Lukuvinkkejä jakoon!
0Kaupallinen yhteistyö: Fit-lehti
*Sisältää mainoslinkkejä
Nyt tulee lukuvinkkejä jakoon oikein urakalla! Minä olen aina ollut kirjaihminen. Lapsena varasin kyläkirjastoon isot kasat etenkin heppakirjoja odottamaan seuraavaa lainauskertaa ja kirjoittelin itsekin pitkiä tarinoita vihkoihin. Olen saattanut viettää päiviä hyvien kirjojen parissa tekemättä juuri muuta. Mökille olen pakannut ison kasan lukemista mukaan, ja lukenut aamun tunteihin saakka, kun kirjaa ei vaan ole malttanut lopettaa kesken. Sain myös maisterin paperini Helsingin yliopistosta pääaineena kirjallisuustiede.
Nyt pienen lapsen kanssa lukutahti on väkisinkin hidastunut, mutta edelleen luen päivittäin. Paras tapa nauttia omasta lepohetkestä lapsen päiväunien aikaan on heittääntyä sohvalle hyvän kirjan pariin! Luen myös aina iltaisin ennen nukkumaanmenoa, vaikka myönnettäköön, että nykyisellään se jää usein yhteen lukuun ennen silmien painumista väkisin kiinni.
Kirjavalinnat jos mitkä ovat makuasia, mutta usein sitä kaipaa vähän vinkkejä ja ideoita siitä, mihin kannattaa seuraavaksi tarttua. Sikäli toivon myös teiltä vinkkejä tännepäin! Tässä tulee omia suosikkejani, joita kannattaa ehdottomasti kokeilla. Nämä kirjat ovat niitä, jotka ovat jääneet mieleen pyörimään vielä pitkäksi aikaa.
Tässä lukuvinkkejä jakoon!
EMILY ST. JOHN MANDEL: STATION ELEVEN
– ei löydy ainakaan vielä suomeksi, mutta ehkä vielä tulossa? Kun virus on tuhonnut suuren osan maapallon väestöstä, henkiinjääneet kamppailevat selviytymisen kanssa uudessa uhkaavassa maailmassa. Toisin kuin useimmat dystopiat, tämä teos ei retostele taisteluilla ja draamalla. Station Eleven on seesteinen ja liikuttava kuvaus uudenlaisesta todellisuudesta ja sen vaikutuksesta ihmisyyteen, hyvässä ja pahassa. Todella kaunis ja koskettava teos.
Chris Cleave: Little Been tarina
– nimeämättömästä Afrikan maasta lähtenyt nuori nainen ja englantilainen perheenäiti ovat toisiinsa sidoksissa tavalla, jota ei heti ymmärrä. Heidän menneisyydessäön on yhteinen trauma, joka avautuu lukijalle pikkuhiljaa. Ja tämä kirja on niin uskomattoman upea, että hankin heti käsiini kaiken Chris Cleavelta ilmestyneen (ja voin lämpimästi suositella niitäkin!).
M.L. Stedman: Valo valtameren yllä
– niin haikea, liikuttava, kaunis ja riipaiseva! Onneksi tulin lukeneeksi tämän ennen oman lapsen saamista, tai en tiedä olisinko enää kestänyt kuivin silmin. Eristyksissä asuva pariskunta menettää oman lapsensa, ja päättää pitää rantaansa sattumalta ajautuneen vauvan. Mutta entä kun lapsen oikea äiti haluaa hänet takaisin? Kertomus syvästä rakkaudesta, menetyksestä, valinnoista, virheistä ja luopumisesta.
Sarah Winman: Kani nimeltä jumala
– tarinan keskellä on Elly, jonka ympäröi rakastava perhe, mutta elämän keskiössä on synkkä salaisuus. Tämä on ennen kaikkea kasvutarina, lapsuuden kuvaus, perhekuvaus – tarinaa elämästä kaikessa lumoavassa erikoisuudessaan. Upeaa kieltä, kielikuvia, sukellusta lapsen pään sisään. Vähäeleinen ja silti niin tarkka! Tämä kirja todella lumosi minut!
Emma Cline: Girls
– ottanut inspiraatiota Mansonin perheestä, mutta fiktiivinen teos. Kertojana aikuinen Evie, joka muistelee itseään 14-vuotiaana, kun tapasi lumoavan Suzannen ja ”perheen”, jonka kanssa tämä asui. Kasvutarina, tyttöyden kuvaus, herkkä katsaus nuoruuteen ja sen kipupisteisiin. Hauras, kaunis, vangitseva. Todella rakastan tätä kirjaa!
