Lapsi menee kouluun — mitkä hetket ovat jääneet eniten mieleen
0Miten nopeasti aika juoksee. Kaikki sanovat niin, mutta jestas miten totta se on. Vasta lapsi aloitti päiväkodin, ja nyt eskarivuosi on jo ohi ja pian lapsi menee kouluun. Sanotaan, että haikeudesta huolimatta onnekkaimmat vanhemmat saavat seurata miten lapsi kasvaa, ja voi miten totta se on. Näistä kuudesta vuodesta on kertynyt valtavasti muistoja, ja jotkut niistä ovat jääneet erityisen voimakkaina mieleen.
1. Yhteiset kävelyt, etenkin päiväkotimatkoilla
Meillä oli päiväkotiin vähän pidempi matka, ja etenkin naperon ollessa pienempi matkaan meni helposti 20—30 minuuttia hitaasti tallustellen. Miten loistavia keskusteluja noilla matkoilla käytiinkään! Oli aamuja, jolloin koko matka oli yhtä huutoa, oli kiire ja itselläni pinna kireällä. Ja sitten ne aamut, kun käveltiin käsi kädessä ja juteltiin ihan tavallisista asioista. Kavereista, leikeistä, avaruudesta, dinosauruksista. Kukaan ei osaa olla yhtä filosofinen kuin pikkulapsi.
2. Lukuhetket
Toivon, että yhteiset lukuhetket jatkuvat vielä pitkään sittenkin, kun lapsi alkaa lukemaan itse. Meillä on luettu joka ilta iltasatu siitä asti, kun napero oli parin kuukauden ikäinen. Jossain kohtaa alettiin lukea myös arkiaamuisin samalla, kun hän juo smoothien kotona. Eiköhän tapa jatkuu vielä kouluaamuinakin ainakin alkuun. Välillä on tehty lukupesä meidän sänkyyn, otettu iso kasa kirjoja ja käperretty peiton alle. Parasta läsnäoloa hetkessä. Ehkä jossain kohtaa tehdään lukupesä missä molemmat lukee omia kirjojaan?
3. Ensimmäiset kerrat
Näitä on monia. Ensimmäisiä askeleita, ensimmäinen ruoka, ensimmäinen nauru. Ensimmäiset vaatteet. Ensimmäinen pehmolelu, eka kerta mökillä, eka pyörä. Voisi jatkaa loputtomiin. Ja isompana ensimmäinen kerta elokuvissa (Lemmikkien salattu elämä 2), ensimmäinen täyspitkä teatteriesitys (Pieni merenneito musikaali), ensimmäinen kerta mökillä (parikuisena), ensimmäinen lempiohjelma (Franklin ja ystävät)… Mikä parasta, näitä tulee vain lisää sitä mukaa kun lapsi kasvaa. Pian on edessä eka koulupäivä.
4. Värittäminen
Värityskirja ja yhdessä värittäminen on ollut usein meidän juttu. Sitä on tehty kotona olkkarin lattialla, yöllä lentokoneessa, uikkareissa rannalla ja keittiön pöydän ääressä missä milloinkin. Värittäminen on itse asiassa aika terapeuttista ja rauhoittavaa. Hyvää tekemistä ja yhteinen hetki, ja loistava hetki jutella kaikesta mahdollisesta.
5. Pongo
Joku tässä pehmolelu orangissa sai aikaan sen, että Pongosta tuli meidän perheen vankka jäsen. Se puhuu mun äänellä rasittavuuteen asti (koska sitä puhumista saa tehdä aika kyllikseen) ja kulkee matkassa mukana aina viikonlopun ulkoiluista ulkomaanmatkoille, mökille ja kevätjuhlanäytöksiin. Siitä tuli tärkeä, ja en totta puhuen muista mistä se alkoi. Mutta Pongon tulen kyllä muistamaan.
SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?
Rouskuvan rapea gluteeniton varrasleipä
Gluteeniton varrasleipä kummitteli mielessäni pitkään, ennen kuin lähdin sitä itse kokeilemaan. Parhaimmillaan perinteisessä varrasleivässä ei ole kuin ruisjauhoja, vettä ja suolaa. Se maistuu uskomattoman hyvältä ihan pelkällä levitteellä, mutta juustolla, salaatilla ja kurkulla päällystettynä se on yksi suosikki asioistani maailmassa.
Siitä on vuosia, kun viimeksi söin varrasleipää. Olen silloin tällöin ostellut gluteenittomia hapannappeja, valmistanut siemennäkkäriä ja kotitekoista hapankorppua, mutta varrasleipä on jäänyt kaihertamaan. Tykkään kovasti pehmeästä leivästä, mutta etenkin iltapalalla on ihana rouskutella kovaa, kuivaa leipäpalaa juurikin juuston ja kurkkuviipaleiden kanssa. (Paitsi jos punaista pestoa on jääkaapissa, sitä ei nimittäin voita mikään!) Olenkin varrasleivän valmistuksen jälkeen ollut vähän hövelimpi juuston kanssa, vaikka se ei yleensä ole arkeeni säännöllisesti kuulunut. Aina mieliteoilta ei kuitenkaan voi kieltäytyä…
Kokeilin gluteenitonta varrasleipää heittelemällä aineksia ihan summan mutikassa sekaisin, ja sain kuin sainkin ihania rouskuvia korppuja aikaiseksi. Ensimmäisen erän maistelu auttoi myös kehittämään reseptiä eteenpäin, kun selkeästi huomasi millaista makua taikina kaipasi. Tähän ohjeeseen päädyin sen vuoksi lisäämään muun muassa kuminaa, joka antaa varrasleivälle herkullisen näkkileipämaisen vivahteen.
