Hae
Saran kotikolo

Koira tuli kotiin – miten koiran kanssa menee nyt?

Meidän Kuura täyttää pian vuoden, ja on uskomatonta, miten nopeasti aika on mennyt. Ensimmäiset mökkiviikot pentuna ovat jo muisto vain, ja tuo karvapallo on kasvanut mainioksi perhekoiraksi. Kun pentuajan pureminen helpotti, Kuura ja naperokin löysivät yhteisen sävelen, ja heidän välinsä on ollut ihanaa seurattavaa – kunhan huoneen ovi pysyy kiinni, etteivät tavarat lähde seikkailemaan. Arki lemmikkiperheenä sujuu rauhallisesti ja mukavasti.

Vauhdikas yksilö

Kuura on vauhdikas, seurallinen ja villi tapaus, joka keksii omia päähänpistojaan lumihangessa ja olkkarin matolla. Se tarvitsee liikuntaa ja aktivointia, muuten meno kotona voi yltyä rasavilliksi. Koirapuisto kodin lähellä on pelastus, ja Kuura rakastaa leikkiä muiden koirien kanssa. Nyt yksivuotiaana murrosikä tuo mukanaan vahvaa nylkytystä, mitä puretaan niin muihin koiriin kuin omaan petiin kotona, mutta se kuuluu tähän ikään.

Lenkkeily sujuu hyvin ja Kuura on ollut sisäsiisti lokakuusta asti, joten arki ulkoilujen kanssa on helppoa. Odotan kesää, jolloin pääsemme myös juoksemaan yhdessä, ja saadaan molemmat tehokas lenkki samalla kertaa.

Kuura on aika siro ja hoikka poika, ja se painaa tällä hetkellä noin 6–7 kg. En ole varma, kun en ole hetkeen päässyt punnitsemaan. Se ei tunnu ruoalla lihovan, koska on sen verran touhukas tapaus muuten. Jos se kastroidaan, tämä toki tulee muuttumaan, mutta ainakin säästyisi ruokakuluissa.

 

Ruoalle perso otus

Kuura on aikamoinen rohmu ja se syö ihan mitä vaan. Pääpaino on ollut raakaruokassa, nappuloita olen antanut koulutusnameina tai virikkeenä lelujen sisällä, ja luita on aina saatavilla. Ruokapalkalla koulutus onnistuu helposti, ja temppuja on kertynyt tassun antamisesta ryömimiseen. Koirapuistossa tosin siitä on tuntunut tulevan kuuro, eikä se tulisi millään luokse kun on aika lähteä kotiin.

Kuura on äärimmäisen kiltti ja sosiaalinen. Se rakastaa ihmisiä, lämpenee nopeasti uusille kasvoille ja pääosin on hiljainen. Villiys näkyy lenkeillä, kun tekisi mieli lähteä jahtaamaan lenkkeilijöitä takaa, mutta läheltä tultuaan se heittäytyy selälleen rapsutettavaksi ja osoittaa kiintymystään nuolemalla.

Kaiken kaikkiaan Kuura on ihana koira: kiltti, rakastava, fiksu ja aktiivinen. Teini-ikäinen nylkytys on ainoa haastava piirre, mutta se on osa kasvua. Kuura on aika lailla juuri sellainen koira mitä me toivottiin, rakastettu perheenjäsen, jonka saamisesta olen äärettömän onnellinen.

SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?

Instagram

Blogit.fi

Facebook

Parhaat ruokablogit 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *