Juhannus oli eheyttävä
2Juhannus vietettiin mun perheen mökillä, kuten olen useimmat elämäni juhannukset viettänyt. Ajettiin mökille torstai iltana, ja siskon perhe odotti jo paikan päällä. Ehdin nähdä naperon vilaukselta, kun hän jo viiletti pitkin pihoja serkkujen kanssa. Ja sille tielle vähän jäikin. Serkut lähtivät sunnuntaina, ja siihen asti hädin tuskin lastani näin. Napero meni jopa serkkujen kanssa nukkumaan aittaan parin ekan yön jälkeen, ja oi että oli ihana katsoa miten hän kipitti isompien perässä paljain jaloin pyjama päällä nukkumaan. Ja kaikki meni hyvin. Juhannus teki tosi hyvää.
Pitkästä aikaa mökillä
Ei me tehty ihmeempiä, mutta miksi olisi pitänyt. Pari päivää oli alkuun vielä töitä, ja kun se on aika lailla pelkkää koneella istumista, kävin molempina päivinä lenkillä. Näin käärmeitä ja hikoilin ihan kunnolla. Sää olikin melko lailla mainio, etenkin kun meitä oli taas kokoontunut yhteen aika paljon. Perjantaina illalla ja lauantaina syötiin yhdessä sedän perheen kanssa ja päästiin onneksi levittäytymään isolle terassille ulos. Napero sai pitkästä aikaa sipulisilliä, ja söikin sitä sellaiset määrät että ihme kun ei juonut vettä koko seuraavaa yötä.
Oli melkein vuosi viime kerrasta mökillä. Ja kaikki oli niin tuttua. Niin omaa. Aivan ihanaa päästä takaisin. Ja toista kertaa en anna tällaista väliä tulla.
Sunnuntai oli vähän sadekuuron värittämä, ja itsekin jotenkin haahuili ympäriinsä osaamatta kunnolla keskittyä mihinkään. Melkein kaikki muut lähtivät, ja lapsikin tuntui olevan vähän ymmällään kun leikkikavereita ei enää ollut. Käytiin vähän syömässä metsämansikoita ja yhdessä saunassa. Luettiin pitkään ja juteltiin sängyssä, ja samalla sanottiin heipat, koska lähdin itse aamulla jo kuuden aikaan Mikkeliin ja junalle. Siitä kotiin suoraan töihin vielä täksi viikoksi.
Yksin kotona
Kotona sitä aina miettii että olisipa hetki omaa aikaa ja saisi olla ihan yksin. En kuitenkaan oikeastaan koskaan kaipaa aikaa erossa lapsesta. Toki arvostan hetkiä, jolloin ei tarvitse olla pyyhkimässä pöytää ja naamaa tai väkisin leikkimässä pikkuhahmoilla kun tekisi vaan mieli ottaa torkut, mutta koti on tosi tyhjä ilman lasta. En oikein osaa edes nauttia siitä. Töissähän viikko tosiaan menee ja hommaa riittääkin aika lailla ennen lomaa, mutta välillä iskee tyhjyys. Hiljaisuus. Huomaa, että meillä on tarkoitus olla enemmän ääntä. Että on ihanaa kun on se lapsi. En tiedä kumpi tässä toisin sanoen treenaa erossa oloa sitten enemmän, kun luulen että mulle se suurempi ikävä tulee.
Joten ehkä koitan nauttia nyt muutaman päivän siitä, että pääsen töiden jälkeen vielä kävelylle tai mihin tahansa haluan ilman, että joku odottaisi kotona tai joutuisin missaamaan jotain. Tiedän, että lapsella on siellä hauska lomaviikko isovanhempien kanssa, ja viikonloppuna ollaan taas koko perhe yhdessä. Lomalla!
SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?
