Vietämme joulua yhdessä miehen vanhempien kanssa ja menemme aattona sekä joulupäivänä heidän luokseen syömään. Meitä on pieni porukka, ja vaikka me noudatamme erikoisruokavaliota, ei se juuri meidän jouluruokiimme vaikuta. Kaikki tehdään myös meille sopivaksi, mikä onkin erityisen hienoa, koska se onnistuu niin helposti. Joulupuuro syödään meillä, ja siinä kohdin pääsen itsekin leikkimöön emäntää. On kiva vähän jakaa, ja paikan vaihtaminen tuo kaikille vähän ohjelmaa ja ulkoilua myös jouluaaton touhujen keskelle. Matka keskuspuiston halki kestää rattaiden ja vanhan pikkukoiran kanssa noin 20 minuuttia, joten se taittuu helposti jalkaisin. Mutta, mitä meillä jouluna syödään?

Jouluna syödään suolaista

Luulen, että aattoaamuna meillä ei syödä kaurapuuroa, kuten aina muulloin. En tiedä tekisinkö minulle ja naperolle peräti vohveleita vai mennäänkö vaikka jogurtilla ja hedelmillä. Sen näkee sitten. Kaurapuuro jää kuitenkin välistä, koska lounasaikaan tarjolla on kookosmaitoon keitettyä riisipuuroa. Ajattelin laittaa pöytään myös itse leivottuja pipareita ja oman perheeni jouluun kuuluvan napostelutarjottimen, jolta löytyy erilaisia kuivahdelmiä ja pähkinöitä. Ihan niin massiivista en tee kuin lapsuuteni jouluissa, mutta laitan esille omia ja lapsen suosikkeja. Karpaloita, pekaanipähkinöitä, lakritsitaateleita, Foodin punaposki-sekoitusta ja kristallisoitua inkivääriä. Napostelutarjotin on hauska herkkusekoitus joulun ajaksi, ja siitä on kätevä käydä napsimassa herkkuja suuhun aina kun vähän huikoo. Tuo meidän 2v rusinafani innostuu tästä varmasti.

Meillä on varsin tuttuja jouluruokia, joista onneksi aidosti pidämme. Tarjolla on kuutta erilaista kalaa, pateeta, savukalkkunaa, kylmäsavuporoa ja rosollia ja kinkkua. Leivon meille saaristolaisleipää, ja sen kanssa on tarjolla mätiä ja (meidän kohdallamme) vegaanista creme fraichea sekä sipulia. Laatikoista en niin piittaa, mutta kun niitä on tarjolla niin tuleehan niitä maisteltua.

Itse en varmaan koskaan ala laatikoita valmistaa. Teen pöytään kaksi erilaista salaattia tuomaan vähän freesiä lisää suolaisen ruuan rinnalle. Toiseen tulee päärynöitä ja viikunoita, oliiveja ja rucolaa salaatin lisäksi. Lapselle hankin myös pensasmustikoita. Toiseen puolestaan ajattelin laittaa herneitä, pinaattia, minttua, edamame-papuja, vegejuustoa ja pinjansiemeniä. Korvaisin itse laatikot mieluusti erilaisilla salaateilla, joihin voisi lisätä myös paahdettuja perunoita ja juureksia. Mutta ehkä sitten joskus, jos ja kun aikanaan jouluruokailu tapahtuu meidän kodissamme.

Jouluna syödään myös makeaa!

Miehen vanhemmat herkuttelevat aina hyvillä juustoilla, mutta koska lapselle tuli täysi maitokielto ja mekin maitoa vältämme, niin solidaarisuuden nimissä meidän ei niitä nyt tarvitse syödä. Sen sijaan panostamme jälkiruokapuoleen. Meinasin tehdä pienen suklaakuivakakun ja sen kanssa piparijäätelöä. Lisäksi otamme mukaan omia maidottomia suklaakonvehteja. Lapselle on myös luvattu yksi synttäreiltä jäänyt tikkari.