Emma Donoghue: Room
– kertojana viisivuotias Jack, joka on asunut koko ikänsä suljetussa pienessä huoneessa. Huone ja äiti ovat Jackin koko maailma, mutta Jack ei tiedäkään, että hänen äitinsä on kaapattu vuosia aiemmin ja huoneen ulkopuolella odottaa kokonainen maailma. Mielenkiintoinen teos jo kertojan näkökulman vuoksi, mutta lisäksi tämä kirja onnistuu raapaisemaan syvältä. Kirja, jota haluaa halata!
Shari Lapena: Hyvä naapuri
– nuori onnellinen pariskunta joutuu keskelle painajaista, kun heidän vauvansa katoaa. Mutta kuka lapsen vei, ja miksi? Kaikilla on jotakin salattavaa. Psykologista, äärimmäisen koukuttavaa jännitystä, jota ahmii eteenpäin sivu sivulta!
Gillian Flynn: Teräviä esineitä
– pikkukaupunki ja kuolleita nuoria. Toimittaja palaa vastentahtoisesti takaisin kotiin selvittämään tapauksia ja ajautuu samalla keskelle oman menneisyytensä karmivia muistoja. Synkkä, pahaenteinen tunnelma ja kiemurteleva, ovela juoni pitävät tiukasti otteessaan. Flynn kirjoittaa ilkikurisella, terävällä otteella ja onnistuu rakentamaan ainutlaatuisen henkilögallerian.
Bea Uusma: Naparetki
– tässä kirja, jota lukiessakin mietin pitkään että miksi ihmeessä tämä minua kiinnostaisi. Uusma on tutkinut vuonna 1897 kuumailmapallolla löytöretkeilemään lähteneiden miesten kohtaloa, joka on jäänyt mysteeriksi. Uusman intohimo aihetta kohtaan sytyttää myös lukijan, ja kirjaa ahmii taukoamatta eteenpäin. Nappaa taatusti jokaiselle historiasta, mysteereistä ja elämäkerroista nauttiville. Tätä kirjaa lukiessa tunnet olevasi osa Uusman löytöretkeä. Lisäksi kirja on todella kaunis kaunis ja houkuttelevan leikekirjamainen!
Mikä on paras sinun lukemasi kirja? Pistäkää lukuvinkkejä jakoon myös toisinpäin!
Kiinnostaako Fit-lehti?
Ystävänpäivän etu sinulle!
1 numero Fit-lehteä suoraan kotiin vain 1€!
Tutustu nyt Suomen parhaaseen treenilehteen. Kun haluat treenata kovaa ja näyttää hyvältä tai vasta suunnittelet elämänmuutosta, valitse treenilehdeksi Fit. Fit on suurin liikuntaan ja hyvinvointiin erikoistunut lehti, jonka jokaisesta numerosta löydät tehokkaat ja hauskat treeniohjelmat. Saat lehden kotiisi tilausajankohdasta riippuen joko 4.3. tai 8.4. Tarjous on voimassa 16.2. asti.
Tilaa TÄÄLTÄ!
Jos haluat suoraan tarttua pidempään tilaustarjoukseen, voit tilata edullisesti viisi numeroa Fit-lehteä hintaan 24,90€. Tilaus alkaa heti seuraavasta ilmestyvästä numerosta. Tilauksen voi tehdä TÄÄLTÄ.
Puuroa sukassa ja muita äitiyden haasteita
Äitiys ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista, ja äitiyden haasteita on monenlaisia. Jos nyt mietitään niitä pieniä ärsyttäviä juttuja, joita päiviin lapsen kanssa kuuluu, minun listani on tässä!
Äitiyden haasteita
Puuro sukassa
Kuten otsikkokin sanoo, se puuro sukassa. Niin hemmetin ärsyttävää! On kiva, että puuro alkoi alun niskuroinnin jälkeen maistua hyvin, mutta aina sitä päätyy jonkun verran lattialle, ja sitä kautta sukkaan. Varsinkin nyt, kun lapsi opettelee syömään itse lusikalla ja välillä kärsivällisyys pettää, jolloin puuroa kahmitaan käsin. Yritä siinä nyt sitten puhdistaa lapsi aamupalan jäljiltä tai pyyhkiä pöytää, kun joka kerta tulee tallattua puuromöhnään. Ja se ei sitten meinaa irrota sukasta millään, ja on pirun ärsyttävä tahmainen sattuma jalkapohjassa.
