Kokemukseni vauvan vessattamisesta
0Me olemme käyttäneet tytärtämme vessassa siitä asti, kun hän oli kaksi viikkoa vanha. Siskoni harjoitti molempien lastensa kanssa vessahätäviestintää, ja vaikka seurasin toimintaa melko vaikuttuneena, olin etukäteen sitä mieltä ettei se ole todellakaan meidän juttumme. Vauvaa pitäisi olla koko ajan riisumassa ja viemässä vessaan, eikö hänelläkin jo menisi siihen hermot? Pian kuitenkin huomasin, että vauva pissasi todella usein lavuaariin vaipanvaihdon yhteydessä, ja ajattelin kokeilla jos pissat saisi sinne ihan tarkoituksella. Nyt jaan oman kokemukseni vauvan vessattamisesta.
Vauvan vessattamisen aloitus
Jo ensimmäisistä päivistä asti pidimme vauvaa usein ilman vaippaa harsoon käärittynä. Usein saimme miehen kanssa molemmat pissat ja/tai kakat päällemme, mutta siinä vauvakuplassa se ei tuntunut missään. Sitä vain katseli vauvaa sydämen kuvat silmissään ja mietti, että ehtii ne omat vaatteet vaihtaa myöhemminkin. Kun sitten aloin kokeilla vauvan pissattamista lavuaariin, huomasin nopeasti, että hitto vieköön tämähän toimii! Vauva todellakin teki pissat, kun vaippa otettiin päältä pois. Niinpä aloimme käyttämään häntä vessassa säännöllisesti. Välillä ajoitus osui oikeaan ja välillä ei. Ensimmäiset kuukaudet pissaa tuli niin usein, että helposti pieni liru pääsi vaikka kummempaa hätää ei olisi ollutkaan. Heräämisen jälkeen lavuaarille piti ehtiä nopeasti, sillä pissat tulivat sillä sekunnilla kun vauva havahtui unesta. Lavuaariin kakkaaminen tuli aika pian perästä. Muistan edelleen sen innokkaan hihkumisen, minkä aloitin ensimmäisten kakkojen tultua lavuaariin.
Vessahätäviestinnässä tärkeää on lukea lapsen antamia viestejä. Voin rehellisesti myöntää, etten ole oikeastaan missään vaiheessa osannut sanoa milloin vauvalla oli pissahätä. Kakkahätä nyt oli helppo havaita sen ähkimisen keskeltä, ja nykyään lapsi myös ottaa katsekontaktin hädän tullessa. Pissahätä on helppo ennakoida ulkoilun, unien ja ruuan päälle, ja yhtä lailla jos edellisestä vessakäynnistä on kulunut aikaa. On niitä päiviä, kun on menty aamusta saakka samalla kuivalla vaipalla, ja sitten niitä, kun kaikki pissat meinaavat tulla vaippaan. On pissattu minuutti vessassa käynnin jälkeen hoitopöydälle. Jossain vaiheessa sai myös keksiä ties mitä apukeinoja, kun heti vessatusasentoon ottaminen sai huudon aikaiseksi. Sähköhammasharjan värinä ja valuva vesi ovat olleet suosittuja.
Käytimme vauvaa pitkään lavuaarin päällä, sillä maitoa syövän vauvan pissa ja kakka oli helppoa huuhdella pois. Lavuaarilla sai seistä itse suorassa. Kiinteän ruuan tullessa mukaan kuvioihin aloimme siirtyä vessapöntön ylle, kun tavaraa tuli ulos kiinteämmässä muodossa. Se oli se vaikein vaihe, sillä asento ei ollut kummallekaan kovin hyvä. Pöntön reunalla vauva ei suostunut kuitenkaan istumaan, vaan kiemurteli siitä heti pois. Vessattaminen kuitenkin jatkui kuten ennenkin.
