Hae
Saran kotikolo

Kuka minä olen eli Saran kotikolon takana

Heippa!

Kuka minä olen? Nyt blogitaipaleen ollessa jo pidemmällä, päivitin tätä ensimmäistä julkaisuani ihan vain kertoakseni vähän lisää siitä, kuka täällä reseptejä kirjoittelee ja miksi blogi on ylipäätään saanut alkunsa. Esittelytekstinä Saran kotikolon takaa ja selvitystä siitä, mistä ruokaohjeet ovat saaneet alkunsa, ikään kuin. Käydäänpä siis hieman läpi sitä kuka minä olen.

 

Eli kuka minä olen?

Minä olen Sara, kolmikymppinen kotikokki, joka suhtautuu intohimoisesti ruokaan, ravintoon ja terveellisiin elämäntapoihin, mutta yhtä lailla kirjoihin, elokuviin, eläimiin ja matkusteluun. Innostun helposti uusista asioista ja silloin minulla onkin tapana niin sanotusti ampua hieman yli, esimerkiksi leipomalla kerralla viisi eri kakkua halutessani testata uusia reseptejä. Välillä rauhoittuminen on vaikeaa ja saatan pompata ylös sängystä jo aamuviideltä innoissani uudesta päivästä, mutta vastapainona voin piiloutua perheemme mökille viikoksi täysin onnellisena siitä, että voin vain ulkoilla, lukea ja nukkua.

Minulla on jo pitkään ollut haave. Nimittäin haave omasta blogista, jossa voin jakaa kaiken sen ihanan ihmettelyn, tutkimisen, kokeilemisen, askartelun, epäonnistumisten ja onnistumisten kirjon, joka kuuluu taiteen alaan nimeltä ruuanlaitto.

 

 

Oman ruokavalion taustaa

Aloitettuani itse muutamia vuosia sitten erikoisruokavalion, olin täysin pihalla siitä, mitä ja miten minun tulisi jatkossa syödä. Söin mielestäni ihan perus terveellisesti ja ajattelin saavani ihan tarpeeksi ravinteita, mutta vatsan kunto ja yleinen jaksaminen kertoivat ihan muuta. Aineenvaihdunta tuntui olevan täysin tukossa, vatsa kipeytyi milloin mistäkin ja osoitti mieltään erityisesti rutiineista poiketessa, kiireen keskellä ja reissussa. Oli rasittavaa joutua jatkuvasti miettimään tekemisiään vatsan kannalta – tykkääkö se nyt tästä vai ei. Joten lopulta olin valmis kokeilemaan ihan mitä tahansa.

Ruokavalion muutos ei lähtenyt heti täydellä sadalla prosentilla. Ensi alkuun pannassa olivat kaikki muut viljat paitsi riisi, maitotuotteet, palkokasvit, sokerit ja iso osa rasvoista. Hyvin paleo-tyylistä siis. Ensimmäiseksi aloin leipoa uudenlaisia leipiä muun muassa pähkinäjauhoilla. Ihan kamalia. Sitten valmistin usein uunijuureksia. Söin aamuisin munakkaita. Ja välillä riisipiirakoita, karkkia sekä pullaa. Vähitellen aloin huomata oloni parantuvan mitä enemmän uusia ohjeistuksia noudatin. Ja se oli sitten menoa. Olotilan ja erityisesti vatsan voinnin parantuessa viikko viikolta oli tiettyjen ruokien välttely koko ajan helpompaa, ja jossain vaiheessa yksinkertaisesti huomasin noudettavin tuota uutta erilaista ruokavaliota täysin puhtaasti.

Erikoisruokavalioissa piilee kuitenkin omat sudenkuoppansa. Huomaamattani jätin hiilihydraatit todella matalalle, sillä riisiä ei tullut syötyä kuin ehkä muutaman kerran viikossa. Rasvaa sen sijaan tuli liikaakin. Väistämättä ruokavalio myös yksipuolistuu, jos se on todella tarkkaan rajattua. Tasapainon löytäminen on kaiken aa ja oo. Rentous ja ruuasta nauttiminen. Tässä vaiheessa löysin takaisin makeiden herkkujen maailmaan erilaisten raakakakkujen ja muiden terveysherkkujen muodossa.

