Parasta juuri nyt x 3
0Yksi viikko arkea takana, ja jotenkin tuntuu että lomamoodi katosi hetkessä. Alku oli yhtä huutoa, itkua, stressiä ja unettomia öitä – yritä siinä sitten lapselle selittää että arkikin on ihan kivaa. Ja siis sehän on, mä oon aina tykännyt aidosti arjesta. Se on nyt vaan vähän hakusessa vielä. Siksi lähdin ihan tavoitteellisesti miettimään sitä kaikkea kivaa mitä olemassa on, ja parasta just nyt on loppukesän tarjoamat jutut.
Parasta just nyt
Tärkeää on vaan löytää se tasapaino, ettei arjesta tule liian kuormittavaa. Ekat päivät meni siis täysin penkin alle, kun herätin lapsen liian myöhään ja sitten piti hirveällä kiireellä hosua päiväkotiin, missä vielä loman jälkeen on paikat sekaisin, pikkuiset itkee ja sitten vielä matkalla sataa vettä ja kuraa lentää polviin asti. Siis VIHAAN sitä tunnetta kun kuraa lentää jalkoihin. Ajattelin myös säästää omia voimia siinä, että herään aikaisemmin ja pääsen aloittamaan päivät rauhassa, mistä seurasi jäätävä väsymys, kireä pinna ja se olo että kaikki romahtaa nyt ja heti. Ei siis näin.
Mökkiviikonloppu ja marjametsät
Ensi viikolla päästään vielä mökille, missä odottaa yksi viime vuosien lemppareista: marjastus. Siis ei uskoisi, koska lapsena todella vihasin marjojen keräämistä. Näin siinä näkee kuitenkin valtavasti hyötyjä. Sen lisäksi että saadaan syötäväksi ja talvivarastoon pakastimeen hurjasti kotimaista superfoodia, tulee oltua ulkona, saatua reippaasti hyötyliikuntaa ja koettua sitä kuuluisaa metsän rauhaa. Äänikirja korville ja ihan omaan rauhaan metsämättäiden keskelle. Ihanaa! Siinä ei edes ne kammottavan isot ristilukit ja joka puolelle takertuvat seitit juuri haittaa, kun marjojen kiilto silmissä painaa mustikan varpujen tai vadelmien perässä. Luulen, että tykkäisin myös sienestää, koska syksyinen metsä on erityisen ihana, mutta en tunne sieniä ollenkaan. Pitäisi opetella.
Hyvinvointia mahan pohjaan
Toinen juttu on Biotikur Balance. Tässä olen puhtaasti somemainonnan uhri, koska koko kesän tuppasi tulemaan vastaan Biotikurin mainoksia ja ylistäviä arvioita. Mitä enemmän aiheeseen perehdyin, sitä paremmalta se kuulosti. Omien sairastelujen myötä syödyt antibiootit on rasittaneet vatsaa ja suolistoa aika lailla, ja tuntuu että kaikki apu on tervetullutta. Ei tämä setti suinkaan ilmainen ole, enkä tässä vaiheessa osaa vielä sanoa edes että kannattaako se kun käyttökokemus on varsin lyhyt, mutta odotukset on kovat. Olen kuitenkin sen verran hifistelijä tällaisissa jutuissa, että saan kicksejä kokeillessani uutta. Sikäli tämä siis innostaa nyt ja isosti. Saa nähdä onko todella hintansa väärti. Onko kellään siellä kokemuksia tästä?