Kovin perinteisiä meidän jouluruokamme ovat. Luulen, että perinteet muuttuvat josku, kun ruuista päättäisi täysin itse. Itse tykkään kinkusta lähinnä leivän päällä, ja hankkisin joulupöytään mieluummin kalkkunan ja karpalohilloa. Laatikot korvattaisiin erilaisilla juureksilla, maustetuilla perunoilla ja salaateilla. Kaloja ja alkuruokia olisi paaaljon! Itse asiassa, voisin skipata koko pääruuan ja panostaa sitäkin enemmän alkupaloihin. Sikäli laatikot ynnä muut menevät, koska en niitä kuitenkaan juuri enää jaksa kaloilla herkuttelun jälkeen. Jälkiruokaa ei välttämättä tarvitsisi olla, koska joka puolella asuntoa olisi jo valmiiksi kippoja täynnä erilaisia suklaita, kuivahedelmiä ja pähkinöitä. Mutta onhan se kakku ja jäätelö näin aika kiva.

Juon nykyään todella harvoin mitään alkoholia, mutta jouluna kyllä maistuu valkoviini. Koska olemme vielä liikkeellä jalkaisin, viiniä voi nauttia huoletta. Muita juomia en välitä ottaa, enkä nykyään oikein välitä edes punaviinistä. Mutta se lasi kylmää valkkaria ja suuhun pala kylmäsavulohta, ah!

Tässä nousee ihan vesi kielelle jouluruokia miettiessä. Mitä suosikkeja teillä on? Ja hei jos tulee mieleen jotain hyviä salaatteja joulupöytään, kertokaa!

Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä yli 12 vuotta, mutta viettäneet yhdessä vasta neljä joulua. Kerran Thaimaassa, kerran Kanadassa ja kerran molempien perheiden luona. Lapsen synnyttyä oli selvää, että joulut vietetään jatkossa samassa paikassa vuoron perään kummankin vanhempien kanssa. Siihen asti oli ollut ihan luontevaa erota jouluksi ja antaa kummallekin mahdollisuus viettää joulua oman perheensä kanssa. Kaikilla on kuitenkin omat tärkeät jouluperinteet. Useimmiten mieheni tuli minun perheeni luokse tapanina tai vähän sen jälkeen, joten vähän yhteistäkin joulua sai. Kumpikaan ei ollut aiemmin halukas luopumaan perheensä omista jouluperinteistä.

Tänä vuonna…

Minulla on sisko ja veli, ja siskollani on kaksi lasta, joten minun vanhemmillani riittää jouluna vilinää ja vilskettä. Mieheni on ainut lapsi, ja tunsin jo aiemmin syyllisyyttä kun lähdimme jouluksi matkoille ja jätimme hänen vanhempansa viettämään joulua ”yksin”. Vähän sama vaivaa nytkin, kun joulua vietetään välillä minun sukuni kesken. Tänä vuonna vuorossa on joulu miehen vanhempien luona, mikä sopii koronan keskelle itse asiassa todella hyvin. Meitä on vain neljä aikuista ja yksi lapsi, kokoonpano, jolla näemme useamman kerran viikossa muutenkin.

Vietin heidän kanssaan ensimmäistä joulua vastasyntyneen vauvan kanssa, ja tunnelma oli täydellisen leppoisa ja mukava! Tiedän siis, että hyvä joulu on edessä jälleen. Minun perheeni härdellissä yksi jos toinenkin kina saa usein alkunsa tiiviisti yhdessä vietetyn juhlan aikana. Mutta, se on minun perheeni eikä juuri hätkäytä. On ihanaa saada kaikki koolle ja viettää juhlaa isolla porukalla! On oikeastaan aika hauskaa, että vuorovuosin on luvassa rauhallinen tai väkeä vilisevä joulu. Molemmissa on oma viehätyksensä.

Mitkä jouluperinteet haluan säilyttää?

Haluan katsoa lapseni kanssa Lumiukon. Haluan vierailun joulupukilta. Haluan pieniin kippoihin tarjolle suklaata, pähkinöitä ja kuivahedelmiä, ja haluan pukea juhlavaatteet päälle. Lahjoja voi kerätä kuusen alle, vaikka pukki tuleekin käymään. Meillä tulee olemaan tiedossa, että muutkin antavat lahjoja, kuin joulupukki. Tänä vuonna pukki ei voi tulla käymään sisällä, mutta se on oikeastaan isompi ohjelmanumero, kun pukkia lähdetään tapaamaan ulos. Ja koira voi jäädä sisälle odottamaan, eikä sen haukkumista tarvitse kuunnella.

