Nyt on reissu heitetty, ja takana yksi pidemmän ajan bucket list -kohteista. Kokemuksia Sri Lankasta ehti kertyä parin viikon ajalta, ja sen pohjalta voin lämpimästi suositella kohdetta ihan kaikille. Oltiin matkalla meidän kolmen hengen perheen voimin, ja paikan päällä seikkailin pääasiassa kaksin lapsen kanssa. Miehellä oli isoja nukkumisvaikeuksia ja kun ei muutenkaan ole kunnossa, se vei voimia vähän liikaa. Mutta olen tosi iloinen miten paljon me ehdittiin tehdä ja nähdä! Alunperin olisin halunnut tehdä kiertomatkan ja yöpyä useammassa paikassa, mutta löydettiin Apollomatkojen kautta sen verran edullinen paketti, että mentiin lennot + hotelli -setillä ja tehtiin päiväretkiä. Meiltä kolmelta hengeltä lennot ja hotelli maksoi kahdelta viikolta vain vähän päälle 4600 €.

Kokemuksia Sri Lankasta

Matkaa Sri Lankalle tehtiin reilut 14 tuntia. Lennettiin Istanbulin kautta reilun parin tunnin välilaskulla Turkish Airlinella, joka on kyllä älyttömän kiva lentoyhtiö. Varsin hyvät ruoat, hyvä palvelu, lapselle sylikaupalla pieniä lahjoja (leluja, väritettävää, oma hygieniapussi jne.) ja hyvä viihdetarjonta. Lennot oli perillä hieman etuajassa ja kaikki sujui tosi mutkattomasti. Laskeuduttiin Colomboon puoli kuudelta aamulla unettoman yön jälkeen, joten reissu alkoi melko tokkuraisissa tunnelmissa. Mutta kyllä se aina matkan alussa menettelee, kun on intoa täynnä. Oltiin tilattu auto kuskaamaan meidät parin tunnin päähän hotelliin.

Hikkaduwa

Meidän hotelli oli etelärannikolla Hikkaduwassa, joka on pieni ja vilkas rantakohde. Isoja aaltoja, merikilpikonnia, korallia ja surffareita — varsin kelpo paikka. Hotelli oli Citrus Hikkaduwa ihan meren rannalla. Ensi alkuun vaihdettiin huonetta pariin otteeseen, koska yläkerrokseen ei saanutkaan lapselle sänkyä. Toinen huone oli heti ravintolan vieressä, ja sinne kuului ihan älytön meteli illan musiikista puolille öin. Se oli varsinkin miehen nukkumiselle ihan myrkkyä.

Vaihdettiin huonetta hotellin toiselle laidalle, mikä vähän auttoi, mutta ei täysin. Vaikka ilmastointi humisi ja aalloista kuului ryskettä, bassot ja pilliin vihellykset kuului hyvin selvästi. Lisäksi ainakin ekassa alakerroksen huoneessa oli aivan varmasti hometta. Lapsen kanssa nukuttiin ihan hyvin, mutta oli tosi harmi että meteli vei miehen reissusta paljon voimia. Huone oli sinänsä ihan toimiva ja palvelu hyvää. Aamupalakin ihan jees, vaikka olisi voinut olla parempikin. Sijainti meren rannalla oli hyvä, ja naperokin oppi uimaan runsaan altaassa pulikoinnin myötä. Jälkikäteen ottaisin kuitenkin ehdottomasti eri hotellin, ja tekisin sen paikan vaihdoksen ainakin muutamaan otteeseen. Mukavan oloisia majataloja ja hotelleja oli paljon. Vika yö oltiin Negombossa lentokentän lähellä pienessä söpössä B & B majoituksessa, koska 7.15 lähtevälle lennolle piti herätä aikaisin. Ei tarvinnut sitten ihan kahdelta yöllä vielä lähteä kentälle.

Hikkaduwassa oli kiva ranta missä kulkea, ja merikilpikonnat ui ihan siinä omassa rannassa. Aallot ja virtaukset on voimakkaita, mutta aamuisin vesi oli matalammalla ja rantaan tuli pieniä matalikkoja missä lapsenkin oli helppo kahlata ja uida. Aaltoja karkuun juokseminen oli kuitenkin parasta.

