Arjen pienet ilot – alkuvuoden lempparihetkiä
0Arkea on nyt eletty tässä jo tovi joululomien jälkeen – ja olihan välissä jo naperon talvilomakin. Kun kesälomia pitää alkaa sopimaan, huomaa että aika juoksee ihan hurjaa vauhtia. Arki on ollut vauhdikasta, ja sinne on ajoittaisesta kiireestä ja väsymyksestä huolimatta mahtunut hurjan kivoja hetkiä.
Ajattelinkin koota tähän muutaman alkuvuoden lempparihetken. Sellaisia, jotka ovat jääneet mieleen ihan tavallisten päivien keskeltä. Välistä on hyvä pysähtyä ja huomauttaa itselleenkin, miten paljon arjen pieniä iloja oikeastaan mahtuukaan tavallisiin päiviin. Pieniä, isoja ja täysin satunnaisia – mutta juuri sellaisia, jotka tekevät arjesta paljon mukavampaa.
Tässä siis muutamia alkuvuoden arjen ilahduttajia.
Arjen pieniä ilahduttajia
Se hetki, kun avasin kauppakassin ja maistoin ensimmäistä kertaa Oatlyn matcha-juomaa. Varsinkin sitä mansikan makuista. Olin nähnyt sen jo aiemmin kaupassa ja vihdoin laitoin testiin – ja se oli just niin hyvää kuin olin toivonutkin. Samalla viikolla testasin myös helpon phad thai -nuudelisetin ja yllätyin, miten hyvää siitä tuli kotona. Ensimmäistä kertaa tuntui, ettei nuudeleita tarvitsekaan hakea aina ravintolasta.
Yksi iltapäivä, kun aurinko paistoi niin kirkkaasti, että piti kaivaa aurinkolasit laukusta. Vaikka kadut olivat täynnä kuraa, katupölyä ja kaikkea sitä kevään vähemmän viehättävää puolta, se valo teki päivästä heti paremman. Se oli sellainen hetki, jolloin huomasi, että kevät on oikeasti tulossa.
Hetkiä naperon kanssa
Se hetki, kun napero kömpi viereen sohvalle ja halusi vain olla siinä kainalossa. Viime aikoina on ollut ihanaa huomata, miten reippaasti hän hoitaa koulua ja miten mielellään tekee yhdessä kaikenlaisia juttuja. Ja lukee itse kirjoja😍 Mutta ehkä parhaimpia ovat ne pienet pysähtymiset – kun arki hetkeksi hidastuu ja saa vain olla siinä vieressä, silitellä hiuksia ja jutella. Hänellä on huikeita juttuja. Juuri yksi päivä mietti että eihän sokea ihminen voi kerätä koirankakkoja kadulta, koska ei näe niitä. Enpä ole tullut ajatelleeksi.
Yksi elokuvailta, kun vein siskontytön katsomaan uutta Humiseva harju -leffaa. Siinä elokuvateatterin penkissä tajusin taas, miten siitä pienestä lapsesta on tullut yhtäkkiä niin iso. Leffakin oli visuaalisesti upea, ja vaikka siitä on ollut monenlaista mielipidettä, me viihdyttiin oikein hyvin.
Koirahetkiä ja pieni viikonloppureissu
Se hetki koirapuistossa, kun koiruli näki pitkästä aikaa veljensä. Useampi kuukausi oli ehtinyt kulua, mutta heti kun ne pääsivät samaan aitaukseen, meno näytti ihan samalta kuin ennenkin. Ne leikkivät keskenään ihan eri tavalla kuin muiden koirien kanssa. Ja samalla tuli taas tajuttua, että nämäkin täyttävät ensi kuussa jo vuoden. Miten aika menee näin nopeasti!
Yksi alkuvuoden kivoista hetkistä oli myös viikonloppu Lappeenrannassa. Takana oli stressaavat päivät koiran mahataudin kanssa, mutta kun päästiin perille, olo helpotti heti. Viikonlopun aikana ehdittiin kummipojan synttäreille, käytiin moikkaamassa mun 97-vuotiasta mummoa ja vihdoin pääsin hakemaan herkkuja Tytti’s Bakerysta, joka on harvoin auki. Ostin mukaan karjalanpiirakoita, napero sai Puffet-tyylisen jäätelökeksin ja lisäksi otettiin appelsiinikakkua kotiin. Piirakat olivat ihan mielettömän hyviä. Tuli käytyä myös Fazerin tehtaanmyymälässä ja Satamatie 6:ssa, eli Lehmus Roasteryn kotikahvilassa.
Oma hetki ja liikkeelle palaaminen
Yksi ilta kotona, kun lapsi oli jo mennyt nukkumaan ja talo oli yhtäkkiä ihan hiljainen. Tein teekupin ja katsoin vihdoin Bridgertonin uuden kauden viimeiset jaksot loppuun. Harvoin on iltoja, jolloin voi ihan itsekseen katsoa just mitä mieli tekee, ja se tuntui yllättävän luksukselta.
