Kevään ärsytykset: katupölyä, kuraa ja likaa
0Kukapa ei tykkäisi siitä kesän lupauksesta, mikä tulee kun ilma alkaa lämmetä ja linnut laulaa. Onhan se ihanaa. Varsinkin tällaisen talven jälkeen, kun ulkona sai palella monta viikkoa putkeen vaikka olisi hautautunut millaisiin toppauksiin tahansa. Mutta kevään ärsytykset nostaa päätään samaa tahtia kun ilma lämpenee.
Itselleni kevät ei ole pelkkää autuutta – koska katupöly. Pyh. Monta viikkoa tuntuu että kevään katupöly saa silmät, nenän, suun ja ennen kaikkea keuhkot täyteen saasteita, eikä se helpota ennen kuin maa alkaa vihertää. Nyt ollaan vielä siinä rajoilla, että metsässä on märkää ja ilma pysyy parempana. Mutta heti kun kuivaa, alkaa pöly lentää. Ja sitten vielä vaihtuu kesäaika, mikä tuo arkeen aivan turhaa lisärasitetta. Siltä osin joka vuosi on vaan ihana, kamala kevät.
Kevään ärsytykset unohtuu ja parhaat hetket löytyy metsästä
Metsässä on edelleen tosiaan ihanaa, ja viikonloppuna ulkoiltiinkin keskuspuistossa pitkän aikaa. Napero rakastaa metsäpolkuja, ja nyt kun maata on tullut esiin, sieltä löytyy joka paikasta tutkittavaa. Ja missä lapsi, siellä koira. Saman lätäkön äärellä he viihtyisivät varmaan tunteja, ellen minä pakottaisi välillä eteenpäin. Metsäretki lapsen kanssa on mitä helpointa ja ihaninta ohjelmaa.
Metsäteillä on silkkaa kuraa ja mutaa, ja jokaisen ulkoilun jälkeen onkin taas koiran suihkutushetki. Siihen havahtuneena varasin viimein ekan ammattitrimmauksen, että saadaan tuo pörrö kunnolla lyhyeksi. Ja samalla eläinlääkärin pian koittavaa 1 v. tarkastusta varten, jossa voidaan tuikata myös koiran punkki-injektio antamaan vuoden suojan punkkeja vastaan. Senkin vuoksi karvat lyhyeksi, etteivät ne pirulaiset pääse yhtä hyvin piiloon, jos turkkiin tarttuvat. Punkkirokotteesta ei ole aiempaa kokemusta, mutta punkkisuoja koiralle pitää miettiä joka vuosi, joten tällainen 12 kk suoja kuulostaa varsin hyvältä.
Välikauden haasteet
Välikausi on yhtä hikoilua, ainakin itselleni. En osaa vähentää vaatteita kovin nopeasti, enkä sinänsä siihen kannustakaan, koska kevät on petollisen kylmää lämpiminäkin päivinä maan ollessa vielä jäässä. Mutta kun aurinko paistaa, on samantien hiki pinnassa. Eipä se lenkkeillessä haittaa, koska liikkuessa saakin hikoilla, mutta esimerkiksi työmatkalla tämä on vähemmän kivaa.
Ulkona on hemmetin rumaa, anteeksi vain. Likaista, rapaista, kuraista ja synkkää – tosin se aurinko saa kaiken näyttämään hurjan paljon kivemmalta. Näin koiranomistajana vihaan kuollakseni sitä, ettei porukka viitsi kerätä omien eläintensä jätöksiä, ja nyt niitä valuu sitten lumen alta esiin ihan joka paikassa. Lähes mahdotonta liikkua missään ilman, että on riskinä tallata läjään. Pistää vihaiseksi. Ihan kuten sekin, että roskia päätyy kaduille ja luontoon, vaikka roskiksia kyllä ulkoakin löytyy.
Silti keväässä on jotain, mikä lopulta voittaa nämä kevään ärsytykset. Päivä pitenee ihan huomaamatta, valo lisääntyy ja joka viikko näyttää vähän edellistä vihreämmältä. Yhtenä aamuna huomaa, että puihin on ilmestynyt ensimmäiset silmut ja että linnunlaulu kuuluu jo ikkunasta sisälle asti. Silloin muistaa taas, miksi tätä välikauden kuraa jaksaa sietää: kesä on oikeasti tulossa, askel kerrallaan. 🌱
Mitä kirjoittelin tätä ennen? Lue myös viimeisin juttu >>
SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?
Arjen pienet ilot – alkuvuoden lempparihetkiä
Arkea on nyt eletty tässä jo tovi joululomien jälkeen – ja olihan välissä jo naperon talvilomakin. Kun kesälomia pitää alkaa sopimaan, huomaa että aika juoksee ihan hurjaa vauhtia. Arki on ollut vauhdikasta, ja sinne on ajoittaisesta kiireestä ja väsymyksestä huolimatta mahtunut hurjan kivoja hetkiä.
