Koira tuli kotiin – miten koiran kanssa menee nyt?
0Meidän Kuura täyttää pian vuoden, ja on uskomatonta, miten nopeasti aika on mennyt. Ensimmäiset mökkiviikot pentuna ovat jo muisto vain, ja tuo karvapallo on kasvanut mainioksi perhekoiraksi. Kun pentuajan pureminen helpotti, Kuura ja naperokin löysivät yhteisen sävelen, ja heidän välinsä on ollut ihanaa seurattavaa – kunhan huoneen ovi pysyy kiinni, etteivät tavarat lähde seikkailemaan. Arki lemmikkiperheenä sujuu rauhallisesti ja mukavasti.
Vauhdikas yksilö
Kuura on vauhdikas, seurallinen ja villi tapaus, joka keksii omia päähänpistojaan lumihangessa ja olkkarin matolla. Se tarvitsee liikuntaa ja aktivointia, muuten meno kotona voi yltyä rasavilliksi. Koirapuisto kodin lähellä on pelastus, ja Kuura rakastaa leikkiä muiden koirien kanssa. Nyt yksivuotiaana murrosikä tuo mukanaan vahvaa nylkytystä, mitä puretaan niin muihin koiriin kuin omaan petiin kotona, mutta se kuuluu tähän ikään.
Lenkkeily sujuu hyvin ja Kuura on ollut sisäsiisti lokakuusta asti, joten arki ulkoilujen kanssa on helppoa. Odotan kesää, jolloin pääsemme myös juoksemaan yhdessä, ja saadaan molemmat tehokas lenkki samalla kertaa.
Kuura on aika siro ja hoikka poika, ja se painaa tällä hetkellä noin 6–7 kg. En ole varma, kun en ole hetkeen päässyt punnitsemaan. Se ei tunnu ruoalla lihovan, koska on sen verran touhukas tapaus muuten. Jos se kastroidaan, tämä toki tulee muuttumaan, mutta ainakin säästyisi ruokakuluissa.
Ruoalle perso otus
Kuura on aikamoinen rohmu ja se syö ihan mitä vaan. Pääpaino on ollut raakaruokassa, nappuloita olen antanut koulutusnameina tai virikkeenä lelujen sisällä, ja luita on aina saatavilla. Ruokapalkalla koulutus onnistuu helposti, ja temppuja on kertynyt tassun antamisesta ryömimiseen. Koirapuistossa tosin siitä on tuntunut tulevan kuuro, eikä se tulisi millään luokse kun on aika lähteä kotiin.
Kuura on äärimmäisen kiltti ja sosiaalinen. Se rakastaa ihmisiä, lämpenee nopeasti uusille kasvoille ja pääosin on hiljainen. Villiys näkyy lenkeillä, kun tekisi mieli lähteä jahtaamaan lenkkeilijöitä takaa, mutta läheltä tultuaan se heittäytyy selälleen rapsutettavaksi ja osoittaa kiintymystään nuolemalla.
Kaiken kaikkiaan Kuura on ihana koira: kiltti, rakastava, fiksu ja aktiivinen. Teini-ikäinen nylkytys on ainoa haastava piirre, mutta se on osa kasvua. Kuura on aika lailla juuri sellainen koira mitä me toivottiin, rakastettu perheenjäsen, jonka saamisesta olen äärettömän onnellinen.
SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?
Nyt alkaa lomareissu
Nyt on sen aika! Tämä hartaasti odotettu lomareissu koittaa vihdoin, ja lähdetään naperon kanssa kahdestaan matkaan. Vähän aikaa sitten havahduin siihen, että matka koittaa oikeasti ihan pian, vaikka vastikään siihen oli vielä paljon aikaa. Joulu sekoitti aikatauluja mielessä sen verran, että yhtenä päivänä sitä vaan havahtui – matka alkaa jo parin viikon päästä! Pian joulun jälkeen oli siis aika pakata ja valmistautua lähtöön. Sitä ennen riisuttiin vielä myös joulu kotoa, ettei kaikki jää sinne seisomaan reippaasti alkuvuoteen. Meidän reissun suunnaksi valikoitui tällä kertaa Karibia.
Vuodelta 2019 ja Persianlahden risteilyn stoppi Sir Yani Bas -saarella
Kipin kapin Karibialle
Lennetään ensin Miamiin, missä ollaan jokunen päivä ennen Karibialle suuntautuvaa risteilyä. Risteily kestää viikon, ja sen jälkeen palataan kotiin. Parissa viikossa aika monta mielenkiintoista paikkaa siis, ja kaikki ihan uusia kummallekin. Miamissakaan en ole ennen käynyt, joten uutta osavaltiota myös Yhdysvaltojen puolella.
