Ensimmäinen stoppi Turks & Caicos
0Karibian risteilyllä ensimmäinen matkapäivä lähdön jälkeen vietettiin merellä, ja toisena päivänä herättiin sitten Turks & Caicosin Grand Turk -saarella. Pieni saari teki vaikutuksen nimenomaan arkisuudellaan. Tämä ei ole paikka, jossa kaikki on rakennettu turisteja varten, vaan oikea pieni yhteisö keskellä Karibianmerta.
Karibianmeren pieni sympaattinen helmi
Grand Turkilla asuu vain muutama tuhat ihmistä, ja se näkyy heti tunnelmassa. Kaikki tuntuu inhimillisen kokoiselta: kadut ovat lyhyitä, talot matalia ja elämä tuntuu tapahtuvan ulkona. Risteilysatamasta poistuessa vastassa ei ole hälinää, vaan rauhallinen, kylämäinen ilmapiiri. Alue näyttää köyhältä, mutta tarjoaa asukkailleen valtavasti etuja aina ilmaisesta terveydenhuollosta seniorihoivaan. Kuulemma monet lähtevät Turks & Caicos saarille tekemään useammaksi vuodeksi töitä ja tienaamaan mahdollisimman paljon rahaa, ja palaavat sitten kotiinsa.
Turks & Caicos on poliittisesti vakaa ja suhteellisen turvallinen alue. Työt maksetaan ajallaan, ja järjestelmä on selkeä verrattuna moniin muihin Karibian maihin. Tämä tekee saarista houkuttelevan paikan lähteä “keikalle” ulkomaille.
Me kiersimme saarta avonaisella Rainbow Calypso Tram -bussilla, joka oli ehkä paras tapa nähdä paikka. Ajelimme hitaasti pitkin saaren teitä, meri vilkkui vuoroin vasemmalla ja vuoroin oikealla, ja jokaisessa mutkassa tuntui tapahtuvan jotain pientä mutta merkityksellistä. Paikalliset lapset vilkuttelivat meille tienvarsilta, pihalta ja pyörän selästä ja opas kertoikin, että risteilyaluksen saapuessa ihmisten määrä saarella jopa kolminkertaistuu.
Aaseja siellä oli joka puolella. Aaseja näkyi enemmän kuin ihmisiä.
Paratiisimaisemat joka suunnassa
Rannat ovat juuri niin upeita kuin Karibialta uskaltaa odottaa. Hiekka on vaaleaa ja pehmeää, ja meri hehkuu uskomattoman turkoosin ja sinisen eri sävyissä. Maisema näyttää melkein epätodelliselta, kuin joku olisi säätänyt värit liian kirkkaiksi. Grand Turkilla rannat ovat silti rauhallisia ja avoimia – ei suuria resortteja, vain meri, taivas ja hiljaisuus. Me nautittiin sataman tuntumassa olevasta rannasta vielä ennen laivaan paluuta, ja olisi houkuttanut itse asiassa vuokrata satamasta päiväksi sellainen oma pieni avokärry ja etsiä joku suojaisa paratiisin poukama kauempaa.
Luonto on muutenkin koko ajan läsnä. Saari on maisemaltaan melko karu ja kuiva, matalaa kasvillisuutta ja avaraa tilaa, mutta juuri se korostaa merta entisestään. Vesi ei ole vain kaunis tausta, vaan elämän keskipiste: se näkyy, kuuluu ja tuntuu kaikkialla. Grand Turk on hämmästyttävän matala saari. Sen korkein kohta on vain noin 12 metriä merenpinnan yläpuolella.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että saarella ei ole kukkuloita tai mäkiä – maisema on tasaista, avaraa ja horisontti näkyy pitkälle. Tämä osaltaan vahvistaa sitä tunnetta, että meri ja taivas ovat koko ajan pääosassa ja että kaikki tapahtuu meren tasolla, rauhallisesti ja ilman korkeuseroja.
