Mitä tehtiin Sri Lankassa?
0Kahdessa viikossa Sri Lankassa ehti nähdä ja tehdä paljon, mutta silti myös nauttia kiireettömästä oleskelusta, rantaelämästä, lukemisesta ja rauhallisista aterioista. Tuo saari olisi täynnä nähtävää ja koettavaa, ja haluan joskus vielä palata takaisin ja suunnata sisämaan vehreälle vuoristoalueelle. Vaikka sisämaan puolella jonkin verran poikettiin, pääasiassa nämä viikot kuluivat rannikolla. Mutta siis mitä me tehtiin Sri Lankassa noiden kahden viikon aikana?
Safareita
Käytiin lapsen kanssa kahdella safarilla. Heti alkuun Yalan kansallispuistossa, missä nähtiin runsaasti vesipuhveleita, peuroja, norsuja, krokotiileja ja myös se harvinainen leopardi, tavallaan. Leopardi köllötteli puussa noin 100 m päässä meistä, ja nähtiin hännänpää sekä vähän päätä sekä haukotteleva suu. Mutta voidaan sanoa nähneemme!
Toinen safari oli Udawalawessa, ja se oli jopa kivempi. Hiljaisempi, enemmän pikkutietä, ja norsuja ihan jeepin vieressä. Nähtiin myös 10 päivän ikäinen poikanen! Molempiin puistoihin meni autolla reilu pari tuntia ja safarilla jeepissa vielä muutama tunti lisää. Paljon istumista, mutta niissä maisemissa matkat meni helposti. Jeepissä istuin napero sylissä, ja niillä pomppuisilla hiekkateillä saikin pidellä kiinni.
Udawalawen päivään kuului myös visiitti Elephant Rehabilitation Centerissä, jossa orpoja, yksin jääneitä ja heikossa kunnossa olevia norsunpoikasia hoidetaan nelivuotiaiksi, ja vapautetaan sitten takaisin luontoon. Oltiin paikalla ruokinta-aikaan, mikä olikin hauska näytös pikkunorsujen ja isompienkin kipittäessä hirveää vauhtia maitobaarille ja vaatiessa äänekkäästi lisää.
Lähiretket
Hikkaduwan lähellä käytiin tuk tukilla pari puolen päivän retkeä, joilla vierailtiin Sanharajan sademetsässä ja vesiputouksella, tsunamimuseossa, jokiristeilyllä, kilpikonnien sanctuaryssa, Spice Gardenissa, jalokivikaivoksella ja buddhalaisessa temppelissä.
Peraliya on Hikkaduwan kyljessä oleva pieni paikalliskylä, jonka asukkaista 99 % kuoli tapaninpäivän tsunamissa. Paikalla on muistomerkkinä suuri buddhapatsas, ja erikseen joukkohaudan päälle rakennettu muistomerkki historian pahimmalle junaturmalle, jossa jättiaalto pyyhkäisi kokonaisen junan mukanaan. Nämä museot ovat aina haastavia, koska kuvamateriaali näyttää kaiken kamaluuden mitään peittelemättä. On vedessä turvonneet ruumiit, kuolleet lapset ja kaikki mahdollinen. Yritin lapsen kasvot pitää kiinni vain tulvivia katuja ja itse aaltoa esittävissä kuvissa, mutta ainahan sieltä jotain muutakin ehtii vilahtaa.
Tuk tukilla matkustaminen on aika näppärää ja sen verran kiva paikallinen tyyli, että matkantekokin kuului hauskalla tavalla retkiohjelmaan. Tuuli tuiversi tukassa ja sai kokea ympäristön kaikilla aisteilla. Etelän maihin kuuluvaa roskien polton hajua, lämpimän tuulen, meren, koirien haukunnan ja sademetsässä sirisevät sirkat.
Oli muuten järjettömän isoja lepakoita täällä, ihan haukan kokoisia!