Kulttuuri

Liikenne on aikamoista. Siis oikeesti hullua. Töötti kaikuu kun bussit ajavat 80 km/h pikkukatuja pitkin, tuk tukit pujottelevat pitkin poikin ja kaduilla juoksentelevat niin kulkukoirat, lehmät kuin ihmiset. Alussa pelotti katsoa eteenpäin, kun tuntui että koirat jää alle, mutta kummasti niihin tottui. Kerran oli jo läheltä piti tilanne ja melkein jäätiin tuk tukilla bussin alle, mutta onneksi vaan melkein. Kuulemma Sri Lankalla kuoli liikenteessä viime vuonna 11 000 ihmistä.

Lapsi oksensi automatkalla kahdesti, vaikka kotona ei ikinä ole kärsinyt matkapahoinvoinnista. Ehkä sekin kertoo menosta jotain. Valtateillä matka sujui varsin rattoisasti, mutta pienemmät tiet ovat yhtä mutkaa ja kurvia, ja kun sen lisäksi ajotapa on jatkuvaa ohittelua ja muiden kulkuneuvojen seassa pujottelua, kyyti on kuin vauhdikkaimmassa huvipuistolaitteessa.

Ihmiset on aivan ihania, etenkin lapselle. Joka paikassa hänestä huolehdittiin, hänet huomioitiin ja päätä siliteltiin. Sri Lankassa rakastetaan lapsia, ja etenkin tuollainen vaalea kiharapää sai sellaista ihailua osakseen että oppi kyllä nopeasti keimailemaan. Lapsen kanssa oli turvallista ja helppoa kulkea, ja löysin heti alkuun todella hyvän retkijärjestäjän jonka kanssa sovin lopulta kaikki meidän retket ja sovittiin vielä että pidetään yhteyttä vielä nyt reissun jälkeenkin. Jää nähtäväksi miten se toteutuu.

Pari töykeämpää kohtaamista oli, ja se kiteytyi pitkälti tippikulttuuriin missä tyyliin joku näyttää kadulla korissa olevaa käärmettä ja alkaakin sitten vaatia maksua sen näyttämisestä. Hyvästä palvelusta tippasi mielellään, ja sitä onneksi pääasiassa olikin. Vilkkailla turistipaikoilla paikalliset ovat oppineet ottamaan matkustajista hyödyn irti, enkä itse esimerkiksi tykkää yhtään juuri eläinten käyttämisestä turistien viihdykkeenä. Näkyi niin käärmeitä kuin apinan- ja krokotiilinpoikasia. Vaatteiden ja matkamuistojen kaupustelijoita oli, mutta ei onneksi kovin päällekäyviä. Ehkä härskein oli rantaravintolan pöytään tullut selvästi jossain pöllyssä oleva kalastaja, joka yritti tarjota suoraan ämpäristä merisiiliä syötäväksi. Kieltäydyin.

Sää

Lämmintä, kosteaa ja kuumaa oli. Odotin sadetta, koska mielikuva oli että siellä tropiikissa kuuroja tulee paljon, mutta sadetta oli vielä odotettua enemmän. Kuulemma tammikuu on yleensä kuiva kuukausi, mutta nyt oli muutama päivä kun satoi koko ajan. Se ei onneksi niin haitannut, koska niitä päiviä kului myös retkillä, joilla oli kivaa sateesta huolimatta.

Pilvistä oli myös usein, ja aurinkoa olisi ollut kiva nähdä enemmänkin. Toisaalta heti kun aurinko paistoi, iho alkoi punoittaa kaikesta rasvaamisesta huolimatta, joten pilvisellä oli helppoa. Lapsella oli uv-puku ja -hattu, ja silti alussa tuli kunnon aurinkoihottuma poskiin. Saatiin se onneksi hoidettua juurikin sadepäivän ja seuraavan päivän pilvisyyden aikana. Uv-säteily oli aika armoton. En ole vuosiin polttanut ihoa, olen varovainen auringon kanssa ja käytetään viisikymppistä vedenkestävää rasvaa, ja silti se ei meinannut riittää.

Nyt totuttelua taas kotioloihin ja arkeen, ja onneksi kohta onkin jo viikonloppu! Jaan tässä vielä lisää kokemuksia reissusta ja retkistä mitä tehtiin.

SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?

