Olen tehnyt usein erilaisia raakafudgeja, jotka ovatkin hurjan helppo ja terveellinen vaihtoehto karkkipäiväksi. Tällä kertaa tein ihan toffeeta keittämällä, jotta siitä tulisi erityisen mureaa ja siihen saisi imeytettyä ihania syksyn makuja. Vaikka kuumentaessa osa ravinteista tosiaan katoaa, tämä pähkinätoffee on kuitenkin tehty terveellisistä ja aidoista raaka-aineista, mikä tekee siitä erinomaisen terveysherkun! Ihanasti makua on korostamassa  myös herttaisen pinkki ruususuola.

Mitä eroa fudgella ja toffeella sitten on? Perinteisesti fudge valmistetaan voista, maidosta ja sokerista, kun taas toffee on sekoitus pelkkää voita ja sokeria. Minun keittiössäni nuo ainekset kuitenkin korvataan terveellisemmillä vaihtoehdoilla, ja raakaversioissa ainekset ovatkin tyystin erilaiset.

Tässä kuumennetussa versiossa peruspohjan idea on sama, mutta rasva tulee ravitsevista pähkinöistä ja sokeri luonnon omasta vaahterasiirapista, joka onkin ihanan aromikas ja erityisesti syksyyn sopiva makeuttaja. Tämä pähkinätoffee on täydellinen syksyn namu!

Valmistin tätä toffeeta ystävälleni, joka kyselee aina sen perään – ja sai nyt ison pussin kerralla kotiin vietäväksi. Näytti onneksi jälleen maistuvan.

Toffeen valmistus on todella helppoa, ja sen makua voi muunnella monella tavalla omia mieltymyksiä vastaavaksi. Tässä ohjeessa fudge on maustettu herkullisilla syksyn mauilla, ja makua korostettu entisestään ruususuolalla.

Valmis toffee säilyy hyvin jääkaapissa – jos säilyy… Ohjeen mukaisilla määrillä toffeeta tulee sellainen määrä, joka kummasti hupenee aina muutamassa päivässä. Onneksi sitä on niin helppo valmistaa lisää!

Sekoita vaahterasiirappi,  pähkinävoi, neilikka ja vanilja yhteen kattilassa. Anna seoksen kiehahtaa ja madalla lämpöä niin, että se hieman kuplii. Kuumenna seosta koko ajan sekoittaen, kunnes se alkaa selkeästi paksuuntua – eli noin vartin ajan. Ripottele pinnalle murskatut pekaanipähkinät ja sekoita ne mahdollisimman hyvin massan sekaan.

Kaada toffee esimerkiksi vuorattuun leipävuokaan tai pieniin konvehtimuotteihin – mikä vain sattuu kotoasi löytymään. Anna toffeen jäähtyä huoneenlämpöiseksi ja siirrä jääkaappiin jähmettymään noin tunnin, parin ajaksi.

Murskaa ruususuolapaloja pienemmäksi, mutta älä hienonna täysin sileäksi. Leikkaa valmis toffee sopivan kokoisiksi paloiksi ja pyöräytä palaset suolarouheessa. Varo, ettet suolaa liikaa. Parasta on ensin maistaa yksi, jotta tiedät onko suolan määrä sinulle sopiva. Ja tässä vaiheessa olet ehdottomasti ainakin yhden toffeemaistiaisen ansainnutkin!

Säilytä valmis toffee jääkaapissa. Mikäli et tule napsineeksi kaikkea heti, se säilyy hyvin kylmässä muutamankin viikon ajan.

SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?

Instagram

Blogit.fi  

Facebook

Parhaat ruokablogit

Pataruuat ovat tuhteja, lämmittäviä talviherkkuja, joista tykkään erityisesti siksi, että niiden valmistus ei vaadi juuri mitään vaivaa. Ainekset vain pataan ja uuniin muhimaan. Vaikka patojen kypsymiseen voi mennä tovi, ei aktiivinen työaika vaadi montaa minuuttia, ja padan hautuessa uunissa on aikaa kaikelle muulle ja mahdollisuus ottaa ihan vain rennosti.