Kalenteri täyteen
Kolmas? Tulevat tapahtumat ja tekemiset. Se tärkeä, tärkeä osa hyvää arkea. Pitää olla kivoja juttuja mitä odottaa, ja mielekästä tekemistä. En jaksa käkkiä vaan kotona tekemättä mitään, vaikka niitäkin hetkiä on siinä ohessa hyvä olla. Silloinkin toisaalta alan helposti vähintään leipoa, että tulee tehtyä jotain. Mutta siis meillä on edessä reissu Espanjaan, viikonloppu getaway kavereiden kanssa, miehen synttäriyllätys aikanaan (eli tällä hetkellä käytännössä vielä suunnitteilla – kivaa sekin), metsäretkiä, omat synttärit syksyllä… Kesälomalla suunnitelmat aika lailla jäi, ja oli ihanaa herätä aamuisin ihan vaan fiiliksen vietäväksi. Arjessa tykkään suunnitella. Merkitä asioita kalenteriin ja seurata mitä on tulossa. Se auttaa osaltaan rakentamaan sitä arkea ja samalla huomaamaan, että elämä ei ole vain liian vähän unta ja töiden tekoa. Sinne mahtuu sitä vapaa-aikaa ja kokemuksia ihan yhtä lailla. Vaikka ihan vain extra pitkä iltasatu lapsen kanssa, miehen kanssa leffaan tai napero meidän sänkyyn nukkumaan. Ei se ole aina niin ihmeellistä, mutta en ikinä ota sellaista itsestäänselvyytenä myöskään.
Nyt vaan pitää malttaa nukkua taas enemmän ja ylläpitää niitä voimia mitä lomalla kerrytti. Mulla on taipuvaisuutta lähteä suorittamaan vähän liikaa, ja monta kertaa on saanut huomata että se kostautuu. Nyt siis oikeasti, lempeää läsnäoloa ja hyviä hetkiä jokaiseen päivään.
SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?
Kesäloma 2023
Nyt se on vietetty, kesäloma 2023. Tarvittu ja odotettu loma, joka vastasi aika hyvin odotuksiin ja sen hetkisiin tarpeisiin. Odotukset ei sinänsä olleet kovia – lepoa, palautumista, hyvinvointia. Mutta kyllä ne siinä loman alussa tuntuivat olevan kaukana. Kevät oli äärettömän raskas, ja tuntui että lomalla haluan vaan nukkua. Unohtaa kaikki aikataulut ja pakot ja todellakin vaan nukkua.
Heti suunta mökille
Hyppäsin loman alkaessa perjantaina illalla Onnibussiin ja matkustin sillä Mikkeliin. Kääk mikä kyyti – ilma ei tuntunut vaihtuvan yhtään, oli tosi kuuma ja hikinen penkki ja bussikin ihan täynnä. Juna on aika tosi paljon kivempi tapa matkustaa. No, perille pääsi. Mikkelistä hyppäsin miehen kyytiin ja ajettiin Puumalaan meidän mökille, missä napero oli vielä hereillä ja syöksyi syliin monen päivän tauon jälkeen. Meillä oli pisin ero toisistamme ikinä, viisi päivää. Mökillä oli mennyt kaikki hyvin ja isovanhemmat sanoivat lapsen olleen varsinainen aurinko.
Loma alkoi kunnon vesisateilla. Alkuun se meni. Syötiin hyvin, nukuttiin pitkään ja välillä pääsi käymään lenkillä. Haahuilin hiekkatietä ja metsiä pitkin äänikirja korvilla ja nautin täysillä päivistä ilman aikatauluja. Välillä vaihdettiin paikkaa Leppävirralle miehen mökille, missä säät ei tänä vuonna suosineet. Hyttysiä niin pirukseen, jatkuvaa sadetta ja kylmää, mikä tuollaisella täysin säistä riippuvaisella kesämökillä rajoittaa tekemistä aika lailla. Jokunen kerta saatiin syötyä sentään ulkona ja paistettua siellä illalla myös lettuja. Sadesäillä sytytettiin takka ja paistettiin vaahtokarkkeja. Ihanaa oli, että sain napattua toisen siskontytön meidän mukaan muutamaksi päiväksi.
Käytiin miehen kanssa Järvisydämessä vuorokauden elämyslomalla, mikä toi sadepäiviin ihanan breikin. Tuli kuitenkin olo, että paikka on parhaimmillaan talvella kun on pimeää ja kylmää. Sitten takka tulille ja maisemasviitistä kattoverhot auki kohti tähtitaivasta. Kenties pitää kokeilla joskus silloin uudestaan.