Grand Turkilla ei ole suuria maapetoja eikä vaarallisia nisäkkäitä. Käärmeitä ei käytännössä ole, eikä saarella ole myrkyllisiä hämähäkkejä, joita matkailijat kohtaisivat. Liskoja näkee paljon, mutta ne ovat täysin harmittomia ja jopa sympaattisia. Aika ihana paratiisi.
Meri on se ympäristö, jossa kannattaa olla hereillä. Alueella elää haita, mutta ne pysyttelevät yleensä kaukana rannoista eikä kohtaamiset ole tavallisia. Sen sijaan meduusat ja polttiaiseläimet voivat joskus aiheuttaa kirvelyä, ja koralliin tai merisiiliin astuminen sattuu helposti – uimakengät ovat hyvä idea.
Kiireetöntä luonnonläheistä arkea
Ihmisten arki vaikutti yksinkertaiselta ja yhteisölliseltä. Pienissä kaupoissa vaihdetaan muutama sana, ja vastaantulijat tervehtivät katsekontaktin saadessaan. Elanto liittyy pitkälti mereen, julkisiin palveluihin ja risteilyturismiin, mutta kaupallisuus ei hallitse kaikkea. Meille jäi tunne, että olimme hetken vieraina paikallisten omassa arjessa – emme lavastetussa lomakohteessa. Saarella on oikeastaan vain yksi ruokakauppa, ja merenelävät noudetaan edullisesti rannasta tuoreena kalastajilta. Kuulemma hummeria saa ostaa muutamalla dollarilla. Mitä saarelta ei löydy, sitä ei tarvita — tai sitten tilataan verkosta.
Risteilypäivän jälkeen Grand Turk jäi mieleen paikkana, jossa ei tarvitse “tehdä” paljon. Riittää, että katsoo ympärilleen, istuu hetken rannalla ja seuraa elämää. Se on saari, joka ei yritä liikaa – ja juuri siksi se tuntuu niin aidolta. Olisipa unelma vuokrata sieltä vaikka kuukaudeksi talo ja vain tuijottaa aamusta iltaan sitä merta.
SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?
Karibian risteily ja Carnival Celebration
Nyt tehty Karibian risteily oli mulle neljäs tällainen reissu. Olen käynyt Karibialla kerran aiemmin, sitten Välimerellä ja Persianlahdella, jossa napero oli myös vuoden ikäisenä jo mukana. Karibialla ja Välimerellä risteiltiin Royal Caribbeanin laivalla ja Persianlahdella Norwegianilla. Nyt Karibialle lähdettiin ihan uudella varustamolla ja laivana Turussa vuonna 2022 valmistunut Carnival Celebration.
Carnival Celebration lyhyesti
Carnival Celebration on vuonna 2022 käyttöön otettu Excel-luokan risteilyalus ja yksi maailman suurimmista. Noin 344 metriä pitkä laiva kuljettaa yli 6 500 matkustajaa ja tarjoaa tekemistä 19 kannen verran. Laivalla on yli 20 ravintolaa ja baaria, kuusi uima-allasta, useita porealtaita, vesipuisto sekä merellä ainutlaatuinen BOLT-vuoristorata.
Laiva on moderni, siisti ja tilava, ja uutuus näkyy selvästi yleisilmeessä. Tilaa on runsaasti, mikä auttaa välttämään ruuhkia. Sisähytti ilman ikkunaa yllätti tilavuudellaan, eikä ikkunaa tai parveketta kaivattu, sillä hytissä vietettiin lähinnä yöaika.
Uima-altaat ja vesihuvit
Uima-allasalueet olivat viihtyisiä, mutta altaiden vesi oli yllättävän kylmää, joten uinti jäi vähäiseksi. Porealtaissa viihdyttiin paljon, ja ne olivat tilavia myös lapsen kanssa. Keskikannen allasalueella musiikki soi turhan kovaa, mutta laivan takaosassa tunnelma oli rauhallisempi.
Esityksiä ja ohjelmaa on joka päivälle: musikaaleja, laulua, sirkusta ja komediaa. On pianobaareja rauhallisempaan menoon, pelihallit ja livemuusikot sekä sporttibaarit. Kaikille on jotain. Laivan kauppoja pääsee kiertelemään ja karkkikaupasta haettiinkin herkkuja muutamaan otteeseen.
