TriplaDays perjantai
0Triplan kauppakeskuksessa on tällä viikolla omat hullarit eli TriplaDays-alennuspäivät. Sen suuremmin en ole lähtenyt sinne kiertelemään, mutta perus viikottaisella kauppatilauksella kerättiin tuplabonukset Prismasta. Bongasin myös huikean edulliset 4 € leffaliput Triplan Biorexiin, joten perjantain kunniaksi vein jälkikasvuni elokuviin.
Perjantain leffa
Haettiin Prismasta halpoja irtokarkkeja 90 senttiä per pussi (edelleen huvittaa että minä, joka aikoinaan ostin kevyesti kilon irttareita kerralla). Mulla on ollut lapsen kanssa monesti linja että saa ottaa yhtä monta karkkia kuin on vanha, mutta tällä kertaa tuli muutama enemmän.
Leffa ei mennyt sikäli ihan putkeen, että vasta sen alkaessa tajusin leffan olevan englanniksi. Oon joskus miettinyt milloin näin käy, ja näköjään nyt. Kysyin lapselta haluaako hän lähteä, mutta vastaus oli tiukka ei. Ja siinähän se sit meni, karkit viihdytti sen aikaa kun niitä oli ja välillä kuiskin korvaan mitä siinä puhutaan. Napero ilahtui suuresti kun ymmärsi muutaman sanan (esimerkiksi thank youn, jota reissuilla on harjoiteltu). Ja kuulemma aika hyvin ymmärsi mitä tapahtuu, vaikka vieraalla kielellä olikin. Sinällään siis ihan positiivinen kokemus. Elokuvana oli uusi Paddington, ja se oli itse asiassa tosi mukava lastenelokuva muutenkin.
Mukana myös parhaimpiinsa puettu pehmolelu oranki Pongo, joka kulkee matkassa mukana vähän joka paikassa.
TriplaDays löytöjä
Lähtiessä piipahdin ihan tosi pikaisesti Kekäleellä, ja kappas kun sieltä tarttui mukaan 169 € Makian kevättakki 129 € hintaan. Se oli löytö, koska oon tarvinnut uuden takin tähän (toivottavasti pian jatkuvaan) kevätsesonkiin. Kunnon alet ilahduttaa aina!
Ja tää takki on ihana! Jotain muuta kuin mustaa ja loistava väri mulle kevääseen ja syksyyn. Oon luottanut Makian vaatteisiin jo pidempään, ja tyylillisesti ne on tosi mun näköisiä ja oloisia.
Naperolle tarttui matkaan uusi pehmolelukoira ja sille hihna. Sillä diilillä, että viikonloppuna käydään kaikki lelut, vaatteet ja varusteet läpi, ja kerätään kirppikselle menevä satsi valmiiksi.
Leffasta sit illaksi kotiin aloittamaan vapaa viikonloppu. Ja harvinainen sellainen, kun suunnitelmissa ei ole mitään. On oltu niin paljon menossa jatkuvasti varmaan marraskuusta lähtien, että välillä on ihana hypätä viikonloppuun ilman mitään suunnitelmia ja odotuksia. No, lapsella yhdet kaverisynttärit, mutta se on vaan pari tuntia. Oli puhetta eväsretkestä metsään, kuten viime viikolla. Se olikin varsin mainio tapa viettää aurinkoista vapaapäivää.
Napero lähti uudella pyörällä ja mä kävellen. Syötiin keittolounas metsässä ja kotimatkalla pysähdyttiin vielä Maunulan majalle jälkkärille. Tarkeni syödä ilman hanskoja ja kaikkialla oli ihan sulaa ja keväistä. Nyt tuli vähän takapakkia tällä viikolla, mut hei nyt on vasta maaliskuu. Kyl se siitä. Plus lumisade auttoi katupölyyn, joten siitä oli hyötyäkin. Nyt se on koettu joten kevät saa tulla täysillä!
SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?
Seinäjoen kaupunginteatterin Veljeni Leijonamieli hurmasi
Me tehtiin naperon kanssa viikonloppureissu Seinäjoelle katsomaan Seinäjoen kaupunginteatterin Veljeni Leijonamieli. Näytös oli lauantaina klo 13, ja sinne ehti mukavasti aamujunalla Helsingistä.
Kuva: Seinäjoen kaupunginteatteri
Ihana Veljeni Leijonamieli
Seinäjoen kaupunginteatterin Veljeni Leijonamieli on sanalla sanoen hieno. Odotin jotain erityistä heti, kun astuimme saliin, sillä Nangijalan karttaa esittävä maagisesti liikkuva tausta teki välittömästi vaikutuksen. Sama lumoava efekti jatkui läpi esityksen. Lavasteita käytettiin keksiliäästi, ja ne todella herättivät tapahtumat ja paikat eloon moniulotteisesti. Tarina oli alkuperäisteokselle hyvin uskollinen, jopa siinä määrin, että se alkoi täsmälleen samoilla vuorosanoilla kuin itse kirja. Siitäkös lapsi ilahtui, koska muistaa nuo sanat ulkoa. Huomasin saman tien, että nyt osui ja upposi – hänen suosikki tarinansa näyteltiin eloon suoraan hänen silmiensä edessä.
Kuva: Seinäjoen kaupunginteatteri
Julius Suomisen Joonatan ja Jussi Jätinvuoren Korppu ovat osuvia rooleissaan. Korppu on arka ja epävarma pieni poika, josta kasvaa urhea ja leijonasydäminen nuorukainen. Joonatan on varma ja lempeä, periaatteellinen. Veljekset toimivat hienosti yhteen, ja etenkin alkukohtaus sairaan Korpun ja häntä surusilmäisenä lohduttavan Joonatanin välillä on kaunis ja koskettava. Tulipalo, joka Joonatanin surmaa, on erittäin elävä ja taidokkaasti toteutettu. Saliin tulvii näyttämösavua, ja lieskat tuntuvat todellisilta. Omaakin lasta pelotti, ja ainakin yksi itki. Se toi tapahtumat heti iholle ja teki Nangijalaan hyppäämisestä aidon.
Kuva: Seinäjoen kaupunginteatteri
Lavalla elävä tarina
Nangijalassa tanssittiin Kultakukossa Kirsikkalaakson asukkaiden kanssa ja ratsastettiin Rimman ja Fjalarin selässä seikkailuun. Nangijalan rauha ei saanut kestää kauaa, kun Korppu löysi itsensä jo Ruusulaaksosta Tengilin vastaisesta eturintamasta. Alussa nähty Nangijalan kartta siirtyi kauniisti lavalle onnistuneiden siirtymien kautta, jossa hyödynnettiin taustakankaita ja valoja. Lavalla nähtiin ulottuvuuksia ja liikettä, jotka edistivät tarinaa aina kohti huimaa lopputaistelua. Näyttämöllä nähtiin julmat mutta hönöt Tengilin soturit, kaikessa hiljaisuudessaan uhkaava Tengil itse ja vaikuttavasti toteutettu lohikäärme Katla, jota olisi mielellään katsonut pidempäänkin.
Kuva: Seinäjoen kaupunginteatteri
Minähän en voi lukea tai katsoa Veljeni Leijonamieltä ilman, että liikutun sen loppusanoista. Tästä on minun ja lapsen kohdalla tullut jo vitsi: hän katsoi nytkin kasvojani lopun koittaessa. Mutta voiko kauniimpia ja merkityksellisempiä sanoja ollakaan. Kun veljekset samalla ottavat viimeisen hypyn yhdessä, kohti valoa, rauhaa ja turvaa, väkisinkin sitä liikuttuu.