Tuk tukilla käytiin myös läheisessä Gallen kaupungissa, missä on ihana vanha linnoitus täynnä söpöjä pikkukatuja ja putiikkeja. Kerran mentiin sinnepäin junalla ja saatiin se Sri Lankan must do junaretki. Alunperin olin ajatellut että mennään lopuksi vielä junalla Colomboon lähemmäs lentokenttää, mutta tuli todettua ettei se kaikkien matkalaukkujen ja reppujen kanssa olisi kovin mukavaa. Ens kerralla sitten se kuuluisa junamatka Ellasta Kandyyn.
Merimatkalla
Käytiin merellä valasretkellä, mutta se meni aika penkin alle. Lähtö viideltä aamulla, ei näkynyt valaita mutta sentään delfiineitä, tuli sade ja aikamoinen myräkkä. Aallot löi paattiin sisälle, oli hemmetin kylmä, vettä vaan roiskui ja puolet matkustajista oksensi. Roikuin itse kylmästä tuulesta ja roiskeista huolimatta suurimman osan matkasta laivan reunalla merta katsellen, koska horisontin tuijottaminen auttoi kestämään heilutuksen.
Aaltoja on hyvälläkin säällä, mutta nyt ne oli vielä tuplasti isompia. Ois voinut jättää väliin, mutta kokemus sekin. Ajatus oli ollut jäädä Mirissaan lounaalle ja nähdä vähän paikkoja sielläkin, mutta satoi tosiaan vaan vettä ja oli sen verran kylmä, että palattiin vaan kotikylään. Matkalla pidettiin tien laidalla oksennustauko, kun lapsen maha ei enää kestänyt.
Neljästätoista päivästä oltiin retkellä viitenä päivänä, kahtena päivänä osan aikaa Gallessa ja viimeisenä päivänä matkattiin Colombon kautta Negomboon. Colomboakin olisi voinut hetken katsella enemmän, mutta siellä oli isot ruuhkat ja matkoihin kului jo sen verran aikaa, että käytiin vaan lounaalla ja lelukaupassa (lapsi sai lelun kun oppi uimaan) ja suunnattiin sen jälkeen vikan yön majapaikkaan. Siellä pikaiset iltauinnit ja reissun vika illallinen. Majoittaja kyyditsi meidät aamuyöstä viideksi lentokentälle, mihin oli majatalosta noin vartin ajomatka.
Ihana retkijärjestäjä
Varasin mulle ja lapselle Yalan safarin heti ekana päivänä, ja meidän oli tarkoitus mennä sinne parin ekan päivän jälkeen. Varaamisessa oli vähän sekaannusta, ja mutkien jälkeen päädyttiinkin lähtemään jo heti tokana päivänä. Sen jälkeen varasin meidän kaikki maksulliset retket saman järjestäjän kautta näppärästi whatsupilla. Ongelmana oli, että netti oli käytössä vain hotellin alueella, joten välillä viestittely ja asioiden sopiminen oli hankalaa. Lisäksi itse olen sellainen asiat kuntoon kerralla -tyyppi, että paikallisten kiireetön tyyli järjestellä välistä hieman tuskastutti. Hyvä opetus toisaalta myös itselle, että joku päivä sain varmistuksen illalla yhdeksältä, että aamulla yhdeksältä tulee olla valmiina lähtöön. Sinänsä taas oli tosi helppoa vaan laittaa viestiä, että meitä kiinnostaisi nyt tällainen – onnistuuko ja paljon maksaa.
Retkien järjestäjä oli Safety Tours, ja siellä hoidettiin kaikki todella hyvin. Etenkin kun lapsen kanssa kahdestaan retkeiltiin, oli tosi tärkeää tuntea että kaikki sujuu turvallisesti ja luotettavasti. Sitten sai vaan nauttia, oppia ja kokea.
Kaikkea ei tietenkään ehdi kokea mitä haluaisi, mutta aika hyvin me ehdittiin.
SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?