Siivousvimma
Jatkuva siivoaminen. En ole mikään siivousintoilija, itse asiassa inhoan siivoamista. Mutta lapsen myötä minäkin olen alkanut siivoamaan jatkuvasti. Koko ajan on ruokapöydässä pyyhkimistä, lattiassa pesemistä tai rojuja pitkin lattiaa. Välillä tuntuu, että lapsen kanssa leikkiminen onkin sitä, että minä kasaan leluja hyllyyn ja lapsi purkaa niitä sieltä pois. Hän myös naureskelee aina ollessaan syömässä, kun putsaan ruuantähteitä pöydän alta ennen kuin koira ehtii hyökätä niiden kimppuun.
Heittely
Asioiden heittely. Tämä vaihe on nyt voimakas, ja kaikki heitetään lattialle. Täynnä ruokaa olevat lautaset, puhelimet, kaukosäätimet, pallot, legot, pehmolelut… Osa ihan ok, osa ei niinkään. Olen yrittänyt pitää kaikki särkyvät tavarat pois lapsen ulottuvilta, mutta aina hän ne kaukosäätimetkin jostain käsiinsä saa. Lisäksi tietenkin parasta on heitellä juuri niitä juttuja, joista lähtee eniten ääntä.
Ääniherkkyys
Nautin rauhasta ja hiljaisuudesta etenkin aamuisin ja iltaisin päivän menojen jälkeen. Lapsen kanssa ääntä päivissä riittää yllin kyllin, ja onkin ihana viettää välillä päiväuniaikaa ihan kaikessa hiljaisuudessa kirja kädessä, blogia kirjoittaen tai vaikka itsekin nukkuen!
Hiljaisuus on toisaalta huonompi juttu unien kannalta, sillä täydessä hiljaisuudessa jokainen pikkuääni korostuu ja helposti herättää lapsen kesken unien. Kun taistalla on jatkuvasti vähän ääntä, unet eivät katkea yhtä helposti. Viime talvena tein päivisin ainakin yhden pitkän kävelylenkin, jotta nukun-kunnolla-vain-liikkuvissa-vaunuissa-vauvamme sai nukuttua tarpeeksi. Kun sitten metsässä kävellessä vastaantuleva koira alkoi haukkua, ohi ajoi ambulanssi tai leikkipuisto sattui olemaan täynnä kiljuvia lapsia, kirosin mielessäni äänekkäästi ja yritin kiiruhtaa vauhdilla eteenpäin ennen kuin vauva herää. Ja viime talvena vauva kuitenkin nukkui paljon ja sikeästi! Kun nyt päiväunia on vain yhdet, niiden haluaisi mielellään jatkuvan tarpeeksi pitkään. No, sehän on ihan päivästä ja tähtien asennosta kiinni. Tuossa yhtenä päivänä neiti veti sikeitä rattaissa ulkona melkein kolme tuntia, vaikka pihalla ajeli lakaisukone ja kadulla useampi poliisiauto. Sitten taas toisella kertaa kaikki elementit olivat kohdallaan, ja puolen tunnin unien jälkeen herättiin. Ota siitä nyt sitten selvää. Yhtä kaikki huomaan silti itse kiristeleväni hampaita, kun unien aikana alkaa kuulua odottamatonta mekkalaa.
Rauhattomuus
Keskittymiskyvyn puute. Olen ennen osannut todella hyvin köllötellä sohvalla ja katsella rauhassa leffaa, ilman mitäön kiirettä. Nykyään en. Laitan joskus leffan pyörimään, mutta aika nopeasti huomaan sen vain pyörivän itsekseen taustalla ja tekeväni jotakin muuta. Kirjojen pariin osaan sentään edelleen rauhoittua, mutta myönnettäköön, että nekin ovat olleet viime aikoina sisällöltään aika kevyitä…
Vessaseura
Vessassa käyminen. Jokainen äiti varmasti samastuu! Miten itsestäänselvyytenä sitä ennen pitikin, että vessassa saa käydä ihan yksin?!
Sanomattakin on selvää, etten silti vaihtaisi sitä puuroa sukassa mihinkään!
Miten teillä, samastutteko joIhinkin kohtiin?