Tiger Lillies: Edgar Allan Poe’s Haunted Palace on ehdottomasti erikoisin, erilaisin ja hetkeen eniten ajatuksia herättävä näytelmä mitä olen nähnyt. En oikein tiennyt etukäteen mitä odottaa, muuta kuin kummitusmaisiin naamioihin sonnustautuneita esiintyjiä ja Savoy-teatterin pientä tiivistä tilaa. Totta puhuen en oikein vieläkään tiedä mitä ajatella, vaikka esityksestä on jo aikaa.

Edgar Allan Poe’s Haunted Palace

Näytelmää kuvailtiin muun muassa näin:

Kummittelevan palatsin syvyyksissä nuori runoilija kohtaa pahaenteisen Korpin, joka tarjoaa hänelle erityisen mustaa mustetta, jonka kerrotaan takaavan ikuisen maineen ja kunnian. Runoilija kirjoittaa vimmatusti ja muste loppuu pian. Etsiessään epätoivoisesti lisää hän ryntää läpi palatsin lukuisien käytävien ja salien. Jokaisesta huoneesta hän löytää tarinan, runon, sivun Poen mielikuvituksesta, ja kaikkialla on kuolevia neitoja….     

Savoyteatteri.fi

Kauhumusikaali, karmaisevan kaunista katsottavaa, sukellus Poen synkkään monimutkaiseen mieleen ja kerrassaan kieroutunut kokemus. Sitä kaikkea se todella oli. Edgar Allan Poe oli 1800-luvun amerikkalainen kirjailija ja runoilija, joka tunnetaan erityisesti kauhu- ja mysteeriteoksistaan. Hänen kuuluisin runonsa, The Raven (Korppi), kertoo surun murtamasta miehestä, jota öinen korppi piinaa toistamalla sanaa ”Nevermore”. Runossa yhdistyvät menetys, kauhu ja mystinen symboliikka, tehden siitä yhden länsimaisen kirjallisuuden ikonisimmista teoksista. En itse tunne Poen teoksia kovin hyvin tai laajasti, mutta Korpista ovat kaiketi monet kuulleet.

Poen elämää varjostivat köyhyys, alkoholismi ja henkilökohtaiset tragediat, kuten vaimonsa varhainen kuolema. Poe kuoli arvoituksellisesti vain 40-vuotiaana, ja hänen kuolinsyynsä on edelleen kiistanalainen, mikä vain lisää hänen mystistä mainettaan. Poen elämän käännekohtia lähestyttiin kohtauksittain myös näytelmän aikana. Kuin palapelin paloina, jotka loksahtivat lopulta paikoilleen, mutta sittenkään eivät ihan. Näytelmässä oli läpikotaisin unenomainen, painajaismainen, pysäyttävä tunnelma. Silti siinä oli lukuisia hetkiä, kun naurahti ääneen tai huomasi jammailevansa musiikin tahdissa.

Kiehtovan omituinen Tiger Lillies

Tiger Lillies on brittiläinen avantgarde-kabareeyhtye, joka perustettiin vuonna 1989 Lontoossa. Yhtye tunnetaan erityisesti tummanpuhuviin teemoihin, mustaan huumoriin ja burleskiin nojaavista kappaleistaan. Heidän musiikkityylinsä yhdistelee muun muassa kabareeta, punkkia ja sirkusmusiikkia, ja korppina esiintyneen Martyn Jacquesin falsettiääni on yksi heidän tunnistettavimmista piirteistään.

Heidän tunnetuimpia albumejaan ovat esimerkiksi Shockheaded Peter (1998), joka perustuu saksalaiseen lastenkirjaan, ja The Gorey End (2003), joka syntyi yhteistyössä Edward Goreyn kanssa. Tiger Lilliesin esityksille ominaista on visuaalinen vahvuus, tumman sävyinen huumori ja melodramaattinen tunnelma. Heidän tyyliään on kuvattu synkäksi, nerokkaan oudoksi ja vaikeaksi sijoittaa mihinkään yksittäiseen kategoriaan, mikä tekee heistä ainutlaatuisen ilmiön niin musiikin kuin teatterin maailmassa. Musiikkia voi kuunnella täällä.

Itselleni tuli musiikista välittömästi mieleen Nick Caven soundi, ja sehän ei ole ollenkaan huono juttu, sillä Nick Cave and The Bad Seedsin Bright Horses on yksi omista suosikkikappaleista (kuuntele täällä). Upeinta antia Tiger Lilliesiltä olivat esimerkiksi mieletön Dream within a Dream sekä Baltimore, mutta yhtyeen tragikoominen puoli taas loisti nerokkuudellaan muun muassa kappaleissa Fancy me Dead, Spirit of the Dead sekä Imp of the Perverse. Livenä teatterin lavalla kuultuna Martyn Jacquesin käsittämättömän upealla äänellä laulettuna nämä biisit raatelivat suoraan selkäytimeen.

Mainitsin heti alussa, etten oikein vieläkään tiedä mitä tästä esityksestä ajatella. Se on totta. Mutta tätä ajattelee paljon. Puolitoistatuntiseen näytökseen mahtui sellainen määrä kerroksia, taidetta, musiikkia ja liikettä, että melkein pyörrytti. Martin Bassindalen esittämä Poe toi mieleen renessanssiajan Shakespearen voimakkaat monologit (eikä ehkä ihme, sillä hän myös Royal Shakespeare Companyssa ollut mukana). Vaikuttavuutta lisäsi erittäin kauniisti lausuttu englanninkieli, jota olen aina rakastanut.