Villi ja vauhdikas — kokemuksia Sri Lankasta
Nyt on reissu heitetty, ja takana yksi pidemmän ajan bucket list -kohteista. Kokemuksia Sri Lankasta ehti kertyä parin viikon ajalta, ja sen pohjalta voin lämpimästi suositella kohdetta ihan kaikille. Oltiin matkalla meidän kolmen hengen perheen voimin, ja paikan päällä seikkailin pääasiassa kaksin lapsen kanssa. Miehellä oli isoja nukkumisvaikeuksia ja kun ei muutenkaan ole kunnossa, se vei voimia vähän liikaa. Mutta olen tosi iloinen miten paljon me ehdittiin tehdä ja nähdä! Alunperin olisin halunnut tehdä kiertomatkan ja yöpyä useammassa paikassa, mutta löydettiin Apollomatkojen kautta sen verran edullinen paketti, että mentiin lennot + hotelli -setillä ja tehtiin päiväretkiä. Meiltä kolmelta hengeltä lennot ja hotelli maksoi kahdelta viikolta vain vähän päälle 4600 €.
Kokemuksia Sri Lankasta
Matkaa Sri Lankalle tehtiin reilut 14 tuntia. Lennettiin Istanbulin kautta reilun parin tunnin välilaskulla Turkish Airlinella, joka on kyllä älyttömän kiva lentoyhtiö. Varsin hyvät ruoat, hyvä palvelu, lapselle sylikaupalla pieniä lahjoja (leluja, väritettävää, oma hygieniapussi jne.) ja hyvä viihdetarjonta. Lennot oli perillä hieman etuajassa ja kaikki sujui tosi mutkattomasti. Laskeuduttiin Colomboon puoli kuudelta aamulla unettoman yön jälkeen, joten reissu alkoi melko tokkuraisissa tunnelmissa. Mutta kyllä se aina matkan alussa menettelee, kun on intoa täynnä. Oltiin tilattu auto kuskaamaan meidät parin tunnin päähän hotelliin.
Hikkaduwa
Meidän hotelli oli etelärannikolla Hikkaduwassa, joka on pieni ja vilkas rantakohde. Isoja aaltoja, merikilpikonnia, korallia ja surffareita — varsin kelpo paikka. Hotelli oli Citrus Hikkaduwa ihan meren rannalla. Ensi alkuun vaihdettiin huonetta pariin otteeseen, koska yläkerrokseen ei saanutkaan lapselle sänkyä. Toinen huone oli heti ravintolan vieressä, ja sinne kuului ihan älytön meteli illan musiikista puolille öin. Se oli varsinkin miehen nukkumiselle ihan myrkkyä.
Vaihdettiin huonetta hotellin toiselle laidalle, mikä vähän auttoi, mutta ei täysin. Vaikka ilmastointi humisi ja aalloista kuului ryskettä, bassot ja pilliin vihellykset kuului hyvin selvästi. Lisäksi ainakin ekassa alakerroksen huoneessa oli aivan varmasti hometta. Lapsen kanssa nukuttiin ihan hyvin, mutta oli tosi harmi että meteli vei miehen reissusta paljon voimia. Huone oli sinänsä ihan toimiva ja palvelu hyvää. Aamupalakin ihan jees, vaikka olisi voinut olla parempikin. Sijainti meren rannalla oli hyvä, ja naperokin oppi uimaan runsaan altaassa pulikoinnin myötä. Jälkikäteen ottaisin kuitenkin ehdottomasti eri hotellin, ja tekisin sen paikan vaihdoksen ainakin muutamaan otteeseen. Mukavan oloisia majataloja ja hotelleja oli paljon. Vika yö oltiin Negombossa lentokentän lähellä pienessä söpössä B & B majoituksessa, koska 7.15 lähtevälle lennolle piti herätä aikaisin. Ei tarvinnut sitten ihan kahdelta yöllä vielä lähteä kentälle.
Hikkaduwassa oli kiva ranta missä kulkea, ja merikilpikonnat ui ihan siinä omassa rannassa. Aallot ja virtaukset on voimakkaita, mutta aamuisin vesi oli matalammalla ja rantaan tuli pieniä matalikkoja missä lapsenkin oli helppo kahlata ja uida. Aaltoja karkuun juokseminen oli kuitenkin parasta.
