Häikäisevän upeaa teatteria – Pieni Merenneito Helsingin kaupunginteatterissa
3
Pieni Merenneito HKT 2023, kuva Helsingin kaupunginteatteri
Meidän viime viikonlopun lauantai sai yllättäen ihanan käänteen. Mentiin lapsen kanssa katsomaan Helsingin kaupunginteatterin suurmusikaali Pieni Merenneito. Olin tästä niin innoissani, etten oikein tiennyt miten päin olisi ollut, mutta napero otti asian tyynesti. Miksi? Ei hän oikein tajunnut mistä on kyse. Me on käyty teatterissa, mutta tämä spektaakkeli oli jotain ihan uutta. Ensimmäinen ihan oikea ison luokan teatteriesitys, ja lisäksi musikaali. Lauantaina laitettiin siis mekot päälle ja suunnattiin Hakaniemeen, ja siinä vaiheessa alkoi lapsellakin jännitys nousta. Pieni Merenneito Helsingin kaupunginteatterissa on juuri niin hyvä kuin kaikkialla huudeltiinkin.
Pieni Merenneito Helsingin kaupunginteatterissa
Ensimmäinen musikaalikokemus
Olen nähnyt useampia Disney-musikaaleja niin Helsingissä kuin ulkomailla, mutta viimeisestä on aikaa. Samalla olen odottanut palavasti, että tästä voi tulla yhteinen juttu lapsen kanssa. Musiikkia, lauluja, upeita asuja ja lavasteita – kaikkea mistä molemmat osaamme nauttia isosti. Pieni merenneito musikaali tarjosi kaikkea tätä, ja vielä enemmän. Kun esitys alkoi, seurasin lapsen ilmeitä ja hän oli aika lailla silmät pyöreänä. Esitys lavalla oli sellaista värien, glitterin, tanssin ja musiikin juhlaa, että tiesin hänen lumoutuvan. Tapahtumiin eläydyttiin vahvasti. Kieron ja Lieron tullessa lavalle hän peitti korvat käsillään, kuten aina jännityksen yltyessä, mutta Ursula ei kuulemma liian pelottava ollutkaan. Merimiehet ja laiva sekä yllättävät salamat saivat naperon ihan hätkähtämään, kun taas kokilta pilkottavat alushousut kirvoittivat rehevän naurun.
Pieni Merenneito HKT 2023, kuva Helsingin kaupunginteatteri
Väliajalla syötiin pala suklaakakkua ja vaihdettiin ensitunnelmia. Napero sanoi, että olisi kyllä ollut tosi innoissaan jo aiemmin, jos olisi tiennyt että esitys on tällainen. Siitä oli hyvä jatkaa toiselle puoliskolle.
Jotain uutta ja jotain vanhaa
Musikaaliesitys on erilainen kuin alkuperäinen leffa. Tuttuja lauluja ja tapahtumia on, mutta myös paljon uutta. Prinssi Erik rakastuu ilman että Ariel päästää ääntäkään. Loppukohtaus on melko lyhyt, ja Ursula tuhoutuu helposti ilman suurempaa draamaa. Ei tällaiset tarinat ihan sellaisenaan nykyaikaan enää kanna, sillä ihmetystä herättää jo se että miksi naisen tulisi saada isältään lupa mennä naimisiin rakastamansa miehen kanssa. Triton tähän toteaakin, että Ariel osaa itse puhua puolestaan.
Pieni Merenneito HKT 2023, kuva Helsingin kaupunginteatteri
Pääpaino on värikkäässä merimaailmassa, upeissa lavasteissa ja asuissa, jotka saivat lapsen haukkomaan henkeään. Toivelistalle nousi sitten aika monta kimaltavaa tyllimekkoa. Lopussa ilmaan leviävät saippuakuplat taisivat todella viimeistellä kokemuksen.
Esitys on pitkä, noin 2 h 20min, ja lapsi jaksoi sen mielettömän hyvin. Toisella puoliskolla tuli istumaan syliin ja muutaman kerran kommentoi tapahtumia ”kuiskaamalla” aika äänekkäästi, mutta hetkeäkään ei ollut malttamaton tai levoton tai halunnut kesken pois. Toisaalta tiesinkin sen, koska hän on aina jaksanut keskittyä ja seurata esityksissä ja tapahtumissa silloin kun tarve on.
Parasta olikin prinssi
Esityksen jälkeen puhuttiin tästä innostumisesta ja miten esityksestä voi olla innoissaan myös jälkeenpäin. Näin olikin, ja käsiohjelmaa esiteltiin kotona vielä monta kertaa saman viikonlopun aikana. Kotimatkalla ehdittiin hyvin jutella fiiliksistä, ja parasta oli prinssi Erik. Tämä olikin selkeä ensimmäinen ihastus johonkin hahmoon, kun aiemmin on aina ollut sellainen girl power – meininki. Ja täytyy sanoa, että sama tyyppi on aina ollut omakin suosikki Disneyn prinsseistä. Kiitosta sai myös Sebastian, jonka jutut hauskuuttivat läpi esityksen.
Isosti hattua täytyy nostaa Pärskylle, jonka roolissa vaihtelee kolme nuorta poikaa. Meille osui 8-vuotias Iivari Luomala, joka veti roolinsa niin suveriinisti ettei voi kuin ihmetellä miten rohkeasti tuon ikäinen osaa ottaa lavan haltuunsa, laulaa ja tanssia ja vielä lausua repliikkinsä erinomaisella tilannetajulla. Arielia esittävä Yasmine Yamajako omistaa kerrassaan mielettömän äänen. Upeaa laulua on muutenkin alusta loppuun, oli kyseessä sitten koskettavampi balladi tai huvitteleva tanssinumero.