Tomaattinen makkarapata on pataruoka sieltä nopeimmasta päästä. Se ei vaadi kovin pitkää kypsennysaikaa, ja on tulvillaan makua. Mausteista ja suolaista makkaraa tasapainottaa raikas, kevyt tomaattikastike ja padan täyttävyyttä lisäävät pavut ja runsaat kasvikset.

Makkaran määrä padassa ei ole niin tarkka, sinne sopii hyvin isompikin määrä, jos kaipaat sitä erityisen paljon. Pienemmälläkin määrällä saa hyvää makua, etenkin, jos pilkot makkarat mahdollisimman pieneksi. Sillä tavalla saat enemmän palasia ympäri pataa.

Omat makkarapakettini olivat molemmat 230g ja käytin ne kokonaan. Se oli mielestäni varsin passeli määrä. Padasta ei tule liian suolaista, vaan tomaatille ja muille kasviksille jää myös tilaa.

valmistus

Pilko makkarat pienemmiksi palasiksi ja sipuli sekä valkosipuli pieneksi silpuksi. Ruskista makkarat nopeasti pannulla ja lisää silputut sipulit. Kaada seos uunipadan tai haudutuspadan pohjalle.

Valuta ja huuhtele pavut. Pilko paprikat ja halkaise pikkutomaatit kahtia.

Sekoita keskenään vesi, tomaattimurska, mausteet, paprika, pikkutomaatit sekä sipuliseos. Kaada seos uunivuokaan, ja sekoita makkarat pohjalta mukaan seokseen.

Viipaloi isot tomaatit noin neljään tasapaksuun viipaleeseen ja asettele viipaleet muiden ainesten päälle.

Kypsennä makkarapataa 200 asteisessa uunissa noin 45 minuuttia tai haudutuspadassa miedommalla lämmöllä parisen tuntia. Kävin itse lenkillä välissä ja pata ehti muhia haudutuspadassa kaksi ja puoli tuntia.

Lopuksi ota pata hetkeksi pois uunista, sekoita suurusteen ainekset ja valuta seos ohuena nauhana padan sekaan samalla sekoittaen. Suurustaminen ei ole pakollista, mikäli et sitä halua tehdä, mutta siinä tapauksessa laita pataan vettä vain 1dl, jotta siitä ei tule liian vetistä.

Laita pata vielä noin vartiksi takaisin uuniin tekeytymään, tai jätä vielä haudutuspataan muhimaan. Suurustamalla saat makkarapataan hyvän muhennosmaisen koostumuksen.

Tarjoa makkarapata esimerkiksi riisin, perunoiden, perunamuusin tai uunijuuresten kanssa. Miksei myös leivän kanssa.

Makkarapadassa maistuu raikas tomaatti ja se on täynnä erilaisia maukkaita sattumia. Pata on täyttävää, mutta ei niinkään raskasta ruokaa runsaasta kasvisten määrästä johtuen.

Vaihtelua saa helposti lisuketta vaihtelemalla. Kuvausannokseen kuului riisi, mutta seuraavana päivänä söin pataa keitetyn tattarin kanssa. Myös kaurarouhe sopisi varmasti loistavasti.

Lisäpotkua saat lisäämällä pataan chiliä, mikäli tulinen ruoka on mieleesi.

Etenkin kylmään vuodenaikaan haudutuspata on keittiössäni kovassa käytössä. Siinä on helppo hauduttaa aamupuuro yön aikana, valmistaa tuore leipä, hauduttaa liemiä tai juurikin erilaisia patoja. Samat ruuat onnistuvat helposti uunissa, mutta uunia ei uskalla jättää pitkäksi aikaa yksin päälle, toisin kuin haudutuspadan, jossa ruoka muhii valmiiksi vaikka työpäivän aikana.

Jos siis kiireinen aikataulu vie aikaa ja energiaa, eikä ruuanlaitolle löydy enää intoa, suosittelen lämpimästi haudutuspadan hankintaa. Hankin omani pari vuotta sitten ja yhä edelleen opin yllätyksekseni uusia juttuja mitä siellä voikaan valmistaa.