Tämä esitys oli äärimmäisen kummallinen, kiero ja vangitseva – vaikuttava kokemus, ja jälleen kerran muistutus siitä miksi kulttuuri on elintärkeää.

Huh olipa viikonloppu! Hartaasti odotetut kuusivuotiaan kaverisynttärit on nyt vietetty ja, mikä parasta, sankari oli juhliinsa hurjan tyytyväinen. Se oli kaiken vaivan ja hälinän arvoista. Ja itse asiassa ne alkoivat olla viimeisiä hetkiä viisivuotiaana, sillä tällä viikolla on se ihan virallinen oikea syntymäpäivä. Sitä vietetään rauhassa perheen kesken mökillä.

Kuusivuotiaan kaverisynttärit on täynnä ääntä ja vauhtia

Kaverisynttäreille oli kutsuttu 15 kaveria, suurin osa uusia eskarikavereita. Pari ei päässyt paikalle, mutta kyllähän sitä porukkaa riitti. Kaikeksi onneksi määrä ei tuntunut niin suurelta kuin etukäteen pelkäsin. Melko pieniä nämä ihmiset vielä ovat, vaikkakin äänekkäitä ja vauhdikkaita senkin edestä. Tällaista ryhmädynamiikkaa on todella mielenkiintoista seurata juhlien aikana. Miten ne arat ja ujot lapset villiintyvät pienen totuttelun jälkeen, millaisia juttuja porukassa puhutaan ja etenkin millaisia nämä tyypit ovat vapaalla vanhemmista. Nykyajan lapset ovat ehdottomasti sosiaalisempia ja suorapuheisempia kuin edelliset sukupolvet!

Synttäreillä ei ollut sen suurempaa ohjelmaa. Arvaa mikä eläin -leikki, ongintaa ja tietysti juhlapöytä herkkuineen. Koska napero halusi viidakkosynttärit, vieraita saapui erilaisissa eläinkuoseissa ja viidakkoa näkyi hieman myös koristeluissa. Koristelut tosin olivat aika minimissä, koska tähän aikaan vuodesta koristeita on esillä ihan jo joulunkin puolesta. Vähän sellaiset jouluviidakkosynttärit siis!

Napero halusi itse tiikerihaalarin, ja koska tarjolla oli vain kehnoja naamiaispukuja ja tunsin jo ajatuksen tasolla sen hiostavan polyesterin inhottavana iholla, en halunnut ostaa mitään kertakäyttöhaalaria. Niinpä otin yhteyttä ompelijan ElinaWee, joka teki lapselle tämän upean tiikerihaalarin! Materiaalina on super mukava ja ohut trikoo, ja haalarissa on napilla kiinnitettävä häntä, joten sen saa otettua myös pois. Lapsi oli hurjan tyytyväinen ja tätä haalaria voi käyttää vaikka perus eskaripäivänä. Hintaa tuli noin 100 €, että ei ilmaista, mutta olisi ne huonolaatuiset naamiaispuvutkin maksaneet 40—50 €. Joten ihan koko rahan arvoista, ja sai tukea samalla kotimaista työtä.

Yksi loistoidea oli kyllä viidakon yö -huone, joka tehtiin meidän työhuoneeseen. Oveen tuli sateenkaaren värinen oviverho, napero vei huoneeseen eläinpehmojaan, huone pistettiin pimeäksi ja Youtubesta viidakon ääniä päälle. Nerokasta, vaikka itse sanonkin! Siellähän porukka vietti suurimman osan ajasta.

Viidakkokakku ja muuta herkkua

13 henkeä ei mahtunut ruokapöytään, joten juhlien pöytäliina levitettiin lattialle ikään kuin viidakkopiknikiksi. Sehän toimi mainiosti, ja henkisesti olin varautunut imuroimaan juhlien jälkeen uudestaan. En tiedä löytyykö jokaista keksinmurua ikinä, mutta hei, heillä oli kivaa. Tarjolle pistin mahdollisimman helppoa naposteltavaa, kuten riisipiirakkaa, poppareita, sipsiä, keksejä, hedelmätikkuja ja karkkia.

Kakku seurasi juhlien teemaa ja olin kyllä melko tyytyväinen lopputulokseen, vaikka se ei täydellinen ollutkaan.

Täydellistä tuskin omilla taidoilla on turha odottaa, mutta lapsi oli vaikuttunut ja kakku maistui oikeasti tosi hyvältä, joten mitään ei jäänyt hampaankoloon. Sekoitin vaaleaa ja kaakaolla maustettua kakkupohjaa ja laitoin väliin mansikkakreemitäytteen. Simppeliä ja hyvää! Sokerimassa pinnalla piti huolen makeudesta.

Kun illalla oli kertaalleen taas imuroinut, kerättiin kaikki rääppiäiset lautaselle ja parkkeerattiin sohvalle, katsottiin jakso Avaraa luontoa ja nollattiin. Vauhdikas, äänekäs ja onnellinen päivä. Ja onneksi se on nyt takana 😅

Sitten rauhallinen itsenäisyyspäivän viikonloppu mökillä ja sen jälkeen synttärikahvittelut vielä sukulaisten ja kummien kanssa.

SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?

Instagram

Blogit.fi        

Facebook

Parhaat ruokablogit