Kulttuuri
Liikenne on aikamoista. Siis oikeesti hullua. Töötti kaikuu kun bussit ajavat 80 km/h pikkukatuja pitkin, tuk tukit pujottelevat pitkin poikin ja kaduilla juoksentelevat niin kulkukoirat, lehmät kuin ihmiset. Alussa pelotti katsoa eteenpäin, kun tuntui että koirat jää alle, mutta kummasti niihin tottui. Kerran oli jo läheltä piti tilanne ja melkein jäätiin tuk tukilla bussin alle, mutta onneksi vaan melkein. Kuulemma Sri Lankalla kuoli liikenteessä viime vuonna 11 000 ihmistä.
Lapsi oksensi automatkalla kahdesti, vaikka kotona ei ikinä ole kärsinyt matkapahoinvoinnista. Ehkä sekin kertoo menosta jotain. Valtateillä matka sujui varsin rattoisasti, mutta pienemmät tiet ovat yhtä mutkaa ja kurvia, ja kun sen lisäksi ajotapa on jatkuvaa ohittelua ja muiden kulkuneuvojen seassa pujottelua, kyyti on kuin vauhdikkaimmassa huvipuistolaitteessa.
Ihmiset on aivan ihania, etenkin lapselle. Joka paikassa hänestä huolehdittiin, hänet huomioitiin ja päätä siliteltiin. Sri Lankassa rakastetaan lapsia, ja etenkin tuollainen vaalea kiharapää sai sellaista ihailua osakseen että oppi kyllä nopeasti keimailemaan. Lapsen kanssa oli turvallista ja helppoa kulkea, ja löysin heti alkuun todella hyvän retkijärjestäjän jonka kanssa sovin lopulta kaikki meidän retket ja sovittiin vielä että pidetään yhteyttä vielä nyt reissun jälkeenkin. Jää nähtäväksi miten se toteutuu.
Pari töykeämpää kohtaamista oli, ja se kiteytyi pitkälti tippikulttuuriin missä tyyliin joku näyttää kadulla korissa olevaa käärmettä ja alkaakin sitten vaatia maksua sen näyttämisestä. Hyvästä palvelusta tippasi mielellään, ja sitä onneksi pääasiassa olikin. Vilkkailla turistipaikoilla paikalliset ovat oppineet ottamaan matkustajista hyödyn irti, enkä itse esimerkiksi tykkää yhtään juuri eläinten käyttämisestä turistien viihdykkeenä. Näkyi niin käärmeitä kuin apinan- ja krokotiilinpoikasia. Vaatteiden ja matkamuistojen kaupustelijoita oli, mutta ei onneksi kovin päällekäyviä. Ehkä härskein oli rantaravintolan pöytään tullut selvästi jossain pöllyssä oleva kalastaja, joka yritti tarjota suoraan ämpäristä merisiiliä syötäväksi. Kieltäydyin.
Sää
Lämmintä, kosteaa ja kuumaa oli. Odotin sadetta, koska mielikuva oli että siellä tropiikissa kuuroja tulee paljon, mutta sadetta oli vielä odotettua enemmän. Kuulemma tammikuu on yleensä kuiva kuukausi, mutta nyt oli muutama päivä kun satoi koko ajan. Se ei onneksi niin haitannut, koska niitä päiviä kului myös retkillä, joilla oli kivaa sateesta huolimatta.
Pilvistä oli myös usein, ja aurinkoa olisi ollut kiva nähdä enemmänkin. Toisaalta heti kun aurinko paistoi, iho alkoi punoittaa kaikesta rasvaamisesta huolimatta, joten pilvisellä oli helppoa. Lapsella oli uv-puku ja -hattu, ja silti alussa tuli kunnon aurinkoihottuma poskiin. Saatiin se onneksi hoidettua juurikin sadepäivän ja seuraavan päivän pilvisyyden aikana. Uv-säteily oli aika armoton. En ole vuosiin polttanut ihoa, olen varovainen auringon kanssa ja käytetään viisikymppistä vedenkestävää rasvaa, ja silti se ei meinannut riittää.
Nyt totuttelua taas kotioloihin ja arkeen, ja onneksi kohta onkin jo viikonloppu! Jaan tässä vielä lisää kokemuksia reissusta ja retkistä mitä tehtiin.