Takapakkia tulee
Siinä, missä kesä oli vessattamisen kannalta mitä ihaninta aikaa ja tyyppi kävi puskapissalla erittäin tyytyväisenä, talvi tuo eteen auttamatta takapakkia. Ei ulkona voi alkaa kaikkia niitä toppakerroksia riisumaan, enkä näe järkeä siinä, että kesken ulkoilun mennään välillä sisälle riisumaan ja puetaan takaisin. Vessassa on käyty ulkoilun jälkeen, ja jos silloin on ollut hädän kannalta myöhäistä, sitten on. Sama pätee tilanteisiin, jossa vessaa ei ole juuri lähellä. Olemme yrittäneet hoitaa vessattamisen ilman turhaa stressaamista ja suorittamista ja kulloisenkin tilanteen mukaan parhaalla mahdollisella tavalla. Minä olen ollut sen suhteen tiukempi, ja myös se, joka on ärsyyntynyt herkemmin vauvan heittäytyessä yhteistyökyvyttömäksi. Kokemus on ollut kärsivällisyyden opettelemista minullakin, joten kokemukseni vauvan vessattamisesta on ollut opettavaista muutenkin.
Mieheni ja hänen äitinsä, jotka lasta lisäkseni pääasiassa ovat hoitaneet, ovat lähteneet vessattamiseen hienosti mukaan. Mies on osannut koko ajan arvostaa sitä, miten paljon vähemmän sotkua esimerkiksi kakkojen tekeminen muualle kuin vaippaan on aiheuttanut, ja sekös on motivoinut häntäkin kiikuttamaan vauvan vessaan tarpeille. Mummolta emme ole vaatineet samaa kuin itseltämme, mutta hän on yrittänyt hienosti. On ollut aikoja, kun vauva suostui tekemään tarpeensa vain minun kanssani. Ja aikoja, kun hän on ollut totaalikieltäytyjä. Ne kuuluisat vaiheet ovat olleet osallisena myös vessattamisessa. Se on ollut ajoittain itselleni ärsyttävää, mutta täytyy muistaa, että nytkin tyyppi on vasta 13 kuukauden ikäinen. Siitä vessaan menemisestä on saanut usein taistella monta vuotta vanhempienkin lasten kanssa.
Siirtyminen potalle
Öisin emme ole käyttäneet lasta vessassa missään vaiheessa, sillä olen aina pitänyt nukkumista tärkeämpänä. Joitakin kertoja vaippa on ollut yön jäljiltä kuiva, mutta yleensä se painaa kuin tiiliskivi. Yökuivuus tulee sitten aikanaan isompana, ja nyt ensin tähdätään päivää kohti. Päiväkuivuuteenkin on vielä matkaa, mutta olemme hyvässä vauhdissa. Kesästä saakka käytössä on ollut potta, ja se helpotti vessattamista kummasti. Vauva alkoi olla jo iso pöntön päällä roikutettavaksi, ja potalla häntä on helppo viihdyttää kirjojen, lelujen ja vaikka oman lompakkoni kanssa. Potalla käyttäminen on myös muille hoitajille, kuten isovanhemmille, helpompaa. Vessattamisen ansiosta potalla käydessä oli heti selvää mitä siinä kuuluu tehdä, ja potalla käydään nykyään ihan siinä missä aikuiset käyvät pöntöllä. Eihän se aina huvita, mutta sitä varten on vielä myös se vaippa.
Kokemukseni vauvan vessattamisesta on ollut vain positiivinen. Kun sen aloitti, ei sitä osannut enää lopettaa. Tuntui, että vauvalla on yhtä lailla oikeus päästä vessaan kuin muillakin. Kun esimerkiksi automatkalla näkee kakkahädän iskevän, tulee itselleni syyllinen olo, kun satsi on pakko tehdä vaippaan. Onnistuneet vessassa käymiset ovat olleet iso osa meidän suhdettamme ja edistäneet keskeistä kommunikointia. Vauvat ovat älykkäitä olentoja ja niin uskomattoman nopeita oppimaan! En tiedä nopeuttaako vessattaminen meillä kuivaksi oppimista, mutta ainakin vauvalle oli alusta asti selvää minne tarpeet kuuluu tehdä. Nykyään hän osaa kipittää vessaan kun häneltä kysyy missä potta on, ja hädän yllättäessä myös pidätellä tarpeitaan sen aikaa että sinne ehtii. Meidän ei ole tarvinnut erikseen opetella potalla käymistä, sillä lapsi on käynyt vessassa koko ikänsä ja se on hänelle yhtä selvä toiminto kuin syöminen. Vessahätäviestintä on jälleen yksi merkki vauvojen sosiaalisista kyvyistä: he osaavat ilmaista tarpeitaan hyvinkin selkeästi, kun vain me opimme niitä ymmärtämään.
SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?
Synttäriviikon ohjelma
Viime viikolla vietin synttäreitäni, ja kyseiselle viikolle sattui vaikka minkälaista hauskaa ohjelmaa. Itse asiassa koko lokakuu on täytetty mukavilla menoilla, mikä sopii minulle paremmin kuin hyvin. Synttäriviikon ohjelma ikään kuin kruunaa onnistuneen ja hauskan lokakuun! Sehän passaa, sillä helposti sateisella kylmällä säällä mieli on vähän apeana ja olo nuutunut. Mukavat menot pitävät kehon liikkeellä ja mielen virkeänä.
Minun synttäriviikkoni alkoi ihan tavallisilla arkipäivillä ja lapsen kanssa harrastamisella, mikä oli varsin mukavaa messuviikonlopun ja kavereiden kanssa vietetyn illan jälkeen. Maanantaina olimme vauvauinnissa koko perhe ja tiistaina kävimme kahdestaan vauvasirkuksessa. Sirkuksessa onkin ajoittain vauhti päällä temppuja tehdessä. Ehdinpäs tiistai-iltana leipoa myös suklaakeksejä valmiiksi synttäriviikon varalle! Lisäksi ostin myös ensimmäisen paketin joulukahvia, nam!
Tiistaina sain käsiini myös vihdoin uudet juoksulenkkarit, jotka olisi pitänyt hankkia jo toissa keväänä. Koska en raskausaikana voinut kuitenkaan juosta, lenkkarit jäivät hankkimatta ja viime aikoihin asti olenkin mennyt samoilla vanhoilla. Uudet tuntuvat jalassa todella hyviltä, ja se jos mikä saa lenkit sujumaan kuin rasvattu!
Leipomista ja preppailua
Keskiviikkona olikin touhukas päivä. Piti leipoa synttärikakku, preppailla seuraavana päivänä kavereille tarjottava lounas ja siivota. Mieheni olikin poissa koko päivän, mutta onneksi äitini tuli kaupunkiin ja sain kädet vapaaksi imurointia varten. Näimme äitini kanssa ensin upouudessa Triplassa, jonka jälkeen hän tuli meille leikkimään naperon kanssa. Olin saanut pinnat pyyhittyä ja pestyä jo kokkailun jälkeen, joten siivous olikin imurointia vaille valmis. Illalla miehen tultua kotiin kävimme vielä koko perhe saunassa ennen iltapalaa.
Keittiössä on onneksi paljon kivoja laatikoita mitä penkoa, niin äiti voittaa vähän aikaa leipomiselle
Minun piti alunperin pyytää kavereita synttärikakulle lauantaina, mutta kävi ilmi ettei kyseisenä lauantaina juuri kukaan pääsisi paikalle. Niinpä skippasin tänä vuonna varsinaiset kakkukahvit ja leivoin synttärikakun ”vauvaklubillemme” torstaiksi. Äitiyslomalaisena on ollut erityisen hauskaa, kun samassa tilanteessa on ollut useampi kaveri! Meille syntyi viime joulukuussa sattumalta kolme vauvaa viikon sisään, ja toukokuussa vielä yksi kaveri sai toisen lapsen ja liittyi jengiin mukaan. Aika paljon päiviä on vietetty hengailemalla kaikessa rauhassa jonkun kotona, lapset lattialla leikkimässä ja vuoron perään päiväunilla. Samalla olemme saaneet tärkeää vertaistukea ja mahdollisuuden jauhaa loputtomiin niistä kaikista lapsiin liittyvistä asioista, joita kukaan muu kuin toinen äiti ei jaksa kuunnella.
Kakkukahvit meillä
Torstaina kokoonnuimme siis meille, ja synttärikakun lisäksi olin tehnyt lounaaksi ihania bataattipizzoja, joista vauvatkin saivat omat versionsa. Laitoin lasten pizzoihin tomaattisosetta, valkosipulia, tofua, sieniä ja pikkutomaatteja, kuten aikuisillekin, mutta jätin juuston pois. Muihin pizzoihin laitoin vegaanista juustoraastetta. Mikäli lapsille haluaisi juustoa laittaa, raejuusto olisi pizzan päälle aika hyvä. Kannattaa kokeilla, jos teillä on raejuustoa syöty.
