Oon välillä katsellut Youtubesta Harper’s Bazaarin What I eat in a day – videoita, joissa julkkikset kertovat tyypilliset ruokansa yhdeltä päivältä. Joukosta löytyy aika kivoja ideoita itsellekin, ja sitten just niitä joiden kohdalla ei voi kuin miettiä syökö tyyppi aina noin vähän. Noh, näihin ei pidä suhtautua muuten kuin mielenkiinnolla ja syödä itse mitä syö, muista riippumatta. Joten sillä samalla mielenkiinnon ja inspiraation idealla teen myös omani! Ehkä saatte ideoita arkiruokiin, ehkä vaan uteliaisutta kurkkaatte miten muilla syödään. Joka tapauksessa, tässä on

Mitä syön päivässä

Valitsin tosi tyypillisen peruspäivän, koska vaikka totta kai ruuat vaihtelee päivästä toiseen, niissä on kuitenkin selkeä punainen lanka kun miettii kokonaisuutta. Ja ainakin viimeisen vuoden ajan tosi tyypilliset päivän ateriat on näyttäneet tältä.

Aamupala

Aamulla juon ison lasin huoneenlämpöistä vettä. Pelkkää vettä on aamulla hankala saada alas, ainakaan isompaa lasillista, ja olen pitkään sekoittanut siihen Foodinin viherjauhetta ja/tai kristallisuolaa. Viime kuukaudet sekaan on mennyt myös aamuinen Biotikur satsi. Yritän muutenkin juoda reippaasti vettä päivän aikana. En juuri juo muuta. Mulla on kilpirauhasen vajaatoiminta, johon syön tyroksiinia ja liotyroniinia. Ne otan kielen alla imeyttämällä, niin halutessaan voi syödä vaikka heti (lääkkeet pitäisi nimittäin ottaa tyhjään mahaan).

En halua välittömästi syödä heräämisen jälkeen. Puuro on siitäkin syystä parasta. Laitan kaurapuuroa kattilaan tulemaan kauramaitoon keitettynä, ja annan sen tosiaan muhia ainakin puoli tuntia. Silloin siitä tulee mieletöntä, kuohkeaa, samettista. Välissä ehtii pesulle ja vaikka pukemaan, ellei aamua tule vietettyä pidempään aamutakissa.

Puuron päälle tulee tyypillisesti mansikkahilloa, Foodinin mantelitahnaa, marjoja ja granolaa. Oheen iso muki tumma paahtoista kahvia ja Oddlygoodin kauramaitoa vaahdotettuna. Joko originalia tai maustettua – vaihtoehtoja nykyään löytyy. Ja aamupalaan kuuluu ehdottomasti keksi kahvin oheen, mielellään niin tumman suklainen, että aamukahvi on ainoa minkä kanssa se maistuu oikealta. Aamupala on mun ehdoton lemppari ateria!

Lounas

Tykkään urheilla aamuisin, kun mahdollista. Kävely, juoksulenkki, jooga on ne tavalliset. Lounasta syön heräämisajasta riippuen 12-14 aikaan, ja tykkään hurjan paljon syödä lounaaksi keittoa tai salaattia leivän kanssa. Katkarapusalaatti on nopea ja helppo, ja kookosmaidolla maustettu thaikanakeitto on lemppareita. Lounas saa olla iso, mutta tykkään myös että se on kevyehkö, ja siksi keitot ja salaatit tekee parhaan olon lounasaikaan.

Välipala

Joskus syön välipalan, ja yleensä se on hedelmä tai jogurttia. Välipalaksi tulee napattua helposti myös taateleita ja/tai trail mixiä. Jos lounas on ollut myöhempään, välipala jää väliin. Ellei ole ehtinyt tulla liian nopeasti nälkä.

Päivällinen

Päivällistä syödään koko perhe yhdessä. Se voi olla kerta-annos, esimerkiksi lohta ja salaattia tai tortilloita, tai sitten jotain mistä riittää useammalle päivälle, kuten makaronilaatikko, spagetti tai muu vuokaruoka.

Iltapala

Iltapala riippuu ihan nälkätilanteesta. En aina syö, mutta joskus kaipaa vielä jotain ihan nälän tai enemmän mieliteon vuoksi. Tavallisesti se on leipää, jogurttia, hedelmää. Joskus voi olla ihan vain jätskiannos. Herkut toimii paremmin illemmalla, jos niitä syö, koska sokeri tekee helposti kenkun olon keskellä päivää. Illalla myös rauhoittuu paremmin herkkujen pariin.

Aika peruslinjalla meillä mennään monessa. Klassinen puuroperhe, vaikka napero ei sille juuri lämpene. Perus kotiruokaa, ja yritän itsekin keskittyä syömään ihan ruoka-annoksia napostelun sijaan. Vaikka napostelu olisi tietty hauskempaa, se tekee vatsalle huonoa. Jos päivällä napsii sitä sun tätä, illalla on takuulla turvonnut ja epämukava olo. Selkeät ateriat ja mahdollisuus vatsan sulattaa ne rauhassa aterioiden välillä on se mun juttu.

Nyt kun on saatu uusi vuosi 2024 mukavasti jo aluilleen, mielessä on sellainen kivan kutkutteleva tunne. En ole ikinä ollut uuden vuoden lupauksia tekevä tyyppi, mutta tänä vuonna tykkään mahdollisuudesta uuteen alkuun. Mieli tarvitsi sitä nyt erityisen paljon, tunnetta siitä, että yhden vuoden aikana ehtii tapahtua vaikka niin mitä. Nyt on taas uusi tilaisuus kokea, oppia, nähdä ja tehdä, ja vuoden kuluttua voikin taas miettiä mitä kaikkea vuoden aikana ehtikään tapahtua. Hyvässä ja pahassa. Viime vuodesta oli helpottavaa päästä eroon, koska se ei ollut helpoimmasta päästä. Sinnekin mahtui silti paljon hyvää. Pääasiassa kuitenkin hyvää, koska hyvinhän mulla asiat on. Mutta nyt – mitkä oli viime vuoden parhaat?

