Toivoimme kovasti, että Joulupukki tulisi aattona vierailuille. Monin paikoin pukit ovat nyt koronan aikaan peruneet kierroksensa, mutta meille pukki tuli onneksi käymään. Koronapukin vierailu oli mahtava ohjelmanumero koko perheelle, ja selkeästi yksi naperon joulun kohokohdista.

Ajattelin etukäteen, että kaksivuotias todennäköisesti vain roikkuu kaulassani kiinni ja, jos hyvin käy, uskaltaa juuri ja juuri ottaa pukilta paketin vastaan. Ja kuitenkin tuo lapsi taas kerran muistutti miten rohkea ja reipas onkaan! Ja tämän sanoessani en tarkoita, että pukkia ujostelevassa lapsessa olisi ollut mitään vikaa, vaan ihan vain että omakin lapsi jaksaa aina yllättää. Sitä luulee tietävänsä miten hän reagoi, ja lopputulos onkin ihan toinen!

Mistä pukki?

Joulupukin löytämisessä käännyin heti alkuunsa siskoni puoleen. Hän on teatteriohjaaja ja teatteritaiteen opettaja, joten kysyin suoraan häneltä olisiko pukkeja mahdollisesti tarjolla. Ja sieltähän se löytyi. Pukiksi tuli siskoni kaveri, sairaalaklovnin hommiakin tehnyt näyttelijä Laura Rämä. Parempaa pukkia emme olisi voineet toivoa.

Sovimme pukin kanssa yksityiskohdista puhelimessa, ja shown hän sai vetää ihan vapaasti. Etukäteen annoin pari vinkkiä mistä voisi puhua ja kerroin meidän kaikkien nimet.

Pukki tulee eli koronapukin vierailu

Vietimme joulua miehen vanhempien luona, ja tapasimme pukin talon tilavassa rappukäytävässä. Se oli hyvä ratkaisu, kun ei tarvinnut alkaa pukemaan toppavaatteita välissä päälle, mutta vältimme kuitenkin tapaamisen sisätiloissa kotona.

Pukki tuli vähän ennen viittä, ja kun oli aika lähteä tapaamaan pukkia, lapselle iski kova jännitys. Pukista oltiin puhuttu paljon eukäteen, ja hän odotti tapaamista innolla. Mutta se jännitys. Menimme hissillä alas ja pitkän käytävän toiseen päähän pukkia tapaamaan. Kovasti vakuuttelin että pukki on kiltti ja halusi tulla tutustumaan paremmin. Toistelin myös, että on kiva jos pukille jotain haluaa sanoa, mutta ei ole pakko sanoa tai tehdä mitään, vaan voi olla koko ajan sylissä jos siltä tuntuu.

Tämä pukki osasi ottaa pienen lapsen huomioon mielettömän hyvin. Hänellä ei ollut kiirettä, ja aluksi pukille vilkuteltiin vain ikkunan läpi. Kun pukki pikku hiljaa tuli sisälle, jännitys hetkeksi vain kasvoi. Mutta sitten pukki sattui kysymään onko meillä jälkiruuaksi jäätelöä. Napero hihkaisi ”joo!” ja pyristeli siinä samassa sylistä pois. Sen jälkeen hän hyppi ja pomppi ja juoksenteli villisti pukin ympärillä ja oli aivan innoissaan. Voi että miten hyvä mieli meille kaikille tuli! Koronapukin vierailu kannatti ehdottomasti, vaikka etukäteen mietimme onko lapsi turhan pieni ja saako hän pukin vierailuista mitään irti. Viime vuonna pukki kävi, mutta silloin olimme mökillä ja pukki tuli lähinnä serkkujen takia.

Pukki vietti kanssamme varmaan puolisen tuntia. Hän istui lapsen kanssa käytävän lattialla, kyseli asioista ja jakoi muutaman lahjan. Jätski oli yksi niistä asioista mistä olin etukäteen maininnut, ja samoin pukille ulos jätetty piirustus sekä kuun alussa vietetyt synttärit. Siitä saatiinkin loistava video muistoksi, kun pukki sanoi kuulleensa että 6.päivä oli 2-vuotissynttärit ja nassikka meni heti pölisemään ”joo, paha kakku ih-hah-haa!” ja minä parkaisen siellä videon taustalla että ei pukille nyt kaikkea pidä mennä paljastamaan! Tätä kakkua on muisteltu synttäreiden jälkeen aika usein. Sankari ei ollut kovin vaikuttunut siitä yksisarviskakusta, vaikka ei se pahaa ollut, oikeasti!