Meillä syödään lounasaikaan joulupuuroa ja torttuja. Lahjoja avataan yhdessä, ja vasta illemmalla. Jouluna saa aina lahjaksi myös kirjan. Ihan sama mitä muuta, aina tulee kirja, jota voi alkaa lukemaan heti jouluna.

Mitä en halua?

Jouluna ei tarvitse stressata. Aattona saa ottaa rennosti, ehtiä sohvalle istumaan piparin kanssa katsomaan Joulupukin kuumaa linjaa. Ruokapöydässä saa istua niin kauan kuin ikinä haluaa, siitä ei tarvitse kiirehtiä tekemään mitään muuta. Tämä on toki vielä aika simppeliä, kun vietämme joulua toisten kotona. Onhan se ihan eri juttu, kun itse pistäisi kaikki ruuat tarjolle. Teen meille salaatteja, kakkua ja jäätelöä mukaan, mutta ne nyt ehtii tekemään jo etukäteen.

Ennen kaikkea, jouluna on kiireetön ja ihana tunnelma. Mikään asia ei ole niin tärkeä, että siitä pitäisi riidellä. Me teemme joulusiivouksen, leivon etukäteen ja hieno kattaus tekee joulusta juhlavamman. Miehen vanhemmat tulevat meille joulupuurolle. Mutta aattona on oltava aikaa pysähtyä.

Joulupäivänä ei ole kiire mihinkään. Ne vietetään yhdessä perheen kanssa, missä tahansa sitten ollaankin. Jouluna ei ole pakko mennä mihinkään. Paljon kuulee siitä, että on käytävä molempien perheiden luona, isovanhemmilla, tädeillä, sedillä ja serkuilla. Sitten kun sattuu vielä sellainen vuosi, ettei vapaita juuri ole, hujahtaa se koko ihana joulun rauha hetkessä ohi. Onhan se ihanaa tavata sukulaisia ja toki jonkinlainen velvoitekin esimerkiksi isovanhempia on tavata, mutta kyllä sitä on oikeus myös miettiä mitä todella haluaa tehdä. Jos haluaa viettää joulupäivän pyjama päällä katsellen jouluelokuvia ja tyhjentäen suklaarasioita, se sallittakoon. Meillä ei ole ollut tapana vierailla sukulaisilla, vaan visiitit on tehty jo ennen joulua. Sitten mahdollisia vieraita on tullut meille. Mutta hei, voihan olla että joskus tulee jouluna jossakin kyläiltyä. Mutta ei pakon edessä, vaan koska tosiaan haluaa.

Jouluperinteet ulkomailla

Ajatuskin matkustamisesta tuntuu nyt todella kaukaiselta, mutta kai tässä joskus vielä matkalle pääsee. Vietämme varmasti joskus joulua myös ulkomailla. Siihen liittyy vähän haikeutta, koska ei siellä Thaimaan paratiisisaarella ollut oikein joulufiilistä. Joulu on vuoden parhaita aikoja, ja sellaisena vuonna se jää välistä. Mutta, oli se reissu silti sen arvoista. Joten lähtisin kyllä uudestaan. Ei siellä mitään jouluperinteitä sinällään ole, paitsi se kaikista tärkein. Että jouluna olemme yhdessä, missä sitten olemmekin. Meidän pieni perhe.

Joku vuosi haluan viettää joulun Lapissa. Olisi ihanaa, kun olisi paljon lunta ja joulupukki lähietäisyydellä. Kotimaan joulussa tunnelma varmasti säilyy, vaikka kotona ei oltaisikaan.

Tältä joululta odotan rentoa yhdessä olemista, huippuhyvää ruokaa, paljon suklaata, lapsen iloa ja monia ensimmäisiä kokemuksia – koska ei hän viime joulua muista. Miehen perheellä on iltaisin joulusauna, mitä meillä ei ikinä ollut. Joskus sinne selvittiin keskellä päivää, mutta yleensä ei. Joulupukki on varmaan kauhistus, mutta myös tärkeä kokemus. Ja mainio ohjelmanumero meille kaikille.