Pieni Merenneito HKT 2023, kuva Helsingin kaupunginteatteri
Viimeiseen asti panostettu show
On upeaa nähdä Pienen Merenneidon kaltaisia suurtuotoksia ihan täällä kotikaupungissa, eivätkä ne häviä isoille Broadway-tuotannoille millään tasolla. Lavasteet, asut ja tanssinumerot rakentavat esitystä yhtä paljon kuin näyttelijät itse. Upeasti rakennettu merenalainen maailma, vedessä oikeasti uiva eli ilmassa kelluva merenneito ja keittiöhenkilökunnan ja ravun välinen piiloleikki on rakennettu taidolla ja kunnianhimolla. Se, miten merenneito ui pinnalle eli lavan kattoon ja ilmestyy sekunnissa takaisin lavalle lattian kautta on kerrassaan ihmeellistä ja lisää taikuuden tunnetta läpi esityksen.
Pieni Merenneito Helsingin kaupunginteatterissa aloitti meidän yhteisen musikaalimatkan, eikä se olisi voinut upeammin alkaa. Kiitos kaupunginteatteri tästä upeasta kokemuksesta!
SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?
4-vuotiaan harrastukset tänä syksynä
Olen vakaasti sitä mieltä, että pidän lapsen harrastukset aika minimissä sen aikaa kun voin. Etsin harrastuspaikat läheltä, ja kuuntele mikä lasta itseään kiinnostaa. Isompana hän osaa entistä paremmin kertoa mitä haluaa kokeilla, ja kun kulkeminen harrastuksiin onnistuu itsenäisemmin, voi niille olla myös enemmän aikaa. Silloin niitä tehdään ehkä kavereiden kanssa, eikä nukkumaanmenokaan ole ihan yhtä aikaisin. Tähän hetkeen kaksi harrastusta viikossa on ihan maksimi, eivätkä nekään saa olla liian tiukasti kalenteriin sidottuina. Jos joku kerta ei päästä, on tosi kiva että sen kerran voi korvata joskus toiste. Meidän 4-vuotiaan harrastukset koostuu tällä kertaa kahdesta lajista, ja lisäksi sitten tehdään perheenä juttuja erikseen. Ne tapahtuu fiiliksen mukaan.
Tänä syksynä lapsella on kaksi vakituista harrastusta. Molemmat ovat joustavia, eli jos joku kerta ei pääse, sen kerran voi korvata toisena päivänä. Molemmat on lähellä kotia ja hyvään kellonaikaan. Siinäpä ne pääkriteerit, millä harrastukset on nyt valittu. Sen lisäksi tietysti, että lapsi itse osoittaa niihin kiinnostusta.
4-vuotiaan harrastukset
Uimakoulu
Uimakoulu alkoi oikeastaan jo vauvana vauvauinnista, mutta oli sen jälkeen tauolla. Kävimme perheen kesken uimassa jonkin verran, mutta viime talven Thaimaan reissun jälkeen tuntui, että tämä lapsi haluaisi uida enemmän. Kerran viikossa 30min uimakoulu on ollut tosi tykätty. Koko kevät käytiin lapsi-vanhempi ryhmässä, missä sai itsekin lillua siellä terapia-altaan lämpimässä vedessä. Kesäksi uimakoulu pistettiin tauolle, mutta nyt syyskuussa se taas jatkuu. Nyt napero menee pelkkään lapsiryhmään, ja itse odottelen siellä altaan reunalla. Uskon, että tämä edistää oppimista myös lisää, kun vanhempi ei ole siinä liian herkästi auttamassa. Plus korvauskertoja voi välillä tehdä vaikka koko perhe yhdessä.
Parkour
Parkour on uusi harrastus, joka tuli aiempana kahtena talvena olleen tanssin tilalle. Tanssi ei tuntunut enää niin innostavan, ja opettaja sekä aikataulu meni uusiksi, niin totesin tämän olevan hyvä hetki kokeilla jotain uutta. Parkourissa tunnit pidetään lokakuulle asti ulkona, mikä on kiva lisä. Opettaja on nuori, selkeästi lasten kanssa hyvin toimeen tuleva mies, ja lapsi on tykännyt menosta kovasti. Hän ei ole se huimapäisin harjoittelija, vaan kuuntelee tarkasti ohjeita ja kokeilee omassa tahdissaan. Onnistumisen elämys on ollut mieletön, ja into ensimmäisten kertojen jälkeen vain kasvanut. Jo tokalla tunnilla harjoiteltiin seinäjuoksua, ja yleisesti mukana on paljon perusvinkkejä turvalliseen kiipeilyyn ja laskeutumiseen. Yleishyödyllistä siis. On mahtavaa seurata, miten sitkeästi tyyppi yrittää ja harjoittelee. Katsotaan tätä nyt syyskausi ja sitten voi kuulostella jatkuuko sama vielä keväällä.
Mitä muuta?
Luulen, että muuten pääosin tehdään yhdessä erilaisia juttuja. Käydään teatterissa ja leffassa, museoissa ja tapahtumissa. Ehkä joskus yhdessä uimassa ja kylpylässä. Ratsastamassa ja lenkeillä. Mitä mieleen tulee ja huvittaa tehdä. Fakta on, ettei arjessa kaikkea ehdi, eikä pidäkään. Kunhan saadaan jotain kautta aikaa yhdessä ja mahdollisuus kokeilla asioita. Pitää olla myös aikaa ihan vaan kotona leikkimiseen, leikkipuistoihin ja leikkitreffeihin. Piirtämiseen ja lukemiseen. Tämän ikäinen vielä haluaa viettää vanhempiensa kanssa aikaa, ja siitä ajasta aion ottaa kaiken irti.