Loppuilta

Koronapukin vierailu oli loistava lisä meidän jouluumme. Tästä pukista jäi lapsellekin positiivinen fiilis, ja vaikka ensi vuonna siitä ei hirveästi enää muisteta, niin uskon että hyvä mielikuva kantaa kuitenkin pidemmälle kuin järkyttävä kokemus. Kaiken kaikkiaan korona-ajan Joulupukissa oli hurjan paljon hyvää! Rappukäytävä on erittäin tilava, joten siinä oli helppo järjestää tapaaminen. Asunnosta pois lähteminen ja pukin tapaaminen oli eri tavalla ohjelmanumero, kuin pukin vierailu kotona sisällä, kun varta vasten lähdettiin pukkia vastaan. Iso plussa oli myös, että koiran pystyi jättämään sisälle odottamaan. Se olisi vain huutanut koko vierailun ajan, joten ilman koiraa pukin tapaaminen oli kaikille mukavampaa.

Kun pukki oli antanut muutaman paketin, hyvästelimme ja vilkutimme vielä ikkunan läpi pukin ajaessa eteenpäin. Jatkoimme ruokapöytään pääruuan ja jälkkärin pariin, minkä jälkeen oli lahjojen vuoro. Aikamoiset pinot olikin kaikille. Kivoja lahjoja kyllä, itse sain muun muassa hierontalahjakortin ja vaatteita ja lapsi kivoja leluja nukkekotiin, nukenvaatteita ja uuden pelin. Saimme myös rahaa uusiin tyynyihin ja ihanat painopeitot, joita oli toivottu.

Meillä oli erittäin mukava joulu, ja vaikka sunnuntaina alkoi olla jo aikamoinen jouluruokakrapula, ruuat maistuivat ja vietimme yhdessä rattoisaa kiireetöntä aikaa. Uusilla leluilla on leikitty ja uusia vaatteita käytetty. Odotan innolla hierontaan menoa, uusien tyynyjen etsimistä ja tulevaa vuodenvaihdetta. Tämä vuosi jos mikä osoitti, ettei tulevan vuoden tapahtumista tiedä etukäteen mitään. Jospa ensi vuosi olisi käänne parempaan, normaaliin arkeen ilman rajoituksia. Saisi halata huoletta, liikkua sisätiloissa ilman maskia ja olla panikoimatta aina kun nenä vähän vuotaa.

Kaiken kaikkiaan, tämä kuva kertoo meidän joulun tunnelmasta aika paljon. Kummasti kaksivuotiaskin osaa jo villiintyä, vaikka muita lapsia ei ollut mukana riehumassa.

Rukkaset ovat olleet minulle se kenties vaikein vaatehankinta. Pienellä lapsella sormet paleltuvat nopeasti, mutta käsiä ei voi kuitenkaan pakata toimimattomiksi paksuihin rukkasiin, joilla ei onnistu tarttumaan edes lapioon. Lisäksi rukkasten pukeminen on hankalaa, ja ne myös kastuvat hetkessä. Etenkin kun Etelä-Suomen talvet tuppaavat näköjään olemaan enemmän veden kuin lumen ja pakkasen sävyttämiä, tulee vettä pitäville rukkasille todella käyttöä. Lukuisia malleja olen testannut niin kaupassa, verkkokaupan kautta tilaamalla kuin kirppareilla, mutta kaikki ovat osoittautuneet enemmön tai vähemmän hankaliksi. Mutta nyt voin ilokseni todeta, että löysin vihdoin toimivat lasten rukkaset!

Oikeasti toimivat lasten rukkaset!

Kyseessä ovat Hestra Baby Zip Long – rukkaset. Kyseessä on etenkin pienten lasten lämmin talvirukkanen, jonka päällinen on tuulen- ja vedenpitävää sekä hengittävää Hestra Micron -polyesterikangasta. Kämmenosa on puolestaam synteettistä PU Digital -materiaalia. Rukkasissa on lämmöneriste Primaloft, joka muistuttaa ominaisuuksiltaan untuvaa, mutta synteettisenä kuituna se pitää paremmin lämpöarvonsa myös kosteana ja kuivuu nopeasti. Vuori on pehmeäksi harjattua polyesteria, mikä tekee rukkasista aivan ihanan pehmoiset ihoa vasten!