Ajattelinkin koota tähän muutaman alkuvuoden lempparihetken. Sellaisia, jotka ovat jääneet mieleen ihan tavallisten päivien keskeltä. Välistä on hyvä pysähtyä ja huomauttaa itselleenkin, miten paljon arjen pieniä iloja oikeastaan mahtuukaan tavallisiin päiviin. Pieniä, isoja ja täysin satunnaisia – mutta juuri sellaisia, jotka tekevät arjesta paljon mukavampaa.
Tässä siis muutamia alkuvuoden arjen ilahduttajia.
Arjen pieniä ilahduttajia
Se hetki, kun avasin kauppakassin ja maistoin ensimmäistä kertaa Oatlyn matcha-juomaa. Varsinkin sitä mansikan makuista. Olin nähnyt sen jo aiemmin kaupassa ja vihdoin laitoin testiin – ja se oli just niin hyvää kuin olin toivonutkin. Samalla viikolla testasin myös helpon phad thai -nuudelisetin ja yllätyin, miten hyvää siitä tuli kotona. Ensimmäistä kertaa tuntui, ettei nuudeleita tarvitsekaan hakea aina ravintolasta.
Yksi iltapäivä, kun aurinko paistoi niin kirkkaasti, että piti kaivaa aurinkolasit laukusta. Vaikka kadut olivat täynnä kuraa, katupölyä ja kaikkea sitä kevään vähemmän viehättävää puolta, se valo teki päivästä heti paremman. Se oli sellainen hetki, jolloin huomasi, että kevät on oikeasti tulossa.
Hetkiä naperon kanssa
Se hetki, kun napero kömpi viereen sohvalle ja halusi vain olla siinä kainalossa. Viime aikoina on ollut ihanaa huomata, miten reippaasti hän hoitaa koulua ja miten mielellään tekee yhdessä kaikenlaisia juttuja. Ja lukee itse kirjoja😍 Mutta ehkä parhaimpia ovat ne pienet pysähtymiset – kun arki hetkeksi hidastuu ja saa vain olla siinä vieressä, silitellä hiuksia ja jutella. Hänellä on huikeita juttuja. Juuri yksi päivä mietti että eihän sokea ihminen voi kerätä koirankakkoja kadulta, koska ei näe niitä. Enpä ole tullut ajatelleeksi.
Yksi elokuvailta, kun vein siskontytön katsomaan uutta Humiseva harju -leffaa. Siinä elokuvateatterin penkissä tajusin taas, miten siitä pienestä lapsesta on tullut yhtäkkiä niin iso. Leffakin oli visuaalisesti upea, ja vaikka siitä on ollut monenlaista mielipidettä, me viihdyttiin oikein hyvin.
Koirahetkiä ja pieni viikonloppureissu
Se hetki koirapuistossa, kun koiruli näki pitkästä aikaa veljensä. Useampi kuukausi oli ehtinyt kulua, mutta heti kun ne pääsivät samaan aitaukseen, meno näytti ihan samalta kuin ennenkin. Ne leikkivät keskenään ihan eri tavalla kuin muiden koirien kanssa. Ja samalla tuli taas tajuttua, että nämäkin täyttävät ensi kuussa jo vuoden. Miten aika menee näin nopeasti!
Yksi alkuvuoden kivoista hetkistä oli myös viikonloppu Lappeenrannassa. Takana oli stressaavat päivät koiran mahataudin kanssa, mutta kun päästiin perille, olo helpotti heti. Viikonlopun aikana ehdittiin kummipojan synttäreille, käytiin moikkaamassa mun 97-vuotiasta mummoa ja vihdoin pääsin hakemaan herkkuja Tytti’s Bakerysta, joka on harvoin auki. Ostin mukaan karjalanpiirakoita, napero sai Puffet-tyylisen jäätelökeksin ja lisäksi otettiin appelsiinikakkua kotiin. Piirakat olivat ihan mielettömän hyviä. Tuli käytyä myös Fazerin tehtaanmyymälässä ja Satamatie 6:ssa, eli Lehmus Roasteryn kotikahvilassa.
Oma hetki ja liikkeelle palaaminen
Yksi ilta kotona, kun lapsi oli jo mennyt nukkumaan ja talo oli yhtäkkiä ihan hiljainen. Tein teekupin ja katsoin vihdoin Bridgertonin uuden kauden viimeiset jaksot loppuun. Harvoin on iltoja, jolloin voi ihan itsekseen katsoa just mitä mieli tekee, ja se tuntui yllättävän luksukselta.
Ja sitten se ensimmäinen juoksulenkki pitkän tauon jälkeen. Talvella tuli ulkoiltua lähinnä kävellen, jonkun kerran hiihtäen, ja välissä polvessa oli joku ihmeen vamma ja sitä piti varoa muutama viikko. Kun vihdoin pääsin taas juoksemaan, menin tosi rauhallista tahtia. Mutta se tunne, kun kroppa lähti taas liikkeelle, hikoili kunnolla ja mieli rauhoittui, oli ihan paras.
Sellaisia arjen hetkiä. Pieniä juttuja, jotka jäävät mieleen keskeltä ihan tavallista arkea – ja jotka muistuttavat, että alkuvuoteenkin mahtuu yllättävän paljon kaikkea kivaa.
Mitä kivaa sun alkuvuoteen on mahtunut? ✨