Päiväretki Tallinnaan pitkästä aikaa
Oltiin lauantaina lapsen kanssa päiväreissulla Tallinnassa. Viime kerran siellä olikin ollut useampi vuosi sitten, ennen koronaa ja naperon ollessa vielä vauva. Olipa kivaa mennä takaisin, ja taas tuli todettua että tuon meidän tyypin kanssa matkustaminen on vaan parhaita juttuja maailmassa. Päiväretki Tallinnaan onnistuu kätevästi milloin vain on vapaapäivä, ja siihen ehtii mahduttaa monenlaista mukavaa. Tämä oli ikään kuin lapsen nimpparilahja. Sovittiin, että pistetään mekot päälle ja vietetään oikein kunnon vapaapäivä. Takana oli aikamoinen viikko ja ylipäätään tämä kevät oli ruljanssi, että pienelle breikille oli todellakin tarvetta.
Aikainen aamulähtö
Me lähdettiin Tallink Megastarilla jo 7.30 aamulla, joten aamu alkoi aikaisin. Nappasin meille Uberin satamaan, ja siitä päästiinkin jo suoraan laivaan. Vähän mietin oliko noin aikaisessa lähdössä mitään järkeä, mutta toisaalta ehdittiin olla kohteessa hyvän aikaa ja päästiin vielä illalla kotiin hyvissä ajoin.
Olin varannut meille aamupala buffan, ja se olikin hyvä, koska tila oli loppuunmyyty. Silti totesin jälleen kerran, ettei tuollainen aamupala vaan ikinä ole hintansa väärti. Napero ei tainnut maksaa mitään, joten sinänsä kokonaisuus vähän edullisempi, mutta joka tapauksessa 18€. Hinta-laatusuhde ihan onneton. Meillä toki jää moni juttu väliin ruokavalionkin takia, mutta ei se nyt kaksinen tarjonta ollut muillekaan. Meille oli pari vakuumipakattua leipää ja siihen päälliset, pekonia ja pari nakkia. No joo, kiva tapa aloittaa reissu ja viettää osa matkasta, mutta paljon parempaa olisi saanut (ja lisäksi edullisempaa!) tekemällä omat eväät mukaan ja syömällä ne laivassa. Ens kerralla siis sillein.
Palloilua kaupungilla
Menomatkalla käytiin kurkkaamassa laivan kauppaa ja ostettiin autokarkkeja ”voimakarkeiksi” mukaan kaupungille. Lapsi touhusi vähän aikaa leikkipaikalla, ja sitten olikin jo aika poistua laivasta. Talsittiin kohti Vanhaa kaupunkia ja pyörähdettiin Viru keskuksessa. Pakollinen visiitti oli tietty Vanhan kaupungin ihana suklaakauppa Karu Talu Šokolaad, jossa on täysin vegaaninen valikoima ja valtaosa myös gluteenitonta. Putiikin omistaja on ihana tyyppi, joka antoi maistiaisia ja lapselle vielä ilmaisen tikkarin matkaan, enkä voi kuin toivoa että tämä kauppa pysyy pystyssä vielä vaikeiden aikojen yli. Ostettiin iso rasia herkkuja mukaan – Snickers, Bounty, Vadelma, Banaani ja Taatelisuklaata.
Käytiin Balti Jaama Turg -kauppahallissa ja tuoksuteltiin ihania ruokia ja ihasteltiin pieniä kojuja. Ostettiin vihersmoothie jaettavaksi, ja tallusteltiin lisää ympäriinsä. Oli ihanaa katsella paikkoja, nauttia kesäisestä lämmöstä ja fiilistellä toisen kaupungin tunnelmaa. Hiljaista siellä kyllä on. Ihan eri meininki kuin muutama vuosi sitten – jopa vanhan kaupungin turistikadut olivat näin high seasonin aikaan ihan tyhjillään! Juttelin suklaakaupan pitäjän kanssa jonkin aikaa, ja kuulemma yrityksiä kaatuu jatkuvasti lisää. Tallinna on vielä ollut sellainen helmi etenkin ravintola- ja erikoisliike skenen puolesta, että on valtava sääli nähdä sen hiljalleen kuihtuvan. Olihan tämä itsellekin eka reissu sinne vuosiin, kun koronan aikaan ei ollut mahdollista tai ei muuten vaan tullut mieleenkään lähteä täyteen pakattuun laivaan ja toiseen maahan matkustelemaan.
