Perus juhannus – ja se oli mukava
0
Juhannus oli oikeastaan mukavampi kuin odotin. Perus juhannus kaikin tavoin, mutta ehkä koska en odottanut kummia, se tuntuikin erityisen kivalta. Oli viileämpää kuin viime vuosina, mutta silti saatiin syödä ulkona ja nauttia siitä että on kesä. Ja nythän sitten onkin lämpenemässä ihan reippaasti, että tuollainen viileämpi jakso välissä ei ollut sinänsä huonompi juttu.
Perus juhannus ja kesäisiä juttuja
Saavuttiin mökille jo juhannusviikon tiistaina, ja muuta porukkaa alkoi sitten valua perästä viikonloppua kohden. Juhannuksena paikalla on yleensä isompi porukka, kun koko mun perhe on paikalla ja sedän perhe myös. Siinä oli vielä muutama päivä töitä, ja niitä riittikin, ja sen jälkeen sai heittäytyä juhannus vapaille. Juhannusaattona syötiin perinteiseen tapaan paellaa, missä on seassa vaikka mitä ihanaa, ja lauantaina juhannuspäivänä meillä on ollut iso hirvipaisti niin kauan kuin vain muistan. Toisin sanoen aina, koska tässä on perinne jonka vähintään ukkini on jo aikanaan aloittanut, ellei jopa sukupolvet tätä ennen. Jätskiä kului joka päivä, ja ihanasti sai jo kotimaisia mansikoitakin näin hyvissä ajoin!
Kävin lenkillä, kävelyllä, keräämässä metsämansikoita ja uimassa (pikaisesti, koska oli se vaan pirun kylmää). Saunottiin rantasaunassa joka päivä ja jestas miten paljon nukuin. En ole tajunnutkaan olevani noin väsynyt, mutta kun antoi itselleen vähän löysää, niin nukuin kevyesti 9-10 h joka yö. Ja hyvin kaiken lisäksi. Pitänee kiinnittää tähän arjessa vähän enemmän huomiota. Tai niinhän mä aina sanon, ja sitten iskee sellainen suoritusvimma mitä kaikkea muuta pitäisi ehtiä tekemään, ja yöunet kärsii.
Luin paljon ja kuuntelin äänikirjoja aina lenkillä. Lapset leikki aamusta iltaan ja nukkui keskenään aitassa. Huomaa, että meidänkin tyyppi alkaa olla iso.
Eli kaiken kaikkiaan, perus juhannus, mutta täynnä perus mukavia asioita, jotka todella nousi tänä vuonna arvoonsa. Nyt vaan vikat työviikot pois alta ja mökkeilyä siinä sivussa, ennen kuin pääsee viettämään tuollaisia lukemisen, lenkkeilyn ja nautiskelun päiviä ihan lomamoodissa.
Jos on muuten haasteita erilaisten vihannesten syönnissä, suosittelen kokeilemaan tällaista vihannesbingoa! Pyysin siskontyttöä tekemään naperolle sellaisen, jotta hän rohkaistuisi maistelemaan muutakin kuin kurkkua ja salaatinlehtiä. Ja sehän toimii! Kummasti innostaa kokeilemaan niin retiisiä kuin kukkakaalia, kun saa vedellä rukseja taulukkoon. Hyvää kesäpuuhaa ja kannustinta näin tuoreiden vihannesten aikaan. Ja kuulemma monet ei olekaan niin pahoja kuin voisi kuvitella, kumma juttu.
SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?
Kesäinen viikonloppu Helsingissä
Kesäloma senkun lähestyy, ja vietettiin naperon kanssa mukavan kesäinen viikonloppu Helsingissä ennen siirtymistä mökkimaisemiin. Helsinki on mun kaupunki, se on oikeastaan aina tuntunut siltä. Kun juna lähestyi Helsinkiä, tuntui että tuli kotiin. Edelleen tunne on sama, ja nyt Helsinki onkin ollut koti jo 17 vuotta. Kesäinen Helsinki on tietysti erityisen ihana, kuten voisi sanoa jokaisesta Suomen kaupungista, mutta välillä kesätekemiselle jää kotona liian vähän aikaa. Me ollaan niin paljon mökillä kesäisin, että kaupungissa ei ehdi kaikkea mitä haluaisi. Siksi nyt otettiin ilo irti ja saatiinkin sitä kesätekemistä Helsingissäkin.
kesäinen viikonloppu Helsingissä
Lauantaina pakkasin meille ruokatermariin kalakeittoa matkaan, ja polkaistiin pyörillä Taivallahteen venelaiturille. Vene kuljetti meidät Mustasaareen, missä kierreltiin pientä ihanaa saarta ympäri, katseltiin kukkoja ja siliteltiin lampaita.
