Kuva: Helsingin kaupunginteatteri

Helsingin Kaupunginteatterin Kuka kaappasi auringon? tuo Mauri Kunnaksen klassikkotarinan lavalle Studio Pasilassa. Kävimme katsomassa näytelmän teatteriin hyvin rutinoituneen kuusivuotiaan kanssa, ja on hienoa nähdä, että teatteri panostaa kunnianhimoisesti myös pienemmille katsojille suunnattuun täyspitkään esitykseen. Mauri Kunnaksen kirjat ovat olleet meillä kovin suosittuja, mikä lisäsi viehätystä. Etenkin, kun lavalla seikkaili myös kirjoista tuttu kuuluisa unissakävelijä.

Musikaalin on dramatisoinut ja ohjannut Liila Jokelin, ja musiikki on hänen sekä Lauri Schreckin käsialaa. Jokelinin ohjaus on rytmiltään napakka ja visuaalisesti kekseliäs, ja musiikki tukee tarinaa monipuolisesti – välillä svengaavasti, välillä haikeasti. Näyttämöllä nähdään muun muassa Sanna Saarijärvi uhmakkaana ja karismaattisena Louhena, jonka lavaenergia toimii mainiosti. Hänen vastaparinjaan ja rinnallaan esiintyvät Juha Jokela, Arttu Kapulainen, Jouko Klemettilä ja Sanna Majuri, joiden eläinhahmot murisevat ja leikkivät koiramaiseen tyyliinsä ja tarkasti rytmitetyllä liikkeellä. Inkeri Raittilan Pikku-Pirja lienee hahmoista näkyvin ja keskeisin, ja samalla lapsiyleisölle samaistuttavin hahmo.

Kuva: Helsingin kaupunginteatteri

Eläinhahmojen kautta tarina saa leikkisyyttä ja huumoria, mutta myös lempeitä, inhimillisiä sävyjä.

Tarinassa ahne Louhi kaappaa auringon, ja sen seurauksena koko maailma joutuu epätasapainoon – Väinölässä jäädytään ja Pohjolassa kärsitään helteestä. Eläinhahmot ja kyläläiset lähtevät rohkeasti etsimään aurinkoa takaisin, ja matkalla kohdataan jännitystä, huumoria ja yhdessä tekemisen voimaa. Usko hyvään ei hyydy, vaikkakin sitä koetellaan. Samalla pahuus ei ole niin läpitunkevaa kuin voisi kuvitella, sillä jokainen on kykenevä muutokseen.

Musiikki kuljettaa tarinaa vahvasti eteenpäin, ja tyylien kirjo on ilahduttava: välillä rokataan, välillä rauhoitutaan. Eri sävyt pitävät esityksen elävänä ja tekevät siitä lapsille helposti lähestyttävän. Lavastus ja valot rakentavat selkeän ja värikkään maailman, jossa tarina pääsee oikeuksiinsa. Studio Pasilan intiimi näyttämö sopii esitykselle hyvin – pienikin yleisö pääsee lähelle tapahtumia, ja yleisöä myös osallistettiin leikkimielisesti mukaan tapahtumiin.

Kuva: Helsingin kaupunginteatteri

Kuva: Helsingin kaupunginteatteri

Kuka kaappasi auringon? kestää noin kaksi tuntia väliaikoineen ja sitä suositellaan yli viisivuotiaille. Ehkä itse koin tämän selvästi pienemmille suunnattuna muiden viime vuosien näytelmien jälkeen, mutta tiedän monia omaa lasta pienempiä naperoita, joihin tämä olisi uponnut hyvin. Mainio valinta siis koko perheen teatterihetkeen. On ilo huomata, että Helsingin Kaupunginteatteri tekee täyspitkiä ja visuaalisesti viimeisteltyjä esityksiä myös lapsille. Tällaiset teokset antavat nuorille katsojille mahdollisuuden kokea teatterin taikaa aidosti – musiikin, tarinan ja esiintyjien yhteispelinä.

