Etäviikko mökillä
0Olin viime viikon naperon kanssa mökillä yhdistetyllä työ- ja lomaviikolla. Lapsella siis lomaa ja itselläni töitä, vaikka kyllähän se jossain määrin lomalta tuntuu myös itselle kun pääsee valmiiseen ruokapöytään, rantasaunaan ja maalaismaisemiin. Mies tuli myös perästä päin ja palasimme sitten yhdessä sunnuntaina kotiin. Etäviikko mökillä teki hurjan hyvää ja olipa sen jälkeen kiva palata taas kaupunkiin!
Suunta mökille!
Meidän piti alunperin mennä mökille jo aiemmin, mutta reissua piti siirtää lapsen sairastuttua. Junan oli tarkoitus lähteä lauantai aamuna, mutta veljeni oli loppuviikosta Helsingissä ja pääsimme hänen kyydissään jo perjantaina. Siirsin junalippua sitten uudestaan, ja parin siirron jälkeen hintaa onkin kertynyt melkein tuplasti alkuperäiseen. Mutta no jaa, ainakin on hyvällä syyllä mökkiviikkoa luvassa myös marraskuulle!
Vanhempani olivat arkipäivät naperon kanssa minun tehdessäni töitä yläkerran työpisteellä. Muutamana aamuna kävin lenkillä ja töiden jälkeen iltaisin pyrin olemaan lapsen kanssa vielä ulkona leikkimässä, jotta itsekin sain happea pöivän päälle. Se mökkeilyssä on erona, että kun normaalit päiväkotiin viemiset sun muut jäävät väliin, tulee liikuttua todella vähän. Iltaisinkaan ei viitsinyt lähteä kävelylle, kun rattaita ei ollut mukana ja halusin saada aikaa lapsen kanssa. Mutta joskus tekee hyvää olla aloillaan. Tuli myös nukuttua omalla mittapuulla pitkään, toisin sanoen noin seitsemään, kun kotona taas nousen aina hyvin aikaisin. Nukkuminen teki melko hyvää. Ja olihan se ihana herätä pikkutyyppi kainalossa aamuisin.
Töitä ja lomaa
Lapselle mökkiviikko teki hyvää. Sai vähän levätä ja viettää kiireetöntä aikaa. Sairastelun jälkeinen nuhakin meni lopulta viikon mittaan ohi. Kiukkua oli kyllä jonkin verran, ja jestas välillä ottaa koville ne raivokohtaukset. Uhmaa, kyllä, mutta välillä on todella vaikea pysyä kärsivällisenä lapsen karjuessa ihan älyttömistä syistä. Kuten siitä, ettei pähkinävoita ole joka puolella puurolautasta. Ne on hetkiä, kun tuntuu että omat rajat vanhempana tulevat vastaan enkä osaa tilannetta hoitaa.
Vaikka peffa tuppasi puutumaan istumisesta koneella (kotona pystyy välillä kirjoittamaan seisten), oli ihana keskittyä myös omiin töihin ja tekemiseen. Viikko oli hyvin kirjoituspainotteinen, ja tekstiä syntyi melko vaivattomasti. Se onkin ihan paras tunne, kun ne sanat vain tulvivat mieleen, ajatuksille löytyy upea lauserakenne ja tuntuu, että tästä asiasta on valtavasti sanottavaa. Kirjoitusflow, toisin sanoen. Parhaita tunteita maailmassa!
Vaikka napero välillä huuteli perään ja jouduin tylysti toteamaan tekeväni töitä, pääosin oli oikein ihanaa ja laatuaikaa yhdessä. Mökkiympäristö jännitti lasta tauon jälkeen, ja napero kaipasi minua tavallista enemmän, mutta sai onneksi hyvää aikaa isovanhempien kanssa. Itsehän en meinaa saada häntä enää päiväunille ollenkaan, mutta sadun ja tusinan laulun jälkeen mummin kainalossa uni tuli. Toisaalta, sitten illat tuppasivat venähtämään, joten ehkä aina päiväunille ei vaan ole enää tarvetta ainakaan vapaalla. Tämä on ollut sikäli fiksu lapsi, että on itse luopunut monista asioista ollessaan siihen valmis, kuten yösyömisestä, imetyksestä ylipäätään ja yövaipasta. Joten hänen rytmillään voidaan mennä tässäkin.
Syksyn merkkejä
Mökillä löytyi vielä puskasta (vetisiä) mustikoita, maasta värikkäitä lehtiä ja näimmepä myös pienen sammakon ja hehkuvan oranssin ketun. Paljon pieniä hetkiä, joiden äärelle oli itsekin tärkeää pysähtyä. Kaakaon juonti laiturilla tai sammakon hyppyjen seuraaminen. Rauhassa saunan kuistilla illan pimetessä istuskelu löylyjen jälkeen.
Mökillä ihan jo ovesta ulos meneminen lataa akkuja ihan eri tavalla kuin kotona. Kuuluu vain luonnon ääniä. Kahisevia puita. Saimaan laineita. Kesämökki on ihan parasta, mutta on siinä syksyn ja talven mökkeilyssä ihan oma tunnelmansa. Sitä rauhoittuu paremmin kuin koskaan. Hiljaisuus tuntuu todella maadoittavalta. Ilma niin puhtaalta ja raikkaalta. Vuodenajan vaihtumisen aistii vielä voimakkaammin kuin kotona.
On etätyö mahdollisuus sitten vaan upea lisä elämään, kun tällaisia työviikkoja pystyy järjestämään. Ei ole mikään itsestäänselvyys.
Kotiin tuntui ihanalta palata. Täynnä energiaa ja mielessä paljon asioita, mitä haluaa päästä tekemään. Tässä alkaa olla käsillä se ihana loppuvuosi, kun ulkona pimenee, mutta voi ripustaa pihavaloja ja fiilistellä kynttilöitä. Meillä on muutenkin vaikka mitä kivaa ohjelmaa luvassa.
Tahmaiset viljattomat korvapuustit
Viljattomat korvapuustit mehevällä täytteellä ovat houkuttelevia makeita leipomuksia, jotka maistuvat niin lämpimänä kuin kylmänä. Viljattomia korvapuusteja voi hyvin pakastaa ja sulattaa herkkuhimon iskiessä mikrossa, jolloin korvapuustista saa taas ihanan pehmeän ja lämpimän suupalan.
Viljattomissa korvapuusteissa ei olekaan täytteenä sitä totuttua voi-kaneli-sokeri – täytettä, mikä tekee näistä korvapuusteista hauskan vaihtoehdon perinteisille kanelisille korvapuusteille (niin hyviä kuin nekin ovat). Maapähkinävoi ja taatelit tekevät korvapuusteista tahmaisia, toffeemaisia herkkuja, joita ei voi vastustaa! Toki taikinan voi täyttää myös perinteisesti, jos uskot sen miellyttävän enemmän.
Viljattomat korvapuustit ovat myös hiivattomia, joten niitä ei tarvitse erikseen kohottaa. Jotta taikinan käsittely olisi helpompaa eivätkä korvapuustit kuivaisi, taikinaa kannattaa kuitenkin seisottaa hetki jääkaapissa ennen leipomista.
Vaikka nämä viljattomat korvapuustit ovatkin todella hyviä, muistakaa jälleen, että viljattomat korvapuustit eivät kuitenkaan ole niitä ”oikeita” korvapuusteja. Viljattomat, hiivattomat, vehnäjauhottomat pullat eivät millään voi olla yhtä kuohkeita ja pehmeitä kuin alkuperäiset, vaikka niitä samalla nimellä kutsutaankin. Mutta se ei ole tarkoituskaan. Viljattomat leivonnaiset ovat vaihtoehto kaikille niille, jotka eivät viljoja syystä tai toisesta voi syödä. Viljattomuuden ei tarvitse tarkoittaa herkuttomuutta, vaikka ne totutut herkut olisivat jatkossa erilaisia. Joten ei jooko viilata liikaa pilkkua siinä että ”korvapuustit eivät voi olla viljattomia, tai ne eivät ole korvapuusteja”, vaan annetaan kaikille maistuvia vaihtoehtoja ja mahdollisuus saada ihana pullan tuoksu leijumaan kotiin!
VILJATTOMAT KORVAPUUSTIT
Taikina
3dl perunajauhoa
1,5dl mantelijauhoa
1rkl leivinjauhetta
1tl psylliumia
1tl kardemummaa
Ripaus suolaa
2rkl kookosöljyä (kiinteää)
4 kananmunaa
1rkl hunajaa
Sekoita kaikki kuivat aineet yhteen kulhossa. Sulata kookosöljy sekä hunaja juoksevaksi ja lisää kuiva-aineiden sekaan. Lisää lopuksi kananmunat ja sekoita taikina yhtenäiseksi, kiinteäksi massaksi.
Laita taikinakulho jääkaappiin tekeytymään noin puoleksi tunniksi, kunnes se on hieman jähmettynyt eikä tartu käsiin.
Kumoa taikina leivinpaperin päälle uunipellille ja kaulitse ohueksi melkein leivinpaperin kokoiseksi levyksi. Voit hieman ripotella taikinan pinnalle perunajauhoja, jos kaulitseminen ei muuten onnistu.
Täytteet
1dl maapähkinävoita
5rkl kookossokeria
2rkl kanelia
1dl kuivattuja taateleita
Levitä maapähkinävoi tasaisesti taikinalevyn pinnalle. Ripottele pähkinävoin päälle kanelia ja kookossokeria. Pilko taatelit pienemmiksi palasiksi ja ripottele palaset muiden täytteiden päälle.
Jos haluat, voit myös valmistaa taateleista kinuskimaista massaa ja levittää sen taikinalevyn päälle pähkinävoin tapaan. Tällöin liota taateleita vedessä tunnin ajan, siivilöi vesi pois ja sekoita taatelit sekä tilkka vettä tehosekoittimella yhtenäiseksi tahnaksi. Tahnan paksuutta saa säädeltyä veden määrällä.
Kääri taikinalevy rullalle leivinpaperia apuna käyttäen. Pilko rulla yhtä suuriksi paloiksi. Minä sain omastani kahdeksan palasta. Rullan päätyjen röpelöinen osa kannattaa leikata erikseen pois.
Valitse itse haluatko valmistaa rullat täytepuoli ylöspäin vai sivulla. Minä käänsin täytepuolen ylöspäin ja valelin pinnalle vielä vaahterasiirappia lisätahmaisuuden saamiseksi!
Paista korvapuusteja uunissa 200 asteessa noin 15 minuuttia. Älä paista yli, jotta puustit eivät kuivu.
Syö heti uunituoreena tai säilytä ylimääräiset ilmatiiviissä pussissa tai rasiassa, jotta niiden mehevyys säilyy.
Viljattomat korvapuustit ovat täyttävä ja terveellinen makea leipomus vaikka aamupalalle kahvin oheen. Itse en oikeastaan tykkää syödäkään niitä tavallisten korvapuustien tapaan jälkiruokana, koska täytteineen ne ovat sen verran tuhtia tavaraa, että maistuvat parhaiten nälkäisenä.
Valitsemalla erilaista pähkinävoita tai jopa korvaamalla taatelit muilla kuivahedelmillä saat helposti erimakuisia viljattomia korvapuusteja. Suosittelen esimerkiksi kuivattuja aprikooseja ja cashewtahnaa – täydellinen yhdistelmä!