Viime vuoden parhaat Jutut

Meidän vuosi 2023 alkoi kahden viikon reissulla Thaimaan Khao Lakiin. Se on ehdottomasti viime vuoden kohokohtia. Oli mielettömän hieno loma. Vesiputouksia, unelmarantoja, viidakkoa, maailman parasta ruokaa ja irtiotto, joka kantoi pitkälle. Pistää vaan miettimään saisiko tälle vuodelle jotain vastaavaa!

Lapsen leikkaus. Sinänsä kumma kohokohta, mutta kun tämän asian kanssa kipuili jonkin aikaa, oli päätös helpottava. Lapselta siis leikattiin kita- ja nielurisat ja putkitettiin korvat, koska toisessa korvassa oli ”liimaa”. Etenkin, kun kaikki sujui niin älyttömän hyvin ja kivuttomasti. Se tunne, kun lapsi nukutettiin ja hän sammui syliin oli sydäntä musertava, mutta kun hänet sai takaisin syliin leikkauksen jälkeen, mieli lepäsi taas. Ei mennyt kauaa, kun jäätelöä alkoi kulua ja pian tyyppi oli ihan oma itsensä. Kipuja ei ollut kuin hieman yhtenä päivänä noin viikko leikkauksen jälkeen. Ja hänen on ollut niin paljon parempi olla leikkauksen jälkeen. Henki kulkee ja hengitystiet ovat avoimet. Tämä oli oikea päätös, ja naperolle ehdottoman tärkeä ja iso juttu.

Päiväreissu Tallinnaan. Tämä oli lapsen nimipäivälahja. Sen enempää suunnittelematta, seikkailtiin lapsen kanssa päivä Tallinnassa fiilistelemässä kaupunkia. Aamupala laivalla, kaupungilla kiertelyä, isoon lelukauppaan tutustumista ja iki-ihanassa Karu Talu Šokolaadissa shoppailua!

Kesäloman vika viikko kaupungissa. Meillä oli kiva kesäloma, ja mökillä on aina ihan parasta olla. Mutta kun Savossa vaan satoi ja aikaa kului liikaa sisällä, lähdin naperon kanssa etukäteen kotiin kaupunkiin. Ja se teki mielettömän hyvää! Meillä oli ihan loistava viimeinen lomaviikko. Käytiin Porvoossa, lintsillä, saaressa, uimassa. Viikkoon mahtui paljon, ja tuntui että loman sai käytettyä hyödyksi.

Reissuja kotona ja kauempana

Lappeenranta, Lappeenrannassa ja sen lähiseuduilla kasvaneena mulla oli aina valtava tarve päästä sieltä pois. Moni asia paikassa ahdisti. Kun nyt vuosien jälkeen kaupungissa on tullut taas käytyä, se tuntuu tarpeeksi vieraalta ollakseen taas viehättävä. Siellä on ollut kiva käydä. Itse asiassa tosi kiva. Se on sopivan matkan päässä ollakseen helppo viikonloppukohde, siellä asuu kaveri ja kummipoika ja osa perheestä, joten löytyy myös hyvin majapaikkoja. Se antaa mökille mukavaa vaihtelua, kun voi lähteä selkeästi maaseudulle, mutta silti kaupunkiin. Pois kotoa, mutta kotoiseen miljööseen. Lappeenrannassa onkin tullut käytyä enemmän kuin vuosiin, ja silmät on auenneet ihan uudella tavalla sieltä löytyville hienouksille, kuten pimeissä talvi-illoissa valaistulle linnoitukselle.

Syksyllä oli vielä reissu Espanjaan, minne lähdin lapsen kanssa kaksin. Mun vanhemmat odotti perillä. Meillä oli ihana viikko Espanjan lämmössä, ja tuon lapsen kanssa matkustaessa ei voi kuin todeta, että yhdessä voidaan lähteä ihan mihin vain. Hänet on luotu matkustamaan. Lapsen koko olemus on ihan liekeissä kun matka alkaa.

Kirsikkana kakun päällä oli vielä lapsen synttärireissu Tukholmaan, minne lähti mukaan myös hänen paras kaverinsa. Yllätyksen onnistumista sai jännittää loppuun asti, mutta lopulta kaikki meni ihan täydellisesti.

Vuoden lopun kruunasi upea joulun aika, kun saatiin nauttia täydellisen satumaisesta lumimaisemasta, lapsen syntteistä ja joulusta mökillä.

Mieli nyt uuden vuoden alkaessa on levollisempi. Jospa tässä olisi edessä vähän helpompaa, vähemmän vastoinkäymisiä. Ja silti kun viime vuotta miettii näin, olihan siellä mielettömän paljon hienoa ja hyvää. Ja tiedättekö, musta aina tuntuu että meni asiat miten vaan, mä en voi olla muuta kuin onnellinen. Koska mulla on tuo lapsi. Mitä vaikeuksia eteen ikinä tuleekaan, tuo lapsi korvaa sen kaiken. Eihän sitä voi olla muuta kuin valtavan onnellinen ja kiitollinen tästä elämästä minkä on saanut.

SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?

Instagram

Blogit.fi

Facebook

Parhaat ruokablogit