Ensimmäinen pizza maistui varsin hyvin. Ensin päältä lähtivät täytteet, sitten nuoltiin tomaattikastiketta ja lopuksi murennettiin pohja pieniksi paloiksi.
Aikuisten pizzaan tuli punaista pestoa ja vegejuustoa. Oli muuten ensimmäinen oikeasti hyvä vegejuusto mitä olen maistanut! Siitä tuli uunissa ihanan rapeaa eikä ollenkaan sellaista esanssista rasvaista litkua kuin yleensä.
Synttärikakuksi tuli tänä vuonna ihanainen porkkanakakku, jota oli tehnyt pitkään mieli.
Tein kakun osittain vanhan ohjeen mukaan ( klik), mutta vegaanisena ja ilman mantelia, jota mieheni ei voi syödä. Lapsille tein porkkanakakkumuffinsseja, joihin jaan ohjeen myöhemmin. Oheen keitettiin kahvit.
Lapsetkin viihtyvät, kun toisista on seuraa ja ympärillä tapahtuu. Ihanaa oleilua kaikessa rauhassa! Kavereiden lähdettyä ja miehen tultua kotiin kipaisin pikaiselle lenkille testaamaan uusia lenkkareita. Kylläpäs tuntui juoksu mukavalta, kun kengissä on taas kunnon vaimennukset ja askellus on pehmeää. Illalla äitini ja siskontyttöni tulivat vielä maistelemaan kakkua.
Synttärikortit. Ainakin toinen tyyppi esitti minua.
lapsenvahtimista ja konserttia
Perjantaina minulla oli aamusta pidempään rauhallista omaa aikaa, kun vauvan unet venähtivät yhdeksään. Välillä huoneesta kuului ääntä, mutta sitten taas hiljeni, joten annoin hänen olla jos unet jatkuvat. En sitten tiedä nukahdettiinko siellä aina uudestaan vai tykkäsikö hän vain köllötellä unipupunsa kanssa, mutta yleensä kun herätään niin kutsu käy ihan selkeästi. Kenties hänkin vain halusi hieman omaa aikaa aamuunsa, kuten äitinsäkin!
Ehdin juuri antaa vauvalle aamupalan ja imettää, kun molemmat mummot ja nuorempi siskontyttöni pamahtivat paikalle. Mummojen mennessä yhdessä kirjamessuille minä jäin lasten kanssa. Suuntasimme heti ulos leikkipaikalle, missä molemmat saivat touhuta omiaan. En ole vauvan kanssa juuri leikkipuistoissa vielä käynyt muuten kuin keinumassa, kun on tuntunut ettei niin pieni siellä vielä mitään pysty tekemään. Mutta nyt hän konttasi pitkin pihaa niin tyytyväisenä, huitoi lapiolla hiekkalaatikolla ja muusasi tekemiäni hiekkakakkuja. Vaikka ulkovaatteissa meno on vielä kömpelöä, pitää ehdottomasti alkaa mennä välillä ulos ihan vain leikkimään, eikä aina kävelylle.
Kävimme lasten kanssa kaupassa, ja kun lounaan jälkeen omani meni päiväunille annoin toisen katsella My Little Ponya. Itse tein makaronilaatikon valmiiksi. Kun mummot tulivat takaisin messuilta, vauva juuri heräili ja jätin hänet oman äitini kanssa välipalalle kun lähdin itse lenkille. Olikin ihana ilma juosta, kun vähän sateli vettä ja ulkona oli hyvä happi.
Perjantaina illalla menin kaverini kanssa syömään sushia ja jatkoimme yhdessä Hartwallille Vesalan keikalle. Perjantai oli oikea syntymäpäiväni, joten mikäs sen parempaa ohjelmaa kuin kunnon konsertti! Olin suuri PMMP:n fani, ja onkin ihanaa, ettei tuosta kaksikosta tarvinnut täysin luopua.
Parisuhdeaikaa ja kirjamessuja
Koska synttärikakut jäivät lauantailta väliin, hyödynsimme mieheni kanssa äitini Helsinki-visiitin ja karkasimme kahdestaan juhlistamaan vuosipäiväämme. Olemme nimittäin tavanneet syntymäpäivänäni yksitoista vuotta sitten. Ja kyllä, saatoin olla silloin kavereideni kanssa baarissa juhlistamassa 22-vuotissynttäreitä. Tapasimme yhteisen kaverin kautta ja siitä se sitten lähti. Miten siitäkin on jo niin hemmetin kauan?!
