KORVAPUUSTILATTE

Kesä se sitten vaan jatkuu. Vai sanoisiko että nyt se tosissaan on vasta käynnissä? Hellettä pukkaa joka päivälle, ja pitäisi vielä malttaa istua sisällä tekemässä töitä. No jaa, hyvinhän se on sujunut. On se myös ihanaa, että töiden jälkeen ja vapaapäivinä on kesäsäätä mistä nautiskella myös kaupungissa. Vaikka täytyy sanoa, että viime viikonloppuna todella kaipasi veden äärelle! Ja koska Helsingin rannat ovat täynnä sinilevää, ei tässä mitään biitsipäiviä ole hirveästi tullut enää vietettyä sunnuntain Kuusijärvi-visiittiä lukuun ottamatta. Tässä muutamia viime aikojen kesä Helsingin parhaita.

Työt?

Kiire, ja ihanaa! Kaikkea innostavaa, jännittävää ja osin myös uutta ja pelottavaa edessä. Messuja, lanseerauksia, yhteistöitä, julkaisuja… Nyt se kaikki niinku tapahtuu. Tuli myös elokuun alussa vuosi täyteen tässä paikassa, ja ai että miten tykkään edelleen. Se käy vaan paremmaksi. Miten siistiä palata lomaltakin ilman sen suurempaa ahdistusta, ja löytää se työnilo saman tien. Vaikka lasta ei näe yhtä paljon eikä kaikki aika olekaan enää vapaasti käytettävissä, tykkään työpäivistä myös tosi paljon. Ja kun se tasapaino vaan pysyy, niin tässä on jokaisen maailman parhaat puolet nyt yhdessä paketissa.

Perhe?

On tehty vähän juttuja perheenä, ja suurimpana niistä on ihan vaan totuttelu arkeen. Mies on käynyt vielä mökilläkin ja me on naperon kanssa vietetty tyttöjen aikaa. Odotan kyllä jo sitäkin kun illat pimenee ja tulee se syksy, kun voidaan perheenä käpertyä kotiin ihan vaan olemaan. Nyt ei vielä malta, ja pitää juosta ympäriinsä tekemässä vaikka mitä ennen kuin nämä ilmat loppuu. Maanantaina alkoi taas tanssiharrastus, ja se onkin ainoa vakituinen harrastus mikä nyt otetaan. Sitten tehdään keskenämme muita juttuja, kuten sitä uimista. Ensi talveksi katsotaan sitten joku toinen harrastus lisäksi tai vaihdetaan lajia, jos siltä tuntuu. Mutta kolmevuotias ei enempää tarvitse, vaan aikaa myös leikkimiseen ja ihan vaan vapaaseen. Ja kaikelle sille muulle mitä halutaan yhdessä tehdä.

Kaverit?

Kyllä, ja paljon! Ja miten siistiä onkaan nähdä kavereita pitkästä aikaa. Yksi rakkain ystävä muutti toiseen kaupunkiin, ja yritettiinkin ottaa aikaa vielä yhdessä ennen sitä. Napero oli myös heillä yökylässä ja viettämässä ylimääräistä vapaapäivää, ja se olikin ensimmäinen kerta muualla kuin mummolassa. Ja meni super hienosti, ei mitään ongelmia, vaikka välillä oli kuulemma sanonut että on ikävä.

Vaikka sanoinkin etteivät nämä ole hyvästit ja nähdään paljon myös jatkossa, niin eihän se sama ole. Ei mennä tosta vaan leffaan tai aamupäivän metsäretkelle yhdessä. Mutta ehkä sitten näkemiset onkin entistä parempia ja todella vietetään pitkiä päiviä yhdessä kyläillen jommankumman luona.

On käyty Tuusulan Pienellä kotieläinpihalla, missä esiintyi myös poliisin soittokunnan bändi Nallekopla ja lapset pääsi ratsastamaan. Siskontytöt oli yötä ja leikkivät taukoamatta. Pidin kaveriporukalle lapsineen vohvelikutsut, ja sää helli. Vietettiin myös päivää mun työkavereiden kanssa perheet mukana.

Tekemiset?

On tullut syötyä ulkona varsin usein. Tai haettua lähinnä mukaan, että pääsee syömään puistoon tai kallion laelle. Käyty stadikalla uimassa. Ja katsomassa samassa paikassa pellehyppyshow. Käytiin Helsinki Festivalin järjestämässä Lasten laulavat tiedekysymykset – konsertissa. Ja on vaan oltu ulkona. Tallusteltu, käyty leikkipuistossa, harjoiteltu pyöräilyä, mikä sujuu paljon paremmin kuin tyyppi itse uskoo. Hetkeksi tuli ihan stoppi harjoittekuun, kunnes taas uskalsi yrittää ja pyöräili vaikka millaisia pätkiä. Kyllä se siitä – toisaalta olen aika huojentunut ettei tarvitse vielä lähteä liikenteen keskelle! Uimaankin hän oppi yhtäkkiä sukeltaen, ja nyt treenataan pään pitämistä pinnalla.

Ehdittiinpäs vielä käymään Kuusijärvellä rannalla, ja vitsi että tykkään siitä ympäristöstä. Mietin jo miten mennään sinne retkelle syksymmällä eväiden kanssa. Ainut että näin parkkipaikka on ihan tukossa, se on onnettoman pieni ja me jotka ystävällisesti pyrimme jonottamaan vapaata paikkaa kuten kuuluu menetimme vapaat paikat heti, kun joku aina pyyhälsi toisesta suunnasta ohi ja tylysti kaarsi paikalle nenän edestä. Eikä sinne oikein muuten pääse kuin autolla, että saisivat hoitaa parkkeerauksen kuntoon. Mutta jospa syksyllä tätä ongelmaa ei enää olisi. Pois lähtiessä huomattiin että varmaan 20 auton tuulilasissa oli sakkolappu, ja oltiin kuitenkin siellä metsän keskellä missä ei kukaan kyllä häiriinny vaikka autot olisivat vähän penkalla.

Noi lapset on kyllä sellaisia sieniä, jotka imee itseensä oppia hirmuista vauhtia ja sitä on upeaa seurata. Itse nautin siitä miten iisiä lenkkeily ja työmatkapyöräily on näin lämpimällä säällä. Joten nyt vielä nautitaan, kun ei tarvitse ulos lähtiessä enempää kuin kengät jalkaan ja menoksi.

Mut joo, kesää tulee pian taas ikävä, mutta toisaalta odotan kyllä jo syksyäkin. Se on aina ollut oikeastaan mun suosikki vuodenaika monella tavalla. Lämmön jälkeen ilma on niin raikas ja kirpeä, on ihanan tuulista ja tuntuu että ilmassa on energiaa. Ja toisaalta taas se laskeutuva pimeys kannustaa rauhoittumaan ja lepäämään taas paremmin. Joten ei hätää, ihania aikoja edessä kuitenkin. Etenkin kun on saanut viettää ihanaa kesää!