut mahtavaa saada työskennellä ja keskittyä ”aikuisten asioihin” sen sijaan, että päivät pyörisivät pottakäyntien, pöydän pyyhkimisen ja kuravaatteiden pukemisen ympärillä. On saanut ihan muuta ajateltavaa, omia juttuja, haastavaa tekemistä. Olen joka päivä innolla avannut koneen ja painanut menemään ilman kummempia taukoja. Siinä toki tämä alkuhuuma vielä selkeästi näkyy, mutta yhtä kaikki tunnen tekeväni nyt juuri sitä mitä halusinkin. Sain juuri niitä töitä mitä etsin, teen asioita joista nautin ja joissa haluan kehittyä ja päästä eteenpäin. Tunnen tekeväni tärkeää työtä ja että pääsen itse vaikuttamaan tekemiseeni. Olen tästä työstä valtavan onnellinen ja innoissani, ja aion nyt ottaa siitä kaiken irti.
Vielä ei ole ehtinyt ikävä lasta kohtaan liikaa kasvaa, enkä totta puhuen töitä tehdessä ole häntä juuri edes ajatellut. Ero näkyy omalla kohdallani lähinnä siinä, etten osaa ajatellakaan töiden jälkeen tekeväni enää mitään ”omaa”, vaan loppupäivä kuluu lapsen kanssa. Joskus pitäisi ottaa aikaa urheilulle ja parisuhteelle, nähdä kavereita, käydä teatterissa, mutta tällä hetkellä olisi vielä syyllinen olo. No, yhtenä iltana olin teatterissa, minne sain yllättäen lipun synttärilahjana, mutta noin niinkuin yleisesti. Luotan siihen että ajan kanssa me kaikki totumme ja tasapaino kaikelle tekemiselle löytyy.
Lapsella on mennyt päivät kivasti ja iltaisin kotona on ollut vastassa iloinen tyttö. Joku päivä voimme käydä yhdessä lenkillä, tai sitten lapsi voi viettää kahdenkeskistä aikaa isänsä kanssa jos äiti nyt uhraa illasta yhden tunnin lenkkeilyyn. Huomaa miten aktiivista arkea tässä on pari viime vuotta elänyt, kun jestas miten päätteellä istuminen puuduttaa! Kaipaan kuollakseni liikuntaa, venyttelyä ja ulkoilua. Alan ymmärtää ihmisiä, jotka lähtevät lenkille illalla yhdeksältä lasten mentyä nukkumaan. Mutta, kuten sanottua, tähän uuteen arkeen varmasti tottuu ja kaikelle tekemiselle löytyy se toimiva tasapaino. Se on aika paljon itsestä kiinni mihin aikaa haluaa käyttää. Katsooko illalla mieluummin telkkaria vai käy vähän kävelyllä.
