Kesäinen viikonloppu Helsingissä
0Kesäloma senkun lähestyy, ja vietettiin naperon kanssa mukavan kesäinen viikonloppu Helsingissä ennen siirtymistä mökkimaisemiin. Helsinki on mun kaupunki, se on oikeastaan aina tuntunut siltä. Kun juna lähestyi Helsinkiä, tuntui että tuli kotiin. Edelleen tunne on sama, ja nyt Helsinki onkin ollut koti jo 17 vuotta. Kesäinen Helsinki on tietysti erityisen ihana, kuten voisi sanoa jokaisesta Suomen kaupungista, mutta välillä kesätekemiselle jää kotona liian vähän aikaa. Me ollaan niin paljon mökillä kesäisin, että kaupungissa ei ehdi kaikkea mitä haluaisi. Siksi nyt otettiin ilo irti ja saatiinkin sitä kesätekemistä Helsingissäkin.
kesäinen viikonloppu Helsingissä
Lauantaina pakkasin meille ruokatermariin kalakeittoa matkaan, ja polkaistiin pyörillä Taivallahteen venelaiturille. Vene kuljetti meidät Mustasaareen, missä kierreltiin pientä ihanaa saarta ympäri, katseltiin kukkoja ja siliteltiin lampaita.
Leikkipaikalla meni tovi, ja kalakeitto maistui ulkona varsin hyvältä. Mustasaaren kahvila on kuuluisa valtavista korvapuusteista, ja niitä saa myös gluteenittomana ja maidottomana. Ostin molemmille omat, ja koska napero ei jaksanut omastaan kuin kolmasosan, poljettiin kotiin päin Töölönlahden kautta syöttämässä loput sorsille. Ja olihan siinä yksi melkein kädestä syövä joutsenkin.
Koska lauantaina oli ihana ilma, ei malttanut jäädä sisälle vaikka toisaalta väsyttikin. Lähdettiin siis vielä lempiharrastuksen pariin talsimaan metsäpolkuja pitkin. Napero rakastaa niillä poluilla kulkemista, näpertää koko ajan käsissäön lehtiä tai oksia tai käpyjä, mitö ikinä sattuu löytämään, ja silmin nähden rentoutuu siellä kulkiessaan. Olenkin sanonut, että jos ikinä mikään painaa mieltä, niin menee vaan metsään ja se helpottaa. Sen huomaa itsekin. Monet surut on käyty läpi ihan kulkemalla metsässä. Istumassa jossain kallion päällä. Ei sitä syyttä suomalaisten sielunmaisemaksi kutsuta.
Tuomenkehrääjäkoiden puihin kutomat seitit on aina tutkimisen kohteena. Ja onhan nämä aikamoisia kummituspuita.
Illalla katsottiin vielä yhdessä Avaraa luontoa, ja kun olin lukenut iltasadun ja peitellyt tyypin isänsä paikalle nukkumaan, oli mun oma hetki katsoa Bridgertonin uusia jaksoja suklaakipon kera.
Linnanmäkeä ja pihajuhlaa
Sunnuntaina oli aikainen lähtö, mikä ei totta puhuen siinä aamuvarhaisella innostanut sitten yhtään. Napattiin siskontytöt bussipysäkiltä matkaan ja suunnattiin lintsille, missä oli klo 9-12.30 Finnair Plus ilmaispäivä. Odotin pitkiä jonoja ja ruuhkaa, mutta sainkin ilahtua suuresti kun porukkaa oli älyttömän vähän. Ehdittiin helposti kaikkiin laitteisiin mihin haluttiin, eikä kiireen tuntua ollut lainkaan. Tuli monta uutta laitetta ja jopa kummitusjuna, joka nousi lopulta jopa suosikiksi kaikista (tätä ennen se oli sirkusjuna). Ihan super kiva lintsipäivä, ja ei ollenkaan kaduttanut se aikainen lähtö.
Kun päästiin kotiin, syötiin ja napero leikki samalla kun itse sammuin hetkeksi nojatuoliin. Ihan tosi väsynyt koko viikonlopun, kenties ne iltaherkut ja valvominen sitten kostautui? Huomaan, että yöunet kyllä kärsii isosti jos illalla syö enemmän ja varsinkin herkkuja. Että oli ihan kivaa, mutta aamulla kaduttaa. Sellainen sokerikrapula iskee helposti. Mutta pienet torkut auttoi, ja sitten olikin taas aika lähteä eteenpäin lapsen kaverin synttärijuhliin, mitkä vietettiin mukavasti ulkona. Sieltä kotiin iltapalalle ja nukkumaan, ja sitten olikin edessä ihan viimeinen päiväkotipäivä. Hurjaa. Miten tämä aika juoksee, kun juuri tuo nappula oli se 2vee kenet kiikutettiin aamulla päikkyyn ekaa kertaa, ja nyt se jo loppuu.
Meillä on siis ollut pieni päiväkoti, jossa ei ole omaa eskaria, niin eskarilaiset siirtyy jo nyt syksyllä koulun tiloihin. Se on tosi iso muutos, mennä sieltä tutusta päiväkodista koulumaailmaan. Samalla tää 3 lapsen viskariporukka vaihtuu noin 40 eskarilaiseen. Veikkaan, että siinä on elokuulle paljon sopeutumista. Mutta koulun alku ei sitten vuoden päästä olekaan suhteessa yhtä iso juttu, kun tilat on jo tulleet tutuksi. Ja päiväkoti on antanut hyvät eväät jatkoon, ei voi kuin olla valtavan kiitollinen tästä ajasta.