Hestra Baby Zip Long – rukkasissa on vetoketju rukkasen sivulla, mikä helpottaa niiden pukemista. Tämä on hyödyllinen ominaisuus etenkin pienten lasten kanssa, kun pienet sormet on vaikea saada oikeille paikoilleen ja peukalot eksyvät helposti. Arren avaamalla rukkasen saa puettua hyvin paikoilleen, ja kuitenkin hyödynnettyä pitkän varren, joka tuo käsiin lisälämpöä. Varren suu on joustava, joten rukkaset saa puettua niin hihan alle kuin päälle. Ranteessa on lisäksi kiristyshihna, mikä pitää rukkasen takuulla paikoillaan. Lisämaininta kämmenpuolen vahvisteelle, joka jatkuu myös sormenpäiden yli! Rukkasissa sormenpäiden kuluu aina ensimmäiseksi puhki, mikä onkin otettu näissä rukkasissa loistavasti huomioon.

Omat kriteerit

Kun olen etsinyt lapselle rukkasia, olen kiinnittänyt huomiota erityisesti kolmeen asiaan: kuinka lämpimät ne ovat, miten hyvin ne pysyvät kädessä ja miten helppo lapsen on ne kädessä toimia. Hestran Baby Zip Long täyttää kaikki kolme kriteeriä loistavasti, ja ovatkin ensimmäiset oikeasti toimivat lasten rukkaset, joihin olen törmännyt. Rukkaset ovat ensinnäkin erittäin lämpimät. Niiden alle ei ole tarvinnut pukea erikseen lapasia, kuten muiden rukkasten kanssa aiemmin. Siitä huolimatta rukkaset ovat yllättävän ohuet ja näppärät. Ne on helppo pukea lapsen käsiin vetoketju avamaalla, ja erillinen kiristysremmi pitää ne visusti paikoillaan. Myös aiemmissa rukkasissa on ollut kiristysremmi, mutta rukkaset ovat muuten olleet paksut ja kömpelöt, eikä remmin kiristäminen ole auttanut tarpeeksi.

Nämä rukkaset pysyvät kädessä helposti ja peukalokin aina omalla paikallaan. Kertaakaan rukkasia ei ole tarvinnut nostaa ylemmäs tai kiristää uudelleen käytön aikana. Ainahan topparukkaset ovat etenkin pienen lapsen käsissä jossain määrin kömpelöt, mutta näissä rukkasissa lapsi on päässyt hyvin leikkimään, tarttumaan hiekkaleluihin ja keppeihin, käpyihin ja kiviin. Hän on potkupyöräillyt ja kiipeillyt ja taluttanut koiraa. Näissä rukkasissa ei ole päässyt ärsyttämään se, ettei käsistä ole pihaleikeissä mihinkään.

Veteen, kuraan, hiekkaan ja lumeen!

Sadesäällä kädessä on olleet kurahanskat, mutta märkäähän ulkona tuntuu olevan koko ajan. Hestran rukkasilla sormet ovat pysyneet lämpiminä ja kuivina. Vahvistettu kämmen- ja sormiosa on vedenkestävää materiaalia, mutta myös rukkasen muu pintamateriaali hylkii tehokkaasti vettä. Näillä voi väkertää monta lumipalloa tai vaihtoehtoisesti lapioida vettä lätäköistä, kuten meidän talvessa näköjään tehdään.

Olen siis näihin rukkasiin todella tyytyväinen, eikä ensi talvena tarvitse stressata sopivien rukkasten löytämisestä! Halvimmasta päästä nämä eivät ole, mutta kestävyytensä puolesta ehdottomasti erittäin hyvät hinta-laatusuhteeltaan. Hinnat pyörivät noin 30-45€ tuntumassa, mallista ja myyjästä riippuen. Kokoja löytyy noin viiteen ikävuoteen saakka! Ja hei, Hestralla on hansikkaita myös aikuisille.

Hyvä huomioida etenkin, jos naperolla on tapana omia kaikki itselleen.

Iso suositus siis Hestralle! Kannattaa pitää mielessä jos vaikka kurkkii joulun jälkeisiä alemyyntejä. Tai muuten vain etsii laadukkaita ja toimivia rukkasia. Kuten joka syksy väistämättä käy.