Päädyin myös vähentämään aineksia ensimmäisestä kokeilustani, koska eihän siinä perinteisessä varrasleivässäkään ole kuin muutamaa raaka-ainetta. Varrasleipä ei tarvitse hiivaa, koska eihän sen tarvitse kohota. Lisäksi varrasleipä onnistuu hyvin pelkillä tattarijauhoilla, eikä lisäksi tarvita riisijauhoja, kuten aluksi laitoin. Psyllium sen sijaan antaa taikinalle sitkoa, jota gluteenittomassa taikinassa ei muuten ole, ja kaakaojauhe puolestaan tummaa väriä, jolla leivästä saadaan rukiisen näköinen. Gluteeniton varrasleipä on totta kai eri asia kuin rukiista valmistettu esikuvansa, mutta täytyy sanoa, että minulle tämä itse valmistettu tumma, rouskuva gluteeniton versio on ajanut asiansa ihan loistavasti. Enää en kaipaa ruisversion perään, vaan rouskuttelen tyytyväisenä menemään tällä helpolla gluteenittomalla varrasleivällä!
Gluteeniton varrasleipä valmistuu ilman juurta, hiivaa ja turhaa vaivaamista, mikä tekee siitä paitsi helpon valmistettavan, myös loistovalinnan äkilliseen korpun himoon! Leipää ei ole pakko valmistaa rinkulan muotoon, mutta minusta reikäleivässä on aina ollut hauska ajatus.
Tein itse suunnilleen kämmenen kokoisia reikäleipiä, joita tuli tällä ohjeella 11 kappaletta.
GLUTEENITON VARRASLEIPÄ
4,5dl tattarijauhoa
2rkl makeuttamatonta kaakaojauhetta
1tl psylliumia
1rkl jauhettua kuminaa
1/2tl suolaa
4dl vettä
Lämmitä kiertoilmauuni 200 asteeseen tai ylä-alalämmöllä 225 asteeseen.
Sekoita kuivat ainekset keskenään, ja lisää sekaan vesi. Sekoita tasaiseksi taikinaksi. Taikina jää hieman löysäksi, mutta siinä pitäisi olla pientä sitkoa sekoitettaessa.
Tässä vaiheessa kaakaojauhe tuoksuu taikinassa selkeästi, mutta älä huolestu – valmis leipä ei maistu lainkaan kaakaolta.
Lusikoi taikinasta uunipellille sopivan kokoisia nokareita. Voit valita itse, teetkö pienempiä yksittäisiä nappeja vai isompia reikäleipiä. Omat leipäni syntyivät noin yhdellä reilulla ruokalusikallisella taikinaa.
Levitä taikinanokare lusikalla ohueksi levyksi ja anna taikinan turvota pellillä kymmenisen minuuttia.
Jos haluat tehdä reikäleipiä, pyörittele sormella taikinalevyn keskelle haluamasi kokoinen reikä. Vaikka taikina on löysää, reiän pitäisi syntyä helposti ja taikinan pysyä muodossaan. Samalla voit levittää taikinan ohuemmaksi, jos haluat.
Paista leipiä uunissa noin 30-45 minuuttia, kunnes ne ovat kuivia ja kovettuneita. Paistoaika riippuu leipien paksuudesta. Jos teit erityisen ohuita leipiä, lyhempikin paistoaika riittää. Omissani meni juuri se puolisen tuntia. Varo polttamasta leipiä. Jos leipien pinta näyttää tummuvan uhkaavasti, mutta ne tuntuvat vielä liian pehmeiltä, madalla uunin lämpöä reilusti.
Gluteenittomat varrasleivät kovettuvat lisää jäähtyessään. Itse tykkään varrasleivistä erityisesti juuri rouskuvina ja jäähtyneinä, mutta kyllä sitä on vähän päästävä maistamaan aina uunituoreena ja lämpimänäkin.
Gluteeniton varrasleipä säilyy hyvin kuivaneena lähes rajattomasti, ainakin siis syömiskelpoisuutensa puolesta. Minulla ne eivät ole kauaa säilyneet, kun joka ilta on pitänyt rouskutella menemään.
Gluteenittomaan varrasleipään saa vaihtelua lisäämällä taikinaan erilaisia mausteita, kuten yrttejä, sipulia tai pippuria. Myös päällysteet antavat paljon vaihtelun varaa, joten kokeile ihmeessä kaikkia mieleesi tulevia variaatioita. Ja leivo sitten uusi satsi leipää.
Toivottavasti joku muukin varrasleivään kaipuussa riutunut saa tästä gluteenittomasta varrasleivästä iloa.
Mutta varrasleivän ihanuuden voi ymmärtää vasta sitä haukatessa…miten jokin kuiva, kova, melko mauttomista aineksista koottu voikin maistua niin hyvältä!
SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?