Kun oloni oli pysynyt tasaisen hyvänä pidemmän aikaa, rajoitukset alkoivat tulla vastaan, ja huomasin, että on aika hieman löysätä. Pikkuhiljaa aloin kokeilemaan uusia ruoka-aineita ja niiden sopivuutta etenkin vatsalle. Ensimmäisenä taisi tulla kvinoa, ja pian sen jälkeen palkokasvit. Sain pitkästä aikaa puuroa (muutakin kuin riisipuuroa) pitkään haudutetusta kvinoasta ja rakastuin täysillä papuihin. Lisäsin myös kauran takaisin ja jälleen kerran muistin, kuinka ainutlaatuinen vilja se on.

 

 

Mitä nykyään?

Tällä hetkellä minulla on vain vähän rajoituksia, enkä oikeastaan haluaisi puhua rajoituksista lainkaan, sillä kyse on valinnoista. Pienistä päätöksistä, joita voin tehdä oman olotilani mukaan. Noudatan gluteenitonta ruokavaliota parhaani mukaan. Valitsen aina gluteenittoman vaihtoehdon, enkä koe tarpeelliseksi joustaa sen suhteen. En kaipaa elämääni mitään gluteenia sisältävää. Matkustellessa gluteenittomuus on ensisijainen pyrkimys, mutta faktahan on, että kaikkialla maailmassa sitä ei oikein ymmärretä. Tilanteeni on sikäli helppo, että en kuole, jos gluteenia vahingossa lautaselleni päätyy. Sikäli teen parhaani sen suhteen, että niin ei käy, mutta jos jossakin kastikkeessa nyt sattuu vehnäjauhoa olemaan, en välttämättä edes huomaa.

Olen kuitenkin vakaasti sitä mieltä, että esimerkiksi ravintolassa minulla on oikeus pyytää juuri sellaista ruokaa kuin haluan, ja henkilökunnan velvollisuus on pyyntöäni noudattaa, koska minähän siitä ruuasta maksan. Sikäli keskustelu siitä, että ei-keliaakikot pilaavat ruuan turvallisuuden kun gluteenittomuuteen ei suhtauduta vakavasti, on älytöntä. Ravintolassa ei tarvitse kertoa omaa terveyshistoriaansa, eikä kenelläkään ole oikeutta kyseenalaistaa kenenkään valintoja sen suhteen. Mikäli gluteenittomuus ei jossakin paikassa onnistu, se on ihan ok. Sitten keksin jotakin muuta, syön esimerkiksi vasta kotona tai tilaan pelkän salaatin, mikä varmasti onnistuu. Mikään muu mittari ei lopulta merkitse mitään kuin se, miten henkilö itse voi. Ruoka on yksi helpoimmista tavoista vaikuttaa omaan hyvinvointiinsa.

Olen aina nauttinut hyvästä ruuasta ja olen pitänyt kokkaamisestakin, mutta myös siitä, että ruokaa on saanut ostettua valmiina kaupasta. Enää se ei oikeastaan ole mahdollista, joten kaikki on ollut opeteltava tekemään itse. Siinä on kuitenkin tullut kenties tärkein oppi kaikista: kaikki, siis kaikki on mahdollista tuunata itse omaan ruokavalioon sopivaksi. Mistään ei tarvitse luopua. Vuosien kuluessa olen oppinut paljon uutta, keksinyt variaatioita lempiruuistani ja löytänyt mielettömän innon reseptien hakemiseen, ideoimiseen ja toteuttamiseen. Mikäpä sen parempaa kuin saada jakaa ne täällä, teidän kanssanne.

 

Blogin pitäminen on minulle uutta, joten otan mielelläni vinkkejä vastaan siitä miten voisin toteuttaa tämän paremmin. Myös reseptitoiveet ja palaute otetaan innolla vastaan! Eiköhän tässä matkan varrella tule myös lisää selkoa siihenkin kuka minä olen ja juttuja ruokien ulkopuolelta.

 

 

Makoisia, uteliaita ja onnistuneita hetkiä. Vaikka ne epäonnistumiset kuuluvat säännöllisesti asiaan?

 

 

LISÄÄ SIITÄ KUKA MINÄOLEN? SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?

Instagram

Blogit.fi

Facebook

Parhaat ruokablogit

 

 

Tuoreimmat jutut löydät blogin etusivulta!

Saran kotikolon etusivu