Esitys jatkuu Studio Pasilassa syksyn ajan. Liput ja lisätiedot löytyvät teatterin sivuilta. Hauskaa ohjelmaa esimerkiksi syyslomalle!

Kuva: Helsingin kaupunginteatteri

Niin ihanaa kuin kesällä onkin viilettää ulkona vähissä vaatteissa, syksyn ihanat kerrokset, villapaidat ja huivit ovat aina olleet mieluisia. Siinä on jotain niin lohdullista, kun voi vetää villasukat jalkaan ja käpertyä viltin alle kynttilänvalossa. Jos sateista ei noteerata, syksyllä on myös aivan ihania ulkoilukelejä! Lehdet lentelee tuulessa ja tuntuu kuin ilma olisi täynnä energiaa. Ei ole vielä kylmä, mutta ilma on raikas ja piristävä. Ihana vuodenaika! Ja nyt on aika esitellä mun tän syksyn suosikkivaatteet, joihin kelpaa kääriytyä joka päivä.

Syksyn suosikkivaatteet

Everest pitkä fleecetakki

Ihana pörrötakki, joka toimii täydellisesti syysulkoiluun. Tässä on kaikki mitä takilta kaipaan: sopiva pituus, taskut, huppu ja korkea kaulus. Mukavan ohut, niin että toimii sellaisenaan ja kylmemmällä kelillä aluskerroksena. Ja ihana luonnonvalkoinen väri!

AIM’N vedenpitävä oversize anorak

Tästä takista haaveilin aika kauan, ennen kuin lopulta raaskin ostaa. Ja on se vain joka euron arvoinen. Täydellisen vedenpitävä, isolla etutaskulla. Jättimäinen malli, joten toimii sadetakkina vaikka talvella kaikkien kerrosten päällä. Ja ollut kyllä loppukesästä asti kovassa käytössä niin koiraa lenkittäessä kuin asioilla käydessä. Varsinkaan koiran kanssa kulkiessa sateenvarjo ei ole kätevä, kun hihnan pitely vie jo toisen käden. Sadetakit taas on tosi epämukavia ja hiostavia päällä. Joten tämä takki ratkaisi ne ongelmat hetkessä. Ja on ollut viime päivien sateissa taas hyötyä.

Vaistoa Uoma paljasjalkavaelluskengät

Oon tykännyt näistä kengistä tosi paljon, ja ne on nyt jalassa toista syksyä. Malli on paljasjalkakenkämalli, eli ohut, joustava ja leveä, jotta jalka mahtuu kunnolla liikkumaan ja jalkapohjan tekemään töitä. Ja näissä onkin aivan ihana kävellä. Kun alkuun aloin nämä jalassa kulkea, tuntui kuin joka askel hieroisi jalkapohjaa. Malli on tosi hyvin vedenpitävä, mikä on ihan pelastus syyssäillä. Loistavat kengät kävelylle, metsään, ihan vaan ulkoiluun kun sää viilenee ja vaihtelee miten sattuu.

Soc musta college 

Tykkään niin tästä paidasta! Super pehmoinen college päällä, tarpeeksi siisti mennäkseen niin töissä kuin vapaalla. Musta väri vielä toimii aina – tosin tätä olisin voinut hankkia muissakin sävyissä. Nyt kun ei t-paidassa tai topissa enää pelkästään tarkene, tällaiset pitkähihaiset paidat on niin helppo valinta vetäistä kaapista päälle.

New Balance harmaa trikoopaita

Tämä on ihan paras paita syksyn juoksulenkeille. Ohut, joustava, hengittävä ja korkealla kauluksella, mikä suojaa viimaa vastaan. Alle saa lisäkerrosta jos tarve, ja paita itsessään toimii myös välikerroksena takin alla. Materiaali on tosi mukavan pehmeä ja joustava. Kovassa käytössä ollut!