Leikkipaikalla meni tovi, ja kalakeitto maistui ulkona varsin hyvältä. Mustasaaren kahvila on kuuluisa valtavista korvapuusteista, ja niitä saa myös gluteenittomana ja maidottomana. Ostin molemmille omat, ja koska napero ei jaksanut omastaan kuin kolmasosan, poljettiin kotiin päin Töölönlahden kautta syöttämässä loput sorsille. Ja olihan siinä yksi melkein kädestä syövä joutsenkin.
Koska lauantaina oli ihana ilma, ei malttanut jäädä sisälle vaikka toisaalta väsyttikin. Lähdettiin siis vielä lempiharrastuksen pariin talsimaan metsäpolkuja pitkin. Napero rakastaa niillä poluilla kulkemista, näpertää koko ajan käsissäön lehtiä tai oksia tai käpyjä, mitö ikinä sattuu löytämään, ja silmin nähden rentoutuu siellä kulkiessaan. Olenkin sanonut, että jos ikinä mikään painaa mieltä, niin menee vaan metsään ja se helpottaa. Sen huomaa itsekin. Monet surut on käyty läpi ihan kulkemalla metsässä. Istumassa jossain kallion päällä. Ei sitä syyttä suomalaisten sielunmaisemaksi kutsuta.
Tuomenkehrääjäkoiden puihin kutomat seitit on aina tutkimisen kohteena. Ja onhan nämä aikamoisia kummituspuita.
Illalla katsottiin vielä yhdessä Avaraa luontoa, ja kun olin lukenut iltasadun ja peitellyt tyypin isänsä paikalle nukkumaan, oli mun oma hetki katsoa Bridgertonin uusia jaksoja suklaakipon kera.
Linnanmäkeä ja pihajuhlaa
Sunnuntaina oli aikainen lähtö, mikä ei totta puhuen siinä aamuvarhaisella innostanut sitten yhtään. Napattiin siskontytöt bussipysäkiltä matkaan ja suunnattiin lintsille, missä oli klo 9-12.30 Finnair Plus ilmaispäivä. Odotin pitkiä jonoja ja ruuhkaa, mutta sainkin ilahtua suuresti kun porukkaa oli älyttömän vähän. Ehdittiin helposti kaikkiin laitteisiin mihin haluttiin, eikä kiireen tuntua ollut lainkaan. Tuli monta uutta laitetta ja jopa kummitusjuna, joka nousi lopulta jopa suosikiksi kaikista (tätä ennen se oli sirkusjuna). Ihan super kiva lintsipäivä, ja ei ollenkaan kaduttanut se aikainen lähtö.
Kun päästiin kotiin, syötiin ja napero leikki samalla kun itse sammuin hetkeksi nojatuoliin. Ihan tosi väsynyt koko viikonlopun, kenties ne iltaherkut ja valvominen sitten kostautui? Huomaan, että yöunet kyllä kärsii isosti jos illalla syö enemmän ja varsinkin herkkuja. Että oli ihan kivaa, mutta aamulla kaduttaa. Sellainen sokerikrapula iskee helposti. Mutta pienet torkut auttoi, ja sitten olikin taas aika lähteä eteenpäin lapsen kaverin synttärijuhliin, mitkä vietettiin mukavasti ulkona. Sieltä kotiin iltapalalle ja nukkumaan, ja sitten olikin edessä ihan viimeinen päiväkotipäivä. Hurjaa. Miten tämä aika juoksee, kun juuri tuo nappula oli se 2vee kenet kiikutettiin aamulla päikkyyn ekaa kertaa, ja nyt se jo loppuu.
Meillä on siis ollut pieni päiväkoti, jossa ei ole omaa eskaria, niin eskarilaiset siirtyy jo nyt syksyllä koulun tiloihin. Se on tosi iso muutos, mennä sieltä tutusta päiväkodista koulumaailmaan. Samalla tää 3 lapsen viskariporukka vaihtuu noin 40 eskarilaiseen. Veikkaan, että siinä on elokuulle paljon sopeutumista. Mutta koulun alku ei sitten vuoden päästä olekaan suhteessa yhtä iso juttu, kun tilat on jo tulleet tutuksi. Ja päiväkoti on antanut hyvät eväät jatkoon, ei voi kuin olla valtavan kiitollinen tästä ajasta.
Mutta ensin kesä ja lomat, ja ennen kaikkea mökkeilyt. Ah, sitä onkin ollut jo ikävä! Mutta jos oot viettämässä kesäistä viikonloppua Helsingissä, niin Mustasaarelle iso iso suositus! Ihana paikka ja retkikohde, missä pääsee tekemään monenmoista aina uimisesta, piknikistä ja metsäpoluilla kulkemisesta melomiseen.