Kuva: Seinäjoen kaupunginteatteri
Näytelmä sisälsi musiikkia, joka ei ominut tilaa itselleen, vaan kuljetti tunnelmaa jälleennäkemisen ja vapauden riemusta tragediaan, ikävään ja rakkauteen.
2 x Veljeni Leijonamieli
Seinäjoen Veljeni Leijonamieltä ei voi olla vertaamatta vastikään viime syksynä nähtyyn Helsingin kaupunginteatterin Veljeni Leijonamieleen. Minä rakastin Helsingissä nähtyä versiota, joka oli unenomainen, pelkistetty, tunnelmaltaan välitilassa tapahtuva. Minä rakastin myös tätä versiota, joka seuraa tarkasti kirjan kaarta ja tapahtumia, herättää sen tutun ja rakastetun tekstin eloon ja näytti lavalla lukuisia kohtauksia, joita olemme moneen kertaan lukeneet.
Vaikka mieli väkisin vertailee, se on varsin turhaa, sillä molemmat näytelmät ovat omanlaisiaan ja sellaisinaan valtavan hienoja. Mitä herkkua onkaan ollut saada kokea tämä tarina teatterin lavalla nyt kahdesti, juuri niinä vuosina, kun se on etenkin lapselle se kaikista rakkain.
Lapsi piti Seinäjoen versiosta jopa enemmän, ja uskon sen johtuvan juuri tästä tunnistettavuudesta. Hän halusi nähdä tuon rakkaan kirjan elävänä edessään, ja sen hän juuri sai. Seinäjoen Veljeni Leijonamieli ottaa kohdeyleisönsä täydellisesti haltuun, mutta ei tee kokemusta liian helpoksi. Tematiikka on monin osin synkkää ja raskasta, ja aihepiiri kulkee haastavia reittejä. Tarina on sikäli erittäin ajankohtainen, ja samalla kaunis ja lempeä tapa käsitellä vaikeita asioita. Siinä on valoa, siinä on rakkautta, ja siinä on ennen kaikkea toivoa, jota tarvitaan. Vilkuilin välillä lapsen suuntaan ja seurasin miten hänen ilmeensä elivät tapahtumien mukana. Silmät suurina, valtavan leveä hymy kasvoilla ja välillä kädet korvilla (mitä hän tekee kun jännittää). Reaktioita, joita parhaat kokemukset saavat aikaan.
Mainio viikonloppureissu
Oltiin yötä Sokos Hotel Vaakunassa, ja se olikin kaikin puolin oikein hyvä hotellivalinta. Hyvä sijainti, herkullinen ja runsas aamupala ja kiva leikkipaikkakin. Napero ehti kylpeä huoneessa niin illalla kuin aamulla ja leikkiä leikkipaikalla viime hetkeen asti ennen lähtöä. Illalla syötiin iltapalaa sängyssä ja katseltiin Voice of Finlandia.
Meillä oli ihana viikonloppu. Teatteriretki ja yö hotellissa, en keksi parempaa laatuaikaa.
Jos satutte Seinäjoelle, niin suosittelen lämpimästi Veljeni Leijonamielen kokemista. Parempi vielä, että järjestätte retken sinne ihan varta vasten tätä esitystä varten. Seinäjoelle pääsee mukavasti junalla, teatteri ja lukuisia hotelleja on lyhyen kävelymatkan päässä juna-asemalta, ihmiset joka puolella kaupunkia olivat äärettömän ystävällisiä ja erityisesti lapsen ihanasti huomioivia (siis oikeasti, en ole kohdannut tällaista sitten Sri Lankan reissun, jossa lapsi sai vastaavaa huomiointia osakseen) ja tunnelma kaikin puolin vastaanottava. Tästä minireissusta jäi erityisen kiva fiilis, ja lapselle kaiken lisäksi muistoksi ”Joonatanin” nimikirjoituksella varustettu käsiohjelma. Sitä hän on varjellut kuin aarretta.
