Helsingin kaupunginteatterin Let’s Play Business on terävä ja hauskan monikerroksinen kuvaus työelämän vallankäytöstä ja yhteisöllisyydestä – ja samalla leikki siitä, miten helposti taide ja bisnes alkavat muistuttaa toisiaan. Juha Jokelan ohjaus ja käsikirjoitus on täynnä tarkkaa havainnointia ja älykästä huumoria: ne paljastavat yhtä aikaa naurettavat ja inhimilliset puolet siinä, kun yritämme olla “ammattimaisia”, “luovia” tai “yhteistyökykyisiä”.

Kuva: Helsingin kaupunginteatteri

Tarina kuljettaa meitä konsulttifirman, HX:n, sisäiseen myllerrykseen

Uusi toimitusjohtaja Artturi – jälleen roolissaan huikea ja energinen Martti Manninen – yrittää uudistaa firman kulttuuria: vähemmän hierarkiaa, enemmän avointa keskustelua ja luovuutta. Kuulostaa hyvältä, kunnes muutos alkaa koskettaa ihmisiä, jotka ovat tottuneet pelaamaan vanhoilla säännöillä. Manninen tekee Artturista elävän ja ristiriitaisen hahmon: hänen idealisminsa on tarttuvaa, mutta sen takana väreilee jatkuva epävarmuus siitä, mitä johtajuus oikeastaan on näin sekalaisen porukan firmassa.

Artturin ympärillä pyörivät Santeri Kinnusen esittämä Hannu, vanhan koulukunnan mies, joka kaipaa menneiden aikojen selkeyttä ja pysyvyyttä, sekä Sanna-June Hyden Ressu, joka haluaisi repiä rakenteet auki ja aloittaa kaiken puhtaalta pöydältä – kunnes huomaa, että myös avoimuus voi muuttua valtapeliksi.

Siirtymät maailmasta toiseen, liikkuva lava ja työyhteisön yhteiset jortsuvartin tanssihetket tekevät kohtauksista todellista lavaherkkua – hetkiä, joissa työelämän absurditeetti muuttuu taiteeksi, ja taide paljastaa jotain hyvin inhimillistä työn todellisuudesta.

Kuva: Helsingin kaupunginteatteri

Ja sitten mukaan astuu teatteri itse. Jokela on kääntänyt peilin myös omaan maailmaansa: näyttämöllä seurataan rinnakkain yrityksen tarinaa ja teatterin taiteellista työryhmää, joka yrittää saada aikaan juuri tätä samaa esitystä. Teatteri tekee esityksen yrityksestä, mutta yritys alkaa muistuttaa teatteria – ja siinä kohtaa raja työn ja esittämisen välillä alkaa sulaa.

Tässä kerroksessa loistaa Wanda Dubiel teatterin taiteellisena johtajana, joka omalle roolilleen sokeutuneena polkee muuta työryhmää jalkoihinsa. Dubiel tuo hahmoonsa upean yhdistelmän karismaa, itsevarmuutta ja haurauden hetkiä. Koomisena vastaparina on teatterin talousjohtaja, joka pyrkii pitämään kukkaron nyörejä tiukasti otteessaan villin luovuuspuuskan vallatessa lavaa ja näytelmää.

Ympärillä pyörivä ensemble toimii kuin hyvin öljytty koneisto, jossa jokainen liike ja katse kertoo jotakin vallasta ja sen vaihtumisesta.

Kuva: Helsingin kaupunginteatteri

Peli, jossa kaikki ovat mukana

Se, mikä tekee Let’s Play Businessista niin kiinnostavan, on sen tapa näyttää, miten samat mekanismit toistuvat eri maailmoissa. Konsultit puhuvat “strategisesta visiosta” ja teatteriväki “taiteellisesta linjasta”, mutta molemmat yrittävät pohjimmiltaan saada ihmiset uskomaan johonkin yhteiseen tarinaan.

Jokela ei saarnaa, vaan antaa meidän tunnistaa: tältä näyttää organisaatio, joka haluaa olla ketterä, mutta ei oikein uskalla liikkua. Samalla esitys kysyy, miksi luovuus ja kontrolli ovat niin vaikeita sovittaa yhteen – ja miksi jokaisessa yhteisössä tarvitaan sekä idealisti että skeptikko.

Huumori toimii täydellisesti, koska se ei tule ulkoa, vaan tilanteista. Katsoja nauraa, koska tunnistaa dynamiikat – ei siksi, että ne olisivat juuri omalla työpaikalla, vaan koska ne ovat kaikkialla.

Kuva: Helsingin kaupunginteatteri

Älykkäästi viihdyttävä

Let’s Play Business on yhtä aikaa nokkela ja lämmin. Se nauraa jargonille ja kokouskulttuurille, mutta myös rakastaa sitä, miten hullua ja inhimillistä yhdessä tekeminen on. Kun esirippu lopulta laskee, katsoja jää miettimään: ehkä elämä ja työ eivät ole niin erilaisia pelejä kuin luulemme. Molemmissa tarvitaan ripaus leikkiä, kykyä sietää epävarmuutta – ja joskus vain uskallusta sanoa ääneen, ettei tiedä, miten peli jatkuu.