Mutta ensin kesä ja lomat, ja ennen kaikkea mökkeilyt. Ah, sitä onkin ollut jo ikävä! Mutta jos oot viettämässä kesäistä viikonloppua Helsingissä, niin Mustasaarelle iso iso suositus! Ihana paikka ja retkikohde, missä pääsee tekemään monenmoista aina uimisesta, piknikistä ja metsäpoluilla kulkemisesta melomiseen.
SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?
Pippendorfin kirjavat kummitukset – mukava äitienpäivän hetki
Viime viikonloppuna vietettiin äitienpäivää, ja pääsin viettämään ihanan yhteisen hetken tyttären kanssa Aleksanterin teatterissa. Kävimme katsomassa Pippendorfin kirjavat kummitukset -esityksen, jossa Mauri Kunnaksen kirjoista tutut kummitukset heräsivät eloon teatterin lavalla. Valinta osui juuri oikeaan, sillä esitys oli täydellinen yhdistelmä kevyttä hauskuutta ja tuttua tunnelmaa. Se oli lyhyt ja ytimekäs, mikä teki siitä loistavan valinnan rentoon äitienpäivän hetkeen.
Äitienpäivän teatterihetki
Ennen esitystä kävimme syömässä ja pyörähdimme Robertin Herkussa hakemassa vähän karkkia, ja suuntasimme sitten Aleksanterin teatteriin. Itse teatteri on todella tunnelmallinen ja vanhan ajan tyylinen paikka, jossa katsojat pääsevät hyvin lähelle lavaa. Tämä teki esityksestä erityisen intiimin ja helposti lähestyttävän – etenkin lapsille. Tytär istui aivan innoissaan ja sai todella kiinni esityksen värikkäistä hahmoista ja musiikista, joka piti hänen huomionsa hyvin koko ajan. Vaikutti myös siltä, että muu yleisö viihtyi. Monet olivat tulleet paikalle koko perheen voimin, osa lapsista isovanhempien kanssa ja osa, kuten me, selkeästi äiti-lapsi-treffeille äitienpäivän viettoon. Vieressä istunut pikkutyyppi itki paniikissa ensimmäisen kummituksen astuttua lavalle, ja perhe joutui poistumaan ennen aikojaan. Vakuuttavasti siellä siis kummiteltiin!
Pippendorfin kirjavat kummitukset perustuu Mauri Kunnaksen suosittuihin kirjoihin, joissa Pippendorfin kummitusperhe seikkailee. Lavalla nähtiin tuttuja hahmoja, ja vaikka esitys oli selkeästi suunnattu nuoremmille lapsille, se ei häirinnyt meitä vanhempia katsojia. Mukana oli musiikkia, muumihahmoja muistuttavia kummituksia ja, kuten usein lastenteatterissa, komiikkaa. Näytelmässä Pippendorfin perheen jäsenten omalaatuiset persoonat ja kommellukset pääsevät täyteen loistoonsa. Esityksessä nähdään hupsuja käänteitä yliluonnollisten ilmiöiden parissa, törmätään huvittaviin kummituksiin ja hämmästellään heidän ainutlaatuisia tapojaan pitää hauskaa – aina uusimmista kummitusmuotivillityksistä odottamattomiin, hassunkurisiin sattumuksiin saakka.
Lastenteatteria eri ikäisille
Yleisöstä kuuluu huutoja ja ohjeita hahmoille läpi esityksen, mikä tekeekin lastenteatterista hyvin osallistavaa. Se on aina kiva huomata, sillä kynnys esiintyjien ja katsojien välillä on monesti turhan korkea. Itsekin nautin esityksestä, sillä se oli varsin värikäs ja elävä, ja toi hymyn huulille. Alan huomata, että napero on kasvanut ohi monista pienten lasten tapahtumista, mutta sitten taas välillä on mukava heittäytyä pehmeään satujen tunnelmaan ilman liikaa jännitystä.
Vaikka esitys ei ollut täynnä suuria yllätyksiä, se oli juuri oikea valinta tälle äitienpäivälle – kevyttä, mutta iloista, ja erityisesti se oli täydellinen tapa jakaa hetki lapsen kanssa. Tunnelma teatterissa oli lämmin ja kutsuva, ja oli mukavaa huomata, että myös nuoremmat katsojat pysyivät hyvin mukana. Esitys toi hyvän mielen ja oli juuri äitienpäivän ohjelmaan sopiva miniteatteriesitys.
Tällaiset pienet ja yksinkertaiset yhteiset hetket tekevät äitienpäivästä todella arvokkaita. Teatteriesitys oli iloinen ja viihdyttävä, mutta myös lämmin kokemus, ja se jäi mieleen kivana arjen pikkuseikkailuna. Esitys on kiertänyt useassa eri paikassa, joten se osuu omalle kohdalle ja lähipiiristä löytyy Pippendorfin faneja, kannattaa mennä yhdessä katsomaan!
