No niin, meidän koirulin elämässä on nyt menneet pasmat ihan sekaisin. Maaseudulla peltojen keskellä syntynyt ja elämänsä alkuun saanut karvapallo muutti meille Helsinkiin, ja oli hyvin järkyttynyt kaikesta mitä ulkona tapahtui. Noh, siinä oltiin reilu viikko, ja sitten vietettiin seuraavat 7 viikkoa kahdella eri mökillä. Mökeillä, missä koira juoksi vapaana aamusta iltaan eikä juuri sisällä käynyt kuin nukkumassa – ainakaan sen jälkeen, kun helteet alkoivat. Maalaiskoira muutti kaupunkiin ja aloitti opettelun tähän arkeen ihan alusta.

Meidän koira on nyt vajaat 4 kk ja ollut erinomaisen rohkea ja reipas yksilö. Riivattu suuren osan ajasta, mahdoton puremaan ja varastelemaan kenkiä. Hyvin pentumaista menoa siis, mutta hyvin ääripäästä kun vertaa ainakin pentuihin joita mulla on aiemmin ollut. Edellisen en muista koskaan pentuna edes purreen, eikä se todellakaan tuhonnut mitään tavaroita. Tämä tyyppi sen sijaan söisi kaiken mitä onnistuu tassuihinsa saamaan. Ja muutenkin, jestas se syö. Toisaalta tällainen herkkupeppu on helposti motivoitavissa ruoalla, mikä on hienoa, mutta toisaalta saa myös olla tarkkana mitä se onnistuu nappaamaan. Elävänä esimerkkinä muun muassa kesälomilla syöty korvatulppa. Marjat se on napsinut suoraan puskista, ja ruoat lähtee kyllä hetkessä lautaselta jos ne unohtaa liian matalalle vahtimatta. Mutta on se vaan ihana ja söpö ja valloittava!

tämä koira on yhtä rakkautta ja suloisuutta

Se rakastaa ihmisiä, vaikka nyt kaupungissa ihmisiä vilisee niin mahdottoman paljon kerralla että se on alkanut vieraita jännittää. Se on täynnä sitä hassua pentumaista leikkiä ja makoilee kaikissa mahdollisissa asennoissa. Sisäsiisti se ei missään nimessä vielä ole, mutta kun kotona on nyt oltu viisi päivää, päiväsaikaan sisälle on tulleet vain yhdet pissat heti ekana päivänä, ja sen jälkeen ei mitään – paitsi öisin. Mökillä oli toisinpäin, mutta nyt on nukkumispaikkakin uusi, joten totutteluun menee hetki. Hurjan hienosti tämä on silti sujunut, paljon paremmin kuin osasin odottaa. Nimimerkillä edellinen koira taisi pissiä sisälle vielä kaksivuotiaana…

Mökillä pihalla riekkunut ja valtoimenaan riehunut koira kasvoi ja rohkaistui päivä päivältä. Se tutki paikkoja koko ajan isommalla alueella, ja käärmeiden takia sai välillä huolehtia missä puskissa se pyörii. Kaupungissa ensimmäisinä päivinä sitä tuttua pentua ei näkynyt. Ääniä, ihmisiä, koiria, liikennettä ja vaan kaikkea oli niin liikaa kerralla, että kaupunki pelotti. Pentu meni häntä koipien välissä ja säntäili peloissaan. Mutta jo nyt muutamissa päivissä tilanne on aivan eri. Ulkona tulee jo leikkiä, riehumista, innokasta tutkimista. Siinä se rohkeus näkyy, kun näin nopeasti sopeutuu. Illan viimeinen ulkoilu on ollut vielä vähän hurja, kun alkaa pimenemään ja vieraita ihmisiä on liikkeellä.

Tämä koira on ollut aikamoinen, ja nyt se on tosiaan osa meidän arkea. Lapsi aloitti koulun ja muutenkin työt on taas käynnissä, pian toimistolla käynnit ja ylipäätään arki kohti menevää syksyä. Tuntuu, että tämä koira tekee tästä arjesta parempaa. Työlästä, sitovaa, ajoittain tosi rasittavaa – mutta parempaa. On se ollut aika mainio tapaus.

Muokkaa

Vähän tässä on mökille lähdön jälkeen laskeuduttu jo pikkuhiljaa lomaa kohti, mutta nyt alkoi loma ihan niinkuin oikeasti.

Keli tuntuu olevan tänä vuonna nyt mitä on, joten ne alkuperäiset lomasuunnitelmat kenties joutuu päivittämään. Ajatuksena oli köllötellä ulkona lukemassa paljon, tehdä retkiä lapsen kanssa saariin, käydä uimarannoilla ja muutenkin läträtä vedessä. No, on tässä läträtty vedessä, mutta lähinnä sen taivaalta jatkuvasti tippuvan sateen takia. Lenkillä käydessä ei tiedä onko hiki vai pelkästään märkä sateesta, mutta jos lenkille meinaa niin sateessakin on vaan mentävä. Mutta katsotaan mitä tässä keksii.

Ainakin aloitin lähtemällä rasian kanssa kävelylle ja keräämällä sen täyteen metsämansikkaa. Matkalla näkyi myös hirvi ja kyykäärme. Käytiin ihanalla 1800-luvun teemaisella Riimukiven tilalla, mistä saa ihanaa vegaanista ja gluteenitonta lanttukukkoa ja lapselle hunajajäätä. Paikalla on myös joka vuosi super söpöjä lampaita. Joku ilta paistan taas lettuja ja sitten tietysti saunotaan.

Ainakin aion lukea, joko auringossa ulkona tai sateella aitassa, mutta joka tapauksessa sille annan aikaa. Jos sateet jatkuu niin ehkä käydään Puumalassa tai Mikkelissä elokuvissa. Leppävirran mökillä pääsee käymään Kuopiossa ja Kuopion eläinpihalla. On tässä siis kivaa tekemistä tiedossa.

Joka tapauksessa, nyt alkoi loma! Se tekee hyvää.

Lue myös

Mitä tehdä meidän mökkikylillä

SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?

Instagram

Blogit.fi  

Facebook

Parhaat ruokablogit