Miami nyt ei ole itselleni ollut mikään ykköskohde, mutta risteilyn kannalta se on kätevä, koska laivoja ja reittejä lähtee sieltä paljon. Meillä on hotelli Miami Beachilla, joten pärjätään tuo aika myös hyvin ilman autoa. Ajattelin, että otetaan ehkä se turistibussi ja päästään sillä kätevästi kulkemaan parhailla paikoilla, ja rannassa menee ilmeisesti myös ilmainen pieni katujuna. Eiköhän Uberkin toimi ihan näppärästi.
Me risteillään Carnival Celebrationilla, joten ihan uusi laiva ja yhtiö myös minulle. Olen käynyt Karibialla ja Välimerellä Royal Caribbeanin laivalla, ja Persianlahdella Norwegianilla. Siellä itse asiassa napero oli mukana, mutta oli juuri täyttänyt vuoden, joten ei tietenkään muista siitä mitään. Hyvä meno oli silti jo sillä reissulla, kun parasta huvia oli kontata laivan rappuja ylös. Ihanat tarjoilijat nappasivat hänet aina matkaansa meidän syödessä ja henkilökunta muutenkin otti lapsen ihanasti vastaan. Sitä samaa odotan nytkin, ja edessä on varmasti ihana reissu.
2019 reissusta
Maihin otin meille retkiä, jotta on hyvää ohjelmaa eikä pelkkää rantahengailua (mitä sitäkin kyllä retkien ohessa sitten ehditään). Satamasta saisi kätevästi napattua kyytejä ja sightseeing-kuskeja ihan paikallisten tarjoamana, mutta näissä on se riski että laivalle paluu myöhästyyja laivat eivät odota, ellei niiden itse järjestämä retki ole myöhässä. En ala lapsen kanssa murehtimaan sellaisesta, joten laivan retkillä mennään. Nämä pysäkit on muutenkin vain piipahduksia kohteissa, eikä niistä ehdi nähdä kuin vilauksen.
Monille retkille minimi-ikä oli 8 vuotta, joten paljon jäi vaihtoehtoja pois, mutta otin kivoja kierroksia päänähtävyyksillä, luontoretkiä ja semmoista. Tälle lomalle ei lähdetä suorittamaan, vaan nauttimaan. Satamat on jo aina täynnä kaikenlaista tutkittavaa ja usein myös upeaa hiekkarantaa, joten päivät maissa kuluvat takuulla nopeasti.
Äiti-tytär -reissu
Lapsen kanssa on ihanaa ja helppoa matkustaa, mutta kahdestaan ulkomaille lähtiessä on toki omat haasteensa. Lähinnä kaiken maailman lupien kanssa. Tarvitaan tietenkin toisen vanhemman allekirjoittaman lupalappu, ja sitten juuri ennen joulua selvisi että sen olisi myös syytä olla notaarin vahvistama. Onneksi notaarille ehti vielä saada ajan, ja sen puoleen lupa on todistetusti kunnossa. Sitten vielä tilasin stressi päällä syntymätodistuksia, joista se virallinen ulkomaanversio piti toimittaa postilla ja kirosin kun en ollut tajunnut hoitaa sitä ajoissa. Soitin perään ja hakemus laitettiin kiireellisenä, ja sitten se tulikin jo ihanasti ennen joulua. Kaikkeen tähän meni vielä muiden kulujen päälle ylimääräinen satanen, mutta minkäs teet. Eihän näitä välttämättä edes kysytä, mutta meillä on vielä eri sukunimi, niin ei voi lähteä ottamaan riskiä. Mutta nyt on kaikki mitä voidaan vaatia, joten voidaan matkustaa huoletta. Mukaan printattujen paperien määrä on kyllä aika mahdoton. Olkoon oppina ensi kertaan, että voisi selvittää hyvissä ajoin.
Meidän tyyppi on ihan paras matkustaja, joten sen puoleen ei huoleta yhtään lähteä kahdestaan matkaan, vaikka toki reissussa olo aika intensiivistä yhden vanhemman voimin onkin. Ei varmaan tarvitse hirveästi haaveilla aurinkotuolissa lukemisesta, vaan varautua runsaaseen uima-altaissa läträämiseen.
2019 laivamatkan lähdön tunnelmia
En ole ottanut mitään laivayhtiön wifi-paketteja, joten merellä ollaan aika tavoittamattomissa, mutta muuten kyllä päivittelen Instaan kuulumisia mahdollisuuksien mukaan. Hyppää siis mukaan ja seuraa meidän matkaa helposti täällä. Kirjoittelen sitten jälkeenpäin miten meni ja millainen fiilis reissusta jäi. Jännää!