Napero testasi lastenkerhoa, vaikka ei kieltä osaakaan, näki taikuriesityksen ja askarteli korun. Kuulemma kerta kuitenkin riitti.
Ruokailut laivalla
Aiempiin risteilyihin oli iso ero siinä, että nyt ei syöty buffassa. Ennen buffa on ollut se helppo ja hyvä valinta, ja valikoimaa on riittänyt. On ollut mereneläviä, teemailtoja, huikeita jälkiruokapöytiä ja suklaalähteistä koottuja mielettömiä asetelmia. Carnival Celebrationin buffet oli surkea. Tila oli iso, mutta vaihtoehdot olemattomia. Ja ne vaihtoehdot mitä oli, eivät olleet kovin kaksisia. Syötiin buffassa lähtöpäivänä lounasta ja haettiin joku kerta hedelmiä ja leipää, mutta muuten syötiin kaikki ateriat Festival-pääruokasalissa. Se toimi meidän ruokarajoitteilla kyllä hyvin, kun oma tarjoilija otti aina edellisenä iltana seuraavan päivän aamupalan ja illallisen valmiiksi ylös.
Ravintolan aamupalalista oli varsin hyvä, ja aamiainen maistui. Olen aina tykännyt aamiaisbuffasta, mutta en usko että tällä laivalla olisi ollut helppoa löytää meille sopivaa. On rasittavaa joutua pyytämään joka aamu erikseen. Esimerkiksi Persianlahdella gluteenittomia löytyi valikoimasta aina valmiiksi. Nyt napero söi oikeastaan joka aamu french toastia vaahterasiirapilla ja hillolla sekä hedelmiä. Itse kokeilin pannareita, french toastia, avokadotoastia ja munakasta. Kaikki oli tosi hyviä, ja oheen tilattiin pekonia ja hedelmiä. Kahviin löytyi kaurajuomaa ja henkilökunta teki muutenkin parhaansa saadakseen meille toivomiamme vaihtoehtoja.
Pari kertaa tuli selvästi väärinymmärrys aamupalasta, koska tilaukset tuli pöytään tuplana.
Illallisella ruoka oli ihan hyvää. Ei ihmeellistä, mutta ei missään nimessä pahaa. Ruokaahan saa siis niin paljon kuin haluaa, mutta tilattiin aina ne perus kolme ruokalajia. Itse vielä närkin usein lapselta jääneitä ruokia omieni päälle. Nämä annokset olivat sopivan kokoisia, joten ei tullut sellaista ähkyä mitä kuuntelin monilla muilla olevan (mikä ei ole ihme, jos syö esimerkiksi neljä eri illallista..).
Melting chocolate lava cake syötiin jälkkäriksi monena iltana.
Laivalla on useita maksullisia ravintoloita, mutta pääruokasali, buffet sekä useampi muu lounas- ja illallisaikaan auki oleva paikka kuuluu risteilyn hintaan. Ilmaista ruokaa on siis saatavilla 24/7, joten en itse kokenut mitään tarvetta maksaa siitä erikseen. Maissa tuli sitten ostettua kuitenkin juomia ja jotain pientä purtavaa.
Hyvä vai huono?
Carnival Celebration ei ollut paras laiva millä olen ollut, mutta oikein kelpo valinta. Meillä oli tosi kivaa, kaikki toimi sujuvasti ja viihdettä ja tekemistä piisasi jokaiselle päivälle. Voisin hyvin valita tämän uudestaankin, mutta toisaalta mieluummin kokeilisin taas jotain uutta. Oli kivaa, että tilaa riitti ja tungokselta ja jonottamiselta vältyttiin. Isoin miinus tulee uima-altaiden kylmästä vedestä, mutta en tiedä onko se sama homma kaikilla. Itse olen ihan tyytyväinen pelkässä porealtaassa muutenkin.
Seuraavaksi voinkin sitten kertoa meidän retkistä eri kohteissa.