Mutta nyt pidetään siitä kiinni. Puhuinkin naperon kanssa miten päiväretki Tallinnaan olisi ihana joulun aikaan, ja miten sinne voisi mennä myös yöksi ja viettämään pidemmän ajan kerralla. Sitten onkin vuorossa museot, näyttelyt, ravintolat ja muu ei-ulko tekeminen.
Odotettu leluhetki
Huippuhetki lapselle taisi olla vierailu Kaubamajan leluosastolla. Koko kerros täynnä leluja, kaikkea mitä kuvitella saattaa, ja (melkein täysi) vapaus valita mitä haluaa. Aika siistiä, eikö? Lelukaupassa vierähtikin tovi, ja annoin lapselle aikaa kierrellä ja katsella juuri niin kauan kuin haluaa. Ja lopulta hän valitsi mukaan jälleen kerran pehmolelun. Tyyppi ei kohta mahdu itse sänkyynsä kaikkien niiden lelujen sekaan, mutta hän vaan rakastaa pehmoleluja. Ja leikkii niillä myös. Tällä kertaa löytyi pieni kirahvi, joka kuulemma oli joutunut eroon vanhemmistaan ja joutunut melkein leijonan syömäksi, joten ”meidän piti pelastaa se”. Ja tämä kirahvi onkin kulkenut kainalossa mukana siitä hetkestä asti.
Kummallakaan ei isomman aamupalan ja lämpimän kelin vuoksi ollut juurikaan nälkä, joten päivällä ei syöty kummemmin lounasta vaan mentiin välipaloilla. Kaupasta ostettiin herneitä ja vadelmia, mitä syötiin kaupungilla rappusilla istuen. Välillä suuhun upposi pari karkkia. Laivaan palattiin neljäksi, ja mentiin heti laivan ravintolaan syömään. Oli ihana istua rauhassa ravintolassa eikä juosta buffasta hakemassa kiireellä mitä sattuu. Söin itse Caesar-salaatin ja lapselle löytyi minuuttipihvi ja ranskalaisia (mikä oli annoksena sen verran iso että minäkin sain reippaan osan). Lopuksi tehtiin vähän herkkuostoksia laivan kaupasta ja vietettiin aikaa leikkipaikalla.
Parasta matkaseuraa
Ei voi muuta sanoa kuin että tuo meidän tyyppi on ihan parasta matkaseuraa. Koko reissu meni niin sujuvasti, ja miten hienosti hän jaksoi koko pitkän päivän. Hirveästi kävelyä, siis omat jalat oli vielä seuraavana aamunakin hellänä, eikä hän valittanut tippaakaan vaikka näki että alkoi väsyttää. Välillä kannoin pieniä pätkiä, mutta muuten käveltiin hänen tahdissaan tuntikausia. Ja siis ne hetket kun itse istuin, hän muun muassa veteli täysillä leikkipaikalla, joten meno oli vielä paljon vauhdikkaampaa kuin oma. Vitsi että olin taas ylpeä. Hän on vaan älyttömän fiksu ja sosiaalisesti taitava lapsi, ja mieletön tsemppari.
Oli super kiva päivä, ja vaikka sinänsä ei tehty ihmeitä, heti virkisti päästä muihin maisemiin ja saada matkustamisen tuntua päivään. Otin meille kotiinpäin vielä kyydin Boltilla, niin vältettiin pitkä pätkä ruuhkaisessa ratikassa ja päästiin nopeammin kotiin nukkumaan. Napero on selkeästi syntynyt matkustamaan, niin tyytyväisenä hän aina reissun päällä on. Kun illalla pistin hänet meidän sänkyyn nukkumaan ja kysyin mikä päivässä oli parasta, hän sanoi että ”ihan kaikki!”.