Metsiä, mustikoita ja Sateita
Perinteisiä kesäjuttuja, kuten Kuopion eläinpuisto, onnistui myös, mutta esimerkiksi veneilyt jäi vähiin. Osin säiden takia, mutta suurimmaksi osaksi koska veneen potkuri olikin osunut kiviin ja koko vene päätyi korjaamolle juuri siksi ajaksi kun me olimme paikalla. Haahuilin lisää metsässä ja keräsin mustikoita. Metsämansikoita löytyi tänä vuonna litroittain.
Se lepo ja hyvinvointi sitten. Tuntui ihanalta juosta. Tahmeasti lähtenyt alku kasvoi pitkiin rauhallisiin lenkkeihin, jotka ei vieneet kaikkea energiaa, vaan antoivat lisää. Eron aiempaan huomasi myös kotona, kun ne samat pätkät ovat sujuneet ihanan kevyesti. Oma olokaan ei ole ihan yhtä hukassa enää. Maalaiselämä tekee sitä paitsi hurjan hyvää. Sai olla kynnenaluset mullassa ja pidellä pikkusammakoita kädessä. Syödä marjoja suoraan puskista ja unohtaa pestä hiukset. Hengittää puhdasta järvi-ilmaa ja kuunnella kurkien huutoa lahdella. Napero ehti olla mökillä yhteen putkeen viisi viikkoa ja itsekin reilut kolme, plus juhannusviikko vielä sen päälle.
Savon sateet alkoivat turhauttaa loman lähestyessä loppuaan. Sitä vaan piteli sadetta sisällä eikä meinannut edes lenkille päästä. Tehtiin naperon kanssa äkkipäätös lähteä kotiin. Mies jäi vielä mökille huilaamaan myös todella raskaan kevään jäljiltä, ja me ajelimme kotiin.
Kesäinen Helsinki
Matkapäivänä purin kamat ja siivosin kämpän, ja sitten otettiin lomamoodi takaisin. Oltiin seikkailijoita. Ekana päivänä tehtiin pitkä lenkki – minä juosten ja lapsi pyörällä – ja nähtiin päiväkotikaveria pitkästä aikaa. Seuraavana mentiin Porvooseen. Sitten lapsi sai valita ja halusi eläinmuseoon ja sen jälkeen lintsille.
Hän nukkui joka yö vieressä isin paikalla. Meillä oli ihanaa. Tehtiin retki Vallisaareen ja sen jälkeen vielä ex tempore leffaan. Nukkumaan mentiin myöhään ja aamulla nukuttiin pitkään. Ajattelin, että lomaa ei käytetä nukkumaanmenoaikojen miettimiseen ja arki tuo kellonajat kyllä ryminällä takaisin.
Arki alkoi myös sateella. Päiväkotiin roudattiin heti kumpparit ja kuravaatteet takaisin. Tuntui niin haikealta jättää toinen sinne juuri lomien jälkeen avattuun päiväkotiin, missä pikkuiset itkevät lohduttomasti ja naulakotkin on vielä nimeämättä. Kyllä se siitä, mutta valehtelisin jos väittäisin ettei olisi tehnyt mieli vaan kaapata toista kainaloon ja tuoda takaisin kotiin.
Töihin pyöräily oli vähän epävarmaa, kun ikinä ei tiennyt millainen sade päälle osuu. Ja kuitenkin kesä vielä tavallaan jatkuu. Tänä vuonna ailahtelevalla säällä. Suhtaudun arkeen yleisesti hyvin ja tykkäänkin siitä, vaikka huomaan, että se tarve nukkua ja haahuilla kiireettä on edelleen läsnä. Koitan alkaneessa arjessa muistaa sen saman rauhan ja kehon kuuntelun suorittamisen sijaan. Löytää hetkittäin sen saman vapauden ja kiireettömän olemisen. Sitä kesäloma tänä vuonna tarjosi – ja miten upealta se tuntuukaan.
