Koira tuli kotiin – miten koiran kanssa menee nyt?
0Meidän Kuura täyttää pian vuoden, ja on uskomatonta, miten nopeasti aika on mennyt. Ensimmäiset mökkiviikot pentuna ovat jo muisto vain, ja tuo karvapallo on kasvanut mainioksi perhekoiraksi. Kun pentuajan pureminen helpotti, Kuura ja naperokin löysivät yhteisen sävelen, ja heidän välinsä on ollut ihanaa seurattavaa – kunhan huoneen ovi pysyy kiinni, etteivät tavarat lähde seikkailemaan. Arki lemmikkiperheenä sujuu rauhallisesti ja mukavasti.
Vauhdikas yksilö
Kuura on vauhdikas, seurallinen ja villi tapaus, joka keksii omia päähänpistojaan lumihangessa ja olkkarin matolla. Se tarvitsee liikuntaa ja aktivointia, muuten meno kotona voi yltyä rasavilliksi. Koirapuisto kodin lähellä on pelastus, ja Kuura rakastaa leikkiä muiden koirien kanssa. Nyt yksivuotiaana murrosikä tuo mukanaan vahvaa nylkytystä, mitä puretaan niin muihin koiriin kuin omaan petiin kotona, mutta se kuuluu tähän ikään.
Lenkkeily sujuu hyvin ja Kuura on ollut sisäsiisti lokakuusta asti, joten arki ulkoilujen kanssa on helppoa. Odotan kesää, jolloin pääsemme myös juoksemaan yhdessä, ja saadaan molemmat tehokas lenkki samalla kertaa.
Kuura on aika siro ja hoikka poika, ja se painaa tällä hetkellä noin 6–7 kg. En ole varma, kun en ole hetkeen päässyt punnitsemaan. Se ei tunnu ruoalla lihovan, koska on sen verran touhukas tapaus muuten. Jos se kastroidaan, tämä toki tulee muuttumaan, mutta ainakin säästyisi ruokakuluissa.
Ruoalle perso otus
Kuura on aikamoinen rohmu ja se syö ihan mitä vaan. Pääpaino on ollut raakaruokassa, nappuloita olen antanut koulutusnameina tai virikkeenä lelujen sisällä, ja luita on aina saatavilla. Ruokapalkalla koulutus onnistuu helposti, ja temppuja on kertynyt tassun antamisesta ryömimiseen. Koirapuistossa tosin siitä on tuntunut tulevan kuuro, eikä se tulisi millään luokse kun on aika lähteä kotiin.
Kuura on äärimmäisen kiltti ja sosiaalinen. Se rakastaa ihmisiä, lämpenee nopeasti uusille kasvoille ja pääosin on hiljainen. Villiys näkyy lenkeillä, kun tekisi mieli lähteä jahtaamaan lenkkeilijöitä takaa, mutta läheltä tultuaan se heittäytyy selälleen rapsutettavaksi ja osoittaa kiintymystään nuolemalla.
Kaiken kaikkiaan Kuura on ihana koira: kiltti, rakastava, fiksu ja aktiivinen. Teini-ikäinen nylkytys on ainoa haastava piirre, mutta se on osa kasvua. Kuura on aika lailla juuri sellainen koira mitä me toivottiin, rakastettu perheenjäsen, jonka saamisesta olen äärettömän onnellinen.
SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?
Herkkuaamiainen — laskiaispullapuuro!
Olen henkeen ja vereen puuroihminen. Mikä tahansa puuro, tänne vaan. Kun eteen tuli laskiaispullapuuro, pakkohan sitä oli kokeilla. Ja miten herkullinen lauantain aamupala siitä tulikaan!
Alkuperäinen ohje puuroon on Valion sivuilla, mutta ohessa hieman muokkaamani ohje. Tein annokset mulle ja lapselle (joka inhoaa puuroa), joten pienensin määriä ihan reippaasti. Silti jäi vielä pikkusatsi yli, koska eräs ei tosiaan tajua miten ihanaa mehevä puuro onkaan.
Tein meidän puuron täysin maidottomana.
Laskiaispullapuuro
1 dl kaurasuurimoita
2 dl l Oddlygood® Barista kaurajuomaa
2½ dl vettä
Ripaus kardemummaa
Ripaus suolaa
Sekoita kaikki ainekset uunin kestävässä kulhossa tai kattilassa.
Alkuperäisessä ohjeessa kerrotaan näin: Paista puuroa ensin 225-asteisessa uunissa 15 minuuttia. Peitä kannella tai foliolla ja alenna lämpöä 175 asteeseen. Jatka kypsentämistä noin 2,5 tuntia. Vaihtoehdoksi annetaan myös kypsentäminen yön yli (8 h) 100-asteisessa uunissa.
Laitoin itse ainekset illalla pienempään uunivuokaan ja muhimaan haudutuspataan kahdeksaksi tunniksi. Aamulla lisäsin vielä jonkin verran kauramaitoa (en mitannut, mutta sen verran että jämäkästä puurosta sai reilusti löysempää) ja annoin muhia kuumemmalla noin 1,5 tuntia. Sen jälkeen koostumus oli ihan täydellinen!
Jos aamulla haluaa heti valmista, kannattaa nestettä laittaa siis heti alkuunsa jo enemmän. Sanoisin, että kauramaitoa tuplasti. Kokeilemalla sen oppii, koska uunin tehoista en osaa sanoa. Oma puuro oli haudutuspadassa noin klo 21—6.30, joten aika pitkään, mikä ehti kuivattaa sitä liikaa. Aamulla ei kuitenkaan ollut kiire, ja lapsikin vielä nukkui, niin ehti hyvin lisätä nestettä ja hauduttaa lisää.
Hyvä vinkki on myös, että kiireisinä aamuina täytteet sopivat myös ihan peruspuuron päälle. Kaurasuurimoiden kypsyttelyyn menee aikaa, mutta niiden koostumus ja suutuntuma on ihan taivaallinen sitten kun on valmista. Yön yli valmistus hoitaa homman ihan itsekseen.
Lisukkeeksi
Mantelilastuja
Mantelitahnaa
Haluttu määrä vegaanista vaniljakastiketta (käytin Oatlya)
Vadelmia
Lusikallinen mansikkahilloa
Heitin pinnalle myös vähän ihania karamellisoituja manteleita, joihin jäin joulunaikaan täysin koukkuun.
Puurosta tuli tosiaan hyvää. Kaurasuurimoista jää koukuttava helmimäinen purutuntuma, vaniljakastike ja hillo makeuttavat ihanasti mutta eivät liikaa, mantelilastut ja karamellimantelit tuovat mukavaa rousketta annokseen ja mantelitahna nyt vaan sopii ihan mihin vaan. Kaiken taustalla aistii herkullisen pullasta tutun kardemumman!
Kun siis kaipaat erityisen herkullista puuroa aamu- tai iltapalaksi, se on tämä. Sopii etenkin nyt laskiaisen aikaan. Ja koska puuro on sitä parempaa mitä enemmän sitä kerralla valmistaa, tee suosiolla iso satsi ja kutsu perhettä tai kavereita suussasulavalle laskiaisaamiaiselle.
Miltä laskiaispullapuuro kuulostaa? Aiotko kokeilla?
Lisäsin lopuksi vielä myös mustikoita…