Kuva: Helsingin kaupunginteatteri

Tässä on herkullinen ohjelmanumero esimerkiksi firman pikkujouluihin. Ja sen jälkeen jortsuvartti koko porukalle.

Tykkään niin näistä vaihtuvista sesongeista, kun saa testata kaikkea uutta! Ruokakauppoihin on tullut taas vaikka mitä ihania uutuuksia, joita on pakko lisäillä jokaiseen kauppatilaukseen ja päästä maistamaan pikimmiten. Osa sitten toimii, osa ei. Makuasioista ei voi kiistellä (paitsi vähän…), mutta tässä mun ehdottomat lemppariuutuudet ruokakaupasta tällä hetkellä.

Lemppariuutuudet ruokakaupasta

Oddlygoodin Nutty vanilla kauramaito Barista

Ihana uutuus, joka sopii muuten täydellisesti syksyyn! Maku on lempeän pähkinäinen kuten nimikin vihjaa, ja iso plussa muuten sokerittomuudesta. Tätä kun vaahdottaa aamukahviin niin kyllä muuten maistuu ihanalta. Ehdottomasti jatkoon!

Mrs Cheng’s Thai satay curry

Mrs Cheng’s -kastikkeet on olleet tosi tervetullut uutuus. Tykkään aasialaisista ruoista, ja näillä kastikkeilla arkilounaat valmistuu super nopeasti. Makuja on monia, ja sekaan sopii niin kana, tofu kuin pavut. Näitä tulee kauppatilauksissa nykyään melkein joka viikko.

Aino vadelmakaramellijäätelö

Oi tää on aivan ihana uutuus! Just täydellinen sekoitus makeaa ja raikasta, ja taattua Aino-jäätelön kermaista, täyteläistä laatua. Tästä tuli makuna myös suklaakaramelli, ja se menee testiin seuraavaksi.  Tätä tulee ostettua uudestaan ja usein!

Dave & Jon’s taatelit mansikka-salmiakki

Loistosekoitus! Mun ainut ongelma karkkitaatelien kanssa on just se yhden maun pussi. Koska irtokarkkien paras juttu on se sekoitus – pussin täydeltä erilaisuutta. Miten ihanaa, että vihdoin yhdessä pussissa tulee kaksi makua, ja vielä niin loistavasti yhteen sopivina. Makeaa aavistuksen kirpsakkaa mansikkaa, ja aina toimivaa salmiakkia. Loistouutuus. Kanelipullan makuiset vielä maistamatta, mutta ehdottomasti listalla asap.

Rummo perunagnocchi gluteeniton

Ei välttämättä ole varsinainen uutuus, mutta uutuus meidän Prismassa mistä ruoat tilataan. Oon niin tykästynyt gnoccheihin ja niitä on syöty liian harvoin, koska on aina pitänyt käydä etsimässä erikseen. Näissä on myös hinta-laatusuhde ihan loistava, koska gluteenittomat erikoispastat maksaa helposti sen 7 €. Gnocchit on ihania pannulla paistettuina, vähän lehtikaalia ja vaikka tofua sekaan ja mausteita päälle. Nam!

Oddlygood uuniomenajogurtti

Tätä on odotettu! Tykkäsin aikoinaan tosi paljon uuniomenasta, ja uuniomenajogurtti on täydellisesti syksyyn sopiva maku. Ja Oddlygoodin jogurtit toimii aina, ne on mukavan lusikoitavan paksuja ja täyteläisiä. Tykkään isosti!

Philadelphia vegetuorejuusto

Tämä on todella hyvä vegaaninen tuorejuusto, ja ainesosalista miellyttää silmää. Poissa kaikki turha, ja lista on mukavan lyhyt ja tunnistettavista aineksista koostettu: Vesi, kookosöljy, MANTELIPROTEIINI (6 %), KAURAJAUHO (3 %), suola, stabilointiaine (johanneksenleipäpuujauhe), vegaaninen hapate. Jatkoon! Pitääkin leipoa bageleita pitkästä aikaa…

Risella valkosipuli & oliiviöljy valmisriisi

Oon tykästynyt näihin valmisriiseihin. Tuntuu joskus sellaiselta laiskan ihmisen ratkaisulta, mutta ne on nopeita ja tuo kivaa vaihtelua perusriisiin. Tää valkosipulin ja oliiviöljyn makuinen sopii melkeinpä minkä oheen tahansa. Kookos-sitruunaruoho on ehkä se lempparein.

Ihan kaikkea en tietysti ole vielä ehtinyt edes maistamaan, ja näin loppuvuoden juhlasesonkia kohti mentäessä lisää senkun tulee. Uudet Fazerin Halloween-marmeladikuulat on vielä maistamatta, ja niiden maku appelsiini-cola kuulostaa kiinnostavalta. Edelleen odotan että Oddlygood ottaisi tuon jäätelöaltaan haltuunsa, koska sieltä odottaisin kaikkea varsin hyvää!

Mitä uutuuksia sä olet löytänyt?