Aloitin päivän kuitenkin pikavisiitillä kirjamessuille. Koska olen itse kirjaihminen (ja lukenut kirjallisuustiedettä pääaineenani), kirjamessut ovat olleet minulle joka vuotinen perinne niin kauan kuin olen Helsingissä asunut. Heti aamusta messukeskuksessa oli vielä mukavan väljää, ja kun pistin vauvan kantoreppuun sain rennosti kierrellä katsomassa tarjontaa. Ei siinä kuitenkaan samalla tavalla pääse uppoamaan messuhulinaan kuin itsekseen kulkiessa. Annoin vauvan välillä leikkiä lasten osastolla ja tutkimme yhdessä aika paljon kiinnostavia lastenkirjoja. Kävimme myös Viini & Ruoka – messuilla maistelemassa muutamia näytteitä. Kun vauvan saama tomaattismoothie ja parapähkinätahna loppuivat kesken ja alkoi mennä hermo, totesin että onkin aika lähteä kotiin lounaalle.
Kävimme miehen kanssa iltapäivällä Flamingo Spassa nautiskelemassa erilaisista saunoista ja lämpimistä altaista. Paikka oli tupaten täynnä, kenties osittain syyslomien ja sateisen lauantain takia, mutta aikuisille suunnattu spa-osasto pysyi onneksi mukavan rauhallisena.
Kun sormenpäät olivat tarpeeksi ryppyiset, menimme vielä syömään. Kotona odotti leluista räjähtänyt lastenhuone ja sielunsa kyllyydestä mummin kanssa leikkinyt lapsi. Illalla käytimme vielä koiran lenkillä ja saatoimme mummin junalle.
Heppatytön paluu
Sunnuntaina olikin puolestaan jännittävä päivä, kun menin pitkästä aikaa ratsastamaan vanhan työkaverin kanssa. Olen lapsena käynyt ratsastustunneilla useamman vuoden ja ollut innokas heppatyttö – minulla oli hoitohevonenkin! Kyllästyin kuitenkin harrastuksen tietynlaiseen suorittamiseen ja paineeseen. Halusin vain olla hevosten lähellä ja harrastaa, en kilpailla, mutta tunneilla paine kilpailuihin tuntui vain nousevan. Jätin säännöllisen harrastamisen ja sen jälkeen olen käynyt ratsastamassa silloin tällöin. Nykyään jo haaveilisin ratsastuksen aloittamisesta taas säännöllisesti, mutta se on järjettömän kallis harrastus. Niinpä taidan jatkaa sitä vain silloin tällöin.
Kävimme tällä kertaa Talli Fagerängissä Espoon Kauklahdessa. Tallilla pääsee ohjatuille maastoretkille islanninhevosilla, ja kun reitit ja hevoset ovat tulleet tutummiksi, sieltä voi vuokrata hevosen ihan itsenäiselle maastoretkelle. En ole enää kovin innoissani kenttätunneista, mutta maastoratsastusta rakastan! Se tunne, kun vaan annat hevosen mennä pitkin metsätietä on ihan mieletön!
Vaikka tauon jälkeen hevosen selkään noustessa on jännitystä ilmassa, luotto hevoseen tulee aika nopeasti. Islanninhevoset ovat loistavia maastoratsuja, sillä ne ovat varmajalkaisia ja ketteriä, mukavan pieniä ja askellajeiltaan täydellisiä pitkän matkan ratsuja. Meillä oli tunnin reissu, ja melkein kolmen vuoden tauon jälkeen se oli varsin riittävä. Ratsastin ilman satulaa, mikä olikin super hauskaa ja muuten aika hyvää treeniä tasapainolle ja keskivartalolle! Aika länkisäärisenä sieltä selästä taas alas tultiin. Lisäksi koko matkan satoi nyrkin kokoisia räntäpalloja, ja lenkin jälkeen tulikin vilu aika nopeasti.
Synttäriviikon ohjelma oli kaikin puolin täynnä hauskaa tekemistä ja mukavia yksittäisiä hetkiä. Myös marraskuulle on luvassa kivoja juttuja, ja joulukuu se vasta juhlia onkin täynnä.
SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?