Instagram

Blogit.fi  

Facebook

Parhaat ruokablogit  

Reissuun lähtö odottaa, mutta mitä pakata mukaan? Kun suuntana on tropiikki, kuuma ilmasto ja triljoonat hyttyset, matkalaukkuun pitääkin ottaa aika monenlaista tarviketta. Haluan uskoa, että kesävaatteet ja uimavermeet on se ykkönen millä mennään, mutta tutkimisen perusteella on syytä varautua muuhunkin. Samalla tila on rajallinen, eikä kaikkea mahdollista vaan jaksa raahata. Tässä siis mun pakkauslista tropiikkiin – katsotaan sitten jälkikäteen miten oikeaan osui. Listassa on huomioitu omat sekä kuusivuotiaan tarpeet.

Pakkauslista tropiikkiin

• Kesävaatteita. Shortseja, toppeja, mekkoja. Ei voi varata joka päivälle uutta ja puhdasta, mutta aika monta saa silti luvan mahtua. Onneksi kesävaatteet on pieniä ja mahtuu aika napakasti pieneen tilaan.
• Uv-puku lapselle (housut, paita, hattu) ja uikkarit. Näissä kuluu varmasti suurin osa ajasta.
• Lenkkarit, sandaalit, uimatossut. Itselleni rantasandaalit, lapselle Slipstopit. Lenkkarit ainakin viidakkoon ja lennolle.
• Aurinkolasit.
• Lippikset ja lapselle hellehattu.
• Ohuet pitkähihaiset ja -lahkeiset. Niitä hyttysiä vastaan.
• Yöpuvut, lapselle 2 kpl.
• Hupparit ja pitkät housut lennolle.
• Hyttyskarkotetta. Mozziwatchia, joka käy koko perheelle. Jos ei toimi, niin jotain paikallista tehoainetta varmasti löytyy sieltäkin.
• Lääkkeitä. Varmuuden vuoksi särkylääkkeet matkaan, sekä omat vakkarilääkkeet. Jotain nesteytysjuttuja pitää hakea myös varalta mukaan.
• Laturit puhelimelle ja padeille, sekä lapsen kuulokkeille.
• Pesupussit. Omasta tulee aina iso, vaikka miten yrittäisi pakata maltilla. Perus kasvojenpuhdistusaine, seerumi, kasvoöljy, voide. Hiustenpesuaineet. Naperon suihkutettava hoitoaine. Dödöt, hiusharjat ja tietty hampaidenpesuvehkeet.
• Aurinkovoiteet. Näitähän kuluu, tulee useampi putkilo mukaan.
• Itselleni ja lapselle kirjat (lapselle joku pidempi mistä riittää koko lomalle), värityskirjoja, kyniä, omat padit ja naperolle kuulokkeet.
• Jokunen pieni lelu, valitkoon itse. Unikaveri ja joku Schleich-heppa tai Pet Shoppeja, mitkä ei paina paljoa.
• Eväitä. Smoothiepusseja, Foodinin taateli- ja granolapatukoita, rusinoita. Koneeseen on tilattu gluteenittomat ateriat, mutta on aina riskipeliä onko siinä maitoa ja pystyykö lapsi sen syömään. Todennäköisesti ainakin osa käy, ja sitten paikataan eväillä loppu. Välilaskulla saa ostettua lisää.

Kamaahan tulee, eikä sille mahda mitään

Mutta yritän olla aika kompakti tässä. Lapselle saisi oman laukun, mutta eiköhän me mennä kahdella matkalaukulla, koska napero ei kuitenkaan omaansa vielä jaksaisi edes vetää (jos siis isoa laukkua miettii). Kahteen isoon matkalaukkuun saa varmasti tarpeellisen, eikä paikan päältä nyt juuri tule mitään kotiin ostettua. Tai jos jotain jää puuttumaan, niin paikan päältä ne toki saa.

Muutama vuosi sitten oltiin samoihin aikoihin Thaimaassa pari viikkoa, ja vaikka vikoina päivinä joutui kierrättämään jo ennestään käytettyjä vaatteita, niin hyvin se meni. Siellä ei ollut niin justiina, jos joku ilta oli sama mekko päällä tullut hiki tai paidassa oli tahra. Vastaavaa odotan nytkin. Eniten pohdin niitä pitkien vaatteiden tarpeita, koska ne vievät tilaa enkä halua pakata turhaa. Helteessä ei yleensä tee mieli vetää pitkiä päälle. Mutta jos itikat syövät muuten elävältä ja kaiken lisäksi ne levittävät kaikkia mahdollisia tauteja, niin syytähän siinä on suojautua.

Mutta voi että, odotan kovasti. Naperon sanoin meillä alkaa tässä kohtaa pieni kesäloma!