Ja sitten se ensimmäinen juoksulenkki pitkän tauon jälkeen. Talvella tuli ulkoiltua lähinnä kävellen, jonkun kerran hiihtäen, ja välissä polvessa oli joku ihmeen vamma ja sitä piti varoa muutama viikko. Kun vihdoin pääsin taas juoksemaan, menin tosi rauhallista tahtia. Mutta se tunne, kun kroppa lähti taas liikkeelle, hikoili kunnolla ja mieli rauhoittui, oli ihan paras.
Sellaisia arjen hetkiä. Pieniä juttuja, jotka jäävät mieleen keskeltä ihan tavallista arkea – ja jotka muistuttavat, että alkuvuoteenkin mahtuu yllättävän paljon kaikkea kivaa.
Mitä kivaa sun alkuvuoteen on mahtunut? ✨
SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?
Talviloma mökillä
Viime viikolla oli naperon talviloma, ja tavallaan tuntuu että se oli osin lomailua itsellenikin. Lähdettiin heti perjantaina mökille, missä sain myös viettää ensin kokonaisen viikonlopun ennen etätyöviikkoa. Ja tuntuipa se viikonloppu heti pidemmältä! Talviloma mökillä oli rento, rauhallinen ja ihana.
Kylmää ja kaunista
Viikonloppu mökillä oli hyytävän kylmä, ja pakkasta oli aamuisin jopa 25 astetta. Kummasti kylmään on alkanut myös tottua, sillä kun veti kunnolla vaatetta päälle ja koirallekin paksun takin ja tossut jalkaan, tarkeni ihan hyvin. Kävin molempina päivinä koiran kanssa pitkällä kävelyllä, ja se on mökillä jotenkin tuplasti vielä rentouttavampaa, kun koira voi juosta vapaana omaa tahtiaan ja itse voi tallustella äänikirja korvilla kaikessa rauhassa. Ei ole muuta liikennettä, ei muita koiria, ei mitään häiriötekijöitä. Eläinten ja etenkin hirvenjälkiä näkyi joka puolella, mutta mitään liikettä ei näkynyt ja oli täysi hiljaisuus.
Ja siellä oli niin valtavan kaunista!
Meillä oli siskon nuorempi tyttö mukana alkuviikkoon asti, ja napero oli haltioissaan, koska serkut on hänelle kaikki kaikessa. Hänellä oli leikkiseuraa, ja itse sain myös rauhassa uppoutua tiiliskivimäiseen kirjaani. Parasta!
Perusmökkeilyä
Leivottiin laskiaispullia ja pidettiin leffailta. Napero kävi ukin kanssa laskettelemassa Mikkelin Tornimäessä ja itse pääsin kerran jäälle hiihtämään, kun vähän lauhtui. Jännitän tota jäällä liikkumista jonkin verran ja inhoan sitä jäiden paukkumista, mutta nyt ne tuntuivat kyllä niin vahvoilta, että hiihtämiseen sai uppoutua ihan huoletta. Naperokin ehti käydä pari hiihtolenkkiä tekemässä.
Koira tuli osan matkaa mukana, mutta en viitsinyt pentua sen enempää vielä juoksuttaa, plus lumi takertui jo aika tiukasti tassuihin. Olisi tehnyt niin mieli hiihtää vielä lisää, mutta vedin sillä kertaa mehut aika pihalle enkä heti seuraavana päivänä jaksanut uudestaan. Sen sijaan ehdin vielä tehdä kunnon pitkän kävelyn, ennen kuin torstaina ajettiin kotiin.
Viikonloppuna käytiin lapsen kanssa vielä yhdessä hiihtämässä keskuspuistossa, katsottiin jääkiekkoa ja syötiin sushia ja käytiin myös isovanhemmilla syömässä. Ja parasta: napero halusi viettää yhdessä shoppailupäivää. Siispä sellainen pidettiin.
Nämä poikkeusviikot tuntuu itsellekin välistä lomalta, kun saa tehdä jotain perusarjesta poikkeavaa ja unohtaa ne kouluun lähdöt ynnä muut arjen rutiinit. Ei ole niin justiinsa, vaikka itsellä olisi töitä — itse asiassa tuli tehtyä aika pitkiäkin työpäiviä. Ja silti tuntuu, että jäi paljon enemmän aikaa myös kaikelle muulle.
Ja hei, kiinnostaisiko nähdä upea Rhythm of the Dance -show Helsingissä, Tampereella, Oulussa tai Kuopiossa huhtikuussa? Osallistu ja voita 2 lippua valitsemaasi kaupunkiin – tämän pitäisi olla mielettömän hieno näytös 